Hae
Love Beyond Words

Ensimmäinen.

Aloittaminen on aina kaikkein vaikeinta, kun sitä jotenkin jää miettimään ja keksii aina jotain muuta tekemistä, varsinkin jos kyse on jostain epämiellyttävästä asiasta. Blogin kirjoittamisen aloittaminen oli jotenkin jännittävä asia, mutta päätin kuitenkin aloittaa kirjoittamisen. Päällimmäisenä tarkoituksena on, että saan säilöttyä kaikki tärkeät hetket tyttäreni kasvaessa ja ehkä tulevaisuudessa myös hän haluaa lukea tekstejä. Kirjoitan siis lähinnä itselleni päiväkirjaa ja mikä ihanempaa, jos joku muukin haluaa lukea myös ajatuksiani.
Ehkä voisin myös hieman kertoa tässä ensimmäisessä postauksessa itsestäni. Olen 24-vuotias tyttö ja asustelen Vantaalla pienokaiseni, mieheni ja kissani kanssa. Tytöllä ei ole vielä nimeä (vaikkakin se on jo meidän tiedossamme), niin kutsun sitä tässä alkuun vähän millä sattuun nimillä. Huomenna tulee täyteen 3vk hänen syntymästään ja aika on mennyt kuin siivillä. Tuntuu kuin vasta eilen oltaisiin asteltu ulos jorvista.

Tuima ilme kasvoilla lähdössä kotia kohti. 

Itse olen siis tällä hetkellä äippälomalla. Samalla koitan kovasti saada opintoja loppuun ja tavoitteena on valmistua ensi vuoden puolella tradenomiksi. Saa nyt nähdä kuinka käy, se riippuu täysin kuinka paljon tyttönen antaa äidille opiskelurauhaa 🙂 Blogi tulee varmasti lähinnä keskittymään vauva elämään ainakin näin alkuun, sillä ei paljon muuta mahukaan tällä hetkellä elämään 😀 Tulen kuitenkin kirjottelemaan myös muista asioista, mitkä ovat lähellä sydäntä, kuten sisustaminen, liikunta (salilla käynti ja lenkkeily on tarkoitus aloittaa heti, kun tästä alusta on selvitty), ruoka, kaverit, opiskelu ja parisuhde ( jota ei myöskään koskaan pidä unohtaa, vaikka vauva on tullutkin elämään ).

Tällä viikolla olen ollut ensimmäistä viikkoa yksinäni vauvan kanssa ja täytyy kyllä sanoa, että tän viikon jälkeen kyllä arvostaa todella paljon yksinhuoltajia, minusta ei kyllä olis sellaseen. Olen hoidellut vauvaa lähes yksin nyt tän viikon, sillä mies on tehnyt pitkää päivää. Illalla olen ollut kyllä ihan loppu, jos vauva on ollut kiukkunen koko päivän. Sillon huomaa, miten paljon tämä oikeesti sitoo ja omaa aikaa ei ole yhtään. On sekunttipeliä, että kerkee edes syömään. 
Mama ensimmäistä kertaa lähdössä pienokaisen kanssa kauppaan. 

Huh tulipas varmaan sekava ensimmäinen postaus, mutta nyt se on tehty. Seuraavaksi meinasin kirjotella niinkin kivasta aiheesta ku synnytys. Nyt on kulunut siis 3vk ja aika on jo jokseenkin kullannut muistot, en kuitenkaan halua että muistan yltiöpositiivisen kuvan siitä, niin nyt on sopiva aika muistella sitä 🙂

Loppuun vielä kuva murusesta, joka ei osaa olla paikallaan, kun mama koittaa ottaa kuvia 😉 

                                                                  

                                                                              <3 Maria 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *