Teiniäidit ihastuttaa ja vihastuttaa
Melkeen siitä päivästä lähtien, kun sain tietää olevani raskaana kaikki mamma- ja synnytysohjelmat ovat alkaneet kiinnostaa jotenkin kummasti enemmän. Viime syksynä, kun erilaiset äidit tuli, niin en kiinnittänyt siihen mitään huomiota, mutta tänä syksynä se oli aina viikon kohokohta. Ja melkeen, joka jakso sai kyyneleet silmiin, kun katteli kun äidit saa lapsensa rinnalleen ensimmäistä kertaa <3
Tänä maanantaina alkoi teiniäitien uusi tuotantokausi ja olihan se tietysti katsottava. Suomessa (onneksi) lapsen saa hyvin nuorena aika harva ja itseänikin saan kutsua vielä nuoreksi äidiksi 😀 Sarjan äidit ovat äiteinä aika erilaisia. Demistä sai hyvin hellyyttävän kuvan, kun hän leperteli omalla pienokaiselleen. Sanna puolestaan oli hyvin jalat maassa oleva paljoa kokenut äiti. Roosakin vaikutti myös fiksulta ikäisekseen. Traileri antoi kyllä hieman erilaisen kuvan hänestä, sillä muistelin että hän siinä kertoi vauvalla olevan kolme eri isäehdokastakin. Sitten päästään Saritaan. Noh lääkekoukussa, lapsi sijoitettuna mummolle, ura stripparina ja luottotiedot menny ei kuulosta kovin lupaavalta. Järkyttävää oli myös katsoa, kun lapsi pahoitti jostain mielen, niin hän pyristeli äitinsä otteesta irti ja juoksi mummonsa syliin. Tähän ei oo varmaan mitään lisättävää.
Äitiys ei ole helppoa ja ei kukaan oikeesti ole valmis tulemaan äidiksi, vaan siihen kasvetaan. Eikä kukaan voi olettaa tietävänsä miltä tuntuu kuunnella naama punasena huutavaa punajuurta joka ilta kun pitäisi käydä jo nukkumaan. Oli sitten 18-vuotias tai 30-vuotias esikoisen saaja, niin voi olla aivan yhtä hyvä äiti. Minusta on huvittavaa nähdä kuinka esimerkiksi raskausaikana, kun kävimme perhevalmennuksessa, kaikki muut esikoistaan odottavat äidit oli kolmekymppisii ja niille tuntui olevan niin tärkeetä tietää kaikesta kaikki ennen vauvan syntymää. ”Kuinka paljon vaatetta laitetaan vauvalle, jos on +10 astetta” ”Kuinka lämmintä kylpyveden tulee olla”. Ne on just sellasia, jotka lueskelee kaikki mahdolliset kasvatusopukset läpi ja on sitten ihan ihmeissään kun vauva ei käyttäydykään sen mukaisesti. Itse en ole lukenut ainuttakaan kirjasta vauvan hoidosta ja vielä ainakin vauva näyttää ihan tyytyväiseltä. Uskon, että maalaisjärki sanoo, mikä on vauvalle sillä hetkellä parasta. Tietenkin tulee olemaan hetkiä jossa joudun turvautumaan jonkun viisaamman lapsen kasvattajan neuvoihin, mutta en stressaa siitä onkohan vauvalla nyt tarpeeksi vaatetta, kun sillä on body, housut, sukat, pipo, lapaset, villahaalari, välikausihaalari ja se on toppapussin sisällä jonka päällä on viltti rattaiden lämmössä ja mittari näyttää +10. Vähemmästäkin saa jo lämpöhalvauksen vähintään 😀
Nyt eksyttiin vähän aiheesta. Mut pointtina kai oli, että mammaohjelmat on viihdyttäviä ja ihana nähdä muitten vauva-arkea 🙂
Itsekin aloin katsomaan perheisiin keskittyviä ohjelmia ihan eri lailla raskausaikana. Ennen vauvan syntymää ei kuitenkaan tullut vauvan hoitamisesta luettua etukäteen, enemmän kiinnosti mitä sille pikkuiselle siellä mahassa kuuluu ja mitkä jutut ovat tällä hetkellä kehittymässä. Aika vaikeaa etukäteen on edes tietää millainen se oma pötkylä sitten on… Turha lukea unikoulusta puoli vuotta etukäteen.. 🙂
No niimpä! Iteki luin kaikilta mahdollisilta sivuilta aina mitä mikäkin viikko aina kehittyi 🙂 Oli se jännää aikaa, nyt jo vähän ikävä sitä jännitystä 🙂 Mutta onha se nyt nii ihana kattoo oman pienen kehitystä ja oppia koko ajan tuntemaan sitä paremmin. Miten hyvä olo siitä tuleekin, kun jo osaa lukea sitä ja tietää mitä se haluaa 🙂