Hae
Love Beyond Words

Synnytyspelko

Ajattelin nyt jakaa hieman omia kokemuksia synnytyspelosta, vaikka aihe ei ole itselleni tällä hetkellä ajankohtainen, niin on kiva muistella vähän raskausaikaa ja synnytykseen liittyviä ajatuksia. Synnytys on sellainen asia, joka varmasti jännittää/pelottaa jokaista raskaana olevaa naista jossain vaiheessa. Pelko saattaa liittyä synnytyskipuun, vauvan terveyteen, omaan jaksamiseen synnytyksen jälkeen tai kaikkiin mahdollisiin kauhuskenaarioihin mitä voi mennä vikaan kesken synnytyksen.

Kuva

Ensisynnättäjä ei pysty mitenkään tietämään minkälainen kokemus se todella on. Itse koitin valmistautua tulevaan lukemalla synnytyskertomuksia, katsomalla synnytysohjelmia ja etsimällä tietoa miten kipua pystyisi hallitsemaan. Ostin siis valmiiksi kotiin kaurapussit ja jumppapallot. ;D Ensisynnyttäjää varmasti myös jännittää se, että tietääkö sen hetken milloin on tosi kyseessä? Ja voin kyllä ainakin omasta kokemuksesta kertoo, että kyllä tietää! Supistuksista ei voi erehtyä! Minulla oli parina edellisyönä ollu jo kipeempiä supistuksia, mutta sinä aamuna, jolloin synnytys oikeasti käynnistyi tiesin vaan jostain, että tänään se lähtö tulee ja käskin miehenkin jäämään kotiin.

Olin siis katsonut erilaisia äitejä ja pieniä ihmeitä kaikki mahdolliset jaksot. Olin aika luottavainen, että pystyn hallitsemaan sen kivun ohjelmien perusteella. Mutta eihän nuissa ohjelmissa taideta näyttää ihan pahimpia kohtia. Ei siellä näytetä kun ilokaasu huuruissa kirotaan mies alimpaan helvettiin tai rukoillaan lattialla sikiöasennossa epiduraalia. Tai ehkä oman mielenterveyden kannalta alitajuntaisesti en ees yrittänyt etsiä mitään kovin rankkaa materiaalia synnytyksestä 😀

Mutta siis itse asiaan. Itse siis pelkäsin lähinnä että vauvalla on kaikki hyvin ja sitä epiduraali piikkiä. Oon ihan hirveen piikkikammoinen ja pienikin verimäärä heikottaa mua. Mutta kuinkas sitten kävikään? Veri ei häirinnyt mua ollenkaan ja en ees tuntenut sitä epiduraalipiikkiä. Tämä kaikki siksi, että se kipu oli jotain ihan kamalaa. Tuntui kuin koko ruumis olisi revitty miljooniksi palasiksi, eikä sitä kipua pystynyt mitenkään hallitsemaan.  Minulle ei siis käynyt niin kuin vauva-lehden kannessa mainostetaan, että jäin koukkuun synnyttämiseen tai että se olisi jotenkin ihanan ihmeellinen tapahtuma ;D 

Kuva

Vaikka nyt minulle sattuikin kivun suhteen aika järkyttävä kokemus, niin kipukin on niin suhteellista. Kaikilla synnytys ei ole läheskään yhtä kivuliasta. Jokainen synnytys on niin erilainen. Varmasti tämän tulee huomaamaan, jos joskus kokee synnytyksen toisen kerran. Pelkäänkö sitten tällä hetkellä synnytystä? Ihme kyllä en ainakaan nyt. Varmastikin johtuen siitä ettei asia ole edes ajankohtainen. Nyt kuitenkin tiedän minkälaista synnytyskipu on. Ja vaikka kuinka epätoivoinen on synnytyksen aikana, niin täytyy kuitenkin muistaa, että palkinto on mitä ihanin ja se kipukin on vain hetkellistä 🙂

Minkälaisia pelkoja teillä oli/on ennen synnytystä? Ja onko ollut eroja ensimmäisen ja mahdollisen toisen lapsen kohdalla? 

Lisää sosetta mulle nyt heti!!!

Meidän pikku neidistä on kasvanut oikeen pieni sosesyömäri. Melkeen meinaa itku tulla kun sose loppuukin aina kesken, ja maito onkii sitten ihan vauvojen juttu sen jälkeen. Porkkanasose siis maistuu vähän liiankin hyvin. Tosin eihän se ihmekään, kun mama on sen omin pikku kätösin tehnyt. Ajattelin siis olla niinkin tehokas, että tein tuossa yksi päivä porkkanasoseet itse tuolla blenderillä, niinkuin kunnon äitin kuuluukin tehdä 😉 Ei ollut kyllä mitään ydinfysiikkaa ja onnistu ihan hyvin tälläseltä ravintolakokiltakin 😀 Nyt on sitten pakkasessa monen päivän annokset, kun ei vielä viitti ihan hirveitä määriä kuitenkaan syöttää neidille. Eilen kokeiltiin myös uutta makua: päärynää. Oli ilme kyllä näkemisen arvoinen. Aluksi ”WTF? Mitä tää nyt sitten on olevinaan?” Hieman lisää maisteltuaan alko ilme kirkastua ja kasvoille levisi hymy ”hmm. täähän onkin tosi hyvää!” Tässä vielä kuvia meidän maisteluhetkistä ja maman kokkailuista.

Keitetyt porkkanat vaan blenderiin 
ja mössö jääpalamuotteihin. (kannattaa olla varovainen ettei vahingossa iske sitten tätä mössöö boolimaljaan.. saattaa olla vieraiden ilme näkemisen arvoinen sen jälkeen.. ;)) 

Opin uuden taidon: Röyhistän näin hienosti rintaa 

Mitää?! Ootko nyt taas tosissas, että se loppu jo?!

Mites muilla sujui soseitten aloittaminen?  Millä maulla aloititte? Oliko selviä inhokkkeja tai suosikkeja? 🙂