Hae
Love Beyond Words

Kasvatusmetodit

Luin Helsingin Sanomista mielenkiintoisen ja ajatuksia herättävän kolumnin lapsen kasvatuksesta. Kolumnin voi kokonaisuudessaan lukea tästä. Jutussa kerrottiin Kongossa asuvista Efe-pygmien kasvatusmetodeista. Me Suomessa ollaan totuttu siihen, että lapsi viettää lähes kaiken aikansa kotona toisen vanhempansa kanssa lähäs ensimmäiseen 3 ikävuoteen asti. Lähes kaiken aikansa he viettävät neljän seinän sisällä ja ainoota sosiaalista kanssakäymistä voivat he hakea toisistaan. Ja koko aika pyörii lapsen tarpeiden ympärillä ja hän saa mitä haluaa. Sitten voivotellaan kuinka yksinäistä on olla äiti/isä kotona lapsen kanssa. Tämän jälkeen ihmetellään, kun lapsi kasvaa siihen, että hänestä tulee maailman keskipiste ja hänestä tulee itsekäs, vaativa ja epäsosiaalinen.  Yleensä hän saakin kaiken haluamansa. Tälläinen on siis meidän yhteiskuntamme luoma kasvatusmetodi.

Vertailuksi hieman erilaisempi kasvatusmetodi. Efe-lapsien elämässä on heti alusta alkaen paljon ihmisiä ympärillä. Heidän sosialistuminen alkaa heti ensiparkaisusta, jolloin hän kiertää aluksi kaikkien syntymää todistamassa olleiden sylissä ja viimeiseksi pääsee vasta äidille. Kaikkiaan lapset viettävät noin 40% ajasta äidin kanssa ja muuten koko kylä osallistuu lapsen kasvatukseen. Esimerkiksi kuka tahansa kylän naisista, jolla on imeväisiä lapsia, voi imettää kenen tahansa muun lasta. Hyvällä tuulella lapset ovat noin 90% ajasta, eikä heillä ole sisarkateutta, sillä tärkeitä aikuisia on paljon elämässä. Etuna tälläisessä järjestelmässä on, että lapsi oppii, että on muunkinlaisia ihmisiä kuin oma äiti tai isi, ja oppivat näin ollen sopeutumaan eri vuorovaikutuksellisiin tilanteisiin. Efeille lapsen saaminen merkitsee myös paljon rikkaampaa sosiaalista elämää. 


En kirjoittanut tätä siksi, että tuomitsisin jonkun tavan kasvattaa lastaan. Jokainen äti ja isi varmasti on paras kasvattaja lapselleen ja tietää mikä hänelle on parasta. Minusta on surullista, kun kuulee, että lapsen saannin myötä omaa aikaa ei ole ja tuntee itsensä yksinäiseksi. Tottahan se on, että elämä muuttuu täysin, ja ei voi extemporee lähtee vaan vaikka espanjan reissulle. Mutta se on ihan omasta aktiivisuudesta kiinni kuinka hyvin pitää yllä suhteita kavereihin tai tutustuu muihin mammakollegoihin. Varsinkin isoimmissa kaupungissa mahdollisuudet on lähes rajattomat mitä jo vauvaikäisen kanssa voi tehdä ja maallakin löytyy useimmiten naapureista lapsia.  

Mielestäni jo vauvalle tekee hyvää nähdä erilaisia ihmisiä, eikä olla pelkästään äidin kanssa. Itse jätän hyvällä omalla tunnolla vauvan isälle tunniksi tai pariksi ja lähden käymään kaupassa tai teen koulujuttuja. Oma aika on tärkeää jo jaksamisenki kannalta. Tärkeintä kuitenkin on kasvattaako lastaan millä tavalla tahansa, että itsestä tuntuu hyvältä se. Niin paljon on kasvatustapoja, kun on äitejä ja isejä. 

Äidin side omaan lapseen on vahvin <3

<3 Maria 


ps. <a href=”http://www.bloglovin.com/blog/11255431/?claim=pmea9yqurny”>Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *