Hae
Love Beyond Words

Imetyksen ihmeellisyys

Aion nyt kirjoittaa aiheesta, josta varmasti on jokaisella kotimammalla omat vahvat mielipiteensä. Ja monet varmasti haluavat haukkua minut maan rakoon tämän kirjotuksen jälkeen 😀
Raskausaikana en juurikaan miettinyt imettämistä tai stressannut sen onnistumisesta. Halusin imettää vauvaani, mutta jos jostain syystä se ei onnistuisikaan niin ei mun maailma siihen kaatuisi. Kun vauva sitten vihdoin syntyi pitkän odottamisen jälkeen se tuotiin heti rinnalle. Se on aika outo tunne ensisynnyttäjälle, kun vielä täysin tuntematon pieni yhtäkkiä roikkuu siinä kiinni. Ensimmäinen yö  sairaalassa oli minulle vaikein. Yön valvoin, kun vastasyntynyt yritti epätoivoisesti saada edes yhden pisaran maitoa irtoamaan. Vauva huutaa nälissään ja minä koitan hyssytellä olemattomilla taidoillani. Toki hyssyttelykin oli hieman vaikeaa, sillä synnytyksen jälkeen ei olla missään parhaimmassa kunnossa. Kukaan ei vahingossakaan tullut sanomaat, että vauvalle voisi tarjota korvikettakin. Ymmärrän kyllä, että maidon nousemisen kannalta on tärkeää, että vauva roikkuu kiinni tississä mahdollisimman kauan. 24/7 jatkuva tissittely on vaan aika karu herätys äitiyden saloihin.  Seuraava aamu koitti ja tunsin itseni huonoksi äidiksi, enhän saa edes vauvaani tyytyväiseksi. Imetys ei siis saanut parhainta mahdollista alkua, mutta ei se mitään ajattelin, että kotona kaikki on onneksi helpompaa.

Oma nyytti on kuitenkin maailman sulosin huudoista huolimatta <3 

Olen nyt tämän vajaan 3kk aikana imettänyt ja antanut lisäksi korviketta. Vauva kasvaa hyvin ja on terve. Tällä hetkellä imetän yöt, aamun, ja pari kertaa päivällä ja illalla. Lilian on alkanut saamaan päivisin tissiraivareita eikä edes suostu syömään kun huudon saattelemana. En nyt ota kuitenkaan mitään stressiä imettämisen jatkamisesta. Tällä hetkellä ainakin imettäminen yöllä on helpoin ratkaisu, kun voi vaan nostaa vauvan viereen. Mitään taapero imettäjää minusta ei kuitenkaan tule ja luultavasti yösyötötkin vähänee (toivottavasti) viimeistään kiinteiden alottamisen aikana, johon on nyt vielä jonkun verran aikaa kuitenkin 🙂

9 kommenttia

  1. Unknown kirjoitti:

    Mä kans ajattelin että toki imetys on se luontevin vaihtoehto, mutta en meinaa ottaa siitä stressiä. Meillä imettäminen on alusta Asti ollut hankalaa ja mä oisin ollut valmis lopettamaan sen vaikka heti, ihmeen kaupalla ollaan selvitty tänne Asti kuitenkin täysimetyksellä. Maitoa on tähän Asti ollut tarpeeksi, ehkä jopa liikaakin mutta tänään sitä ei ookkaan noussut samanlailla ja jouduin ekaa kertaa antamaan korviketta. Johtuneeko ehkä siitä uudenvuoden juhlimisesta, vaikka kävinkin pumppaileen aina neljän tunnin välein. Saa nähdä miten meillä käy, lähteekö maito uudestaan nousuun vai rupeeko pikkuhiljaa väheneen 🙂

  2. Lila - Pörrösukan Elämää kirjoitti:

    Minä olenkin tehnyt useita postauksia imetyksestä omaan blogiini, käy kurkkaamassa jos kiinnostaa. Imetys ei aina ole mitään helppoa, mutta useasti "vaikeuksien kautta päästään voittoon". Tsemppiä imetystaipaleelle! 🙂

  3. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Joo mulla oli sama homma, kun kävin juhlii ennen joulua kavereitten kanssa. Seuraavat kaksi päivää ei tullu juuri ollenkaan maitoa, mutta kyllä se siitä sitten taas lähti nousemaan 🙂 Tosin mulla ei oo koskaan tullukaan mitään hirveitä määriä, melkeen koko ajan vaan ihan tyhjinä ja nyt Lilianilla alkaa mennä siihen hermot 😀

  4. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Kiitos vinkistä, pitääpä käydä vilkasemassa! 🙂 Ei tosiaankaan ole mikään itsestäänselvä homma ja välillä se tuntuu niin turhalta edes imettää, kun maito ei vaan riitä. Mutta ajattelen, että parhaaksi sekin maito mikä musta irtoaa on vauvalle 🙂

  5. Minnaa kirjoitti:

    Nyt pakko kommentoida, että imetys ei tosiaan kaikilla ole "vaikeuksien kautta voittoon" -juttu. Kaikilla sitä maitoa ei tule koskaan tarpeeksi vaikka päällään seisoisi ja yrittäisi mitä, mie kuuluin siihen kohderyhmään.

    Meilläkin oli tissiraivareita parin kuukauden iässä, mutta ne menivät onneksi ohi aika nopsaan. Sitten vähän myöhemmin homma vain lakkasi kiinnostamatta – ihan ymmärrettävää, tyhjästä kun on paha nyhjäistä… 😛

    Ihana blogi siulla ja niin kaunis nimi teidän tytöllä! <3

  6. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Kiitos kommentista <3

    Joo onhan se vähän veikeeta yrittää kuukausia vaan tyhjää imettää 😀 Eikös pääasia kuitenkin oo, että vauva saa sen ravinnon jostain. Tulee vaan kiukkunen pikku piru, jos kokon ajan mama tyrkyttää tissiä, josta heruu tippa tai pari ;D Mullakin luultavasti kohta on niin vähissä maito, että vaan yöksi riittää. Imetys, kyllä helpottaa yöheräämisiä paljon mun kohalla, kun voi vaan nostaa tytön vierelle, eikä alkaa ihan pöhnässä ettii pulloja ja maitoa ja alkaa lämmittelemään. Vauvakin jo siinä ajassa kerkee hermostua ja herätä unestaan ja iteki virkoaa ja sitten sitä ihmetellään taas kun ei uni tuu 😀

  7. Henni kirjoitti:

    Tsemppiä imettämiseen ja tissiraivareihin, meidän neiti veteli raivareita aina 2 kuukaudesta 5 kuukauteen, täysimetyksellä oli kuin olikin sitten puolivuotiaaksi… Olet varmasti kuullu nämä vinkit sata kertaa ennenkin, mutta pimeä ja hiljainen huone saattaa helpottaa tai laita harso vauvelin pään päälle niin ettei näe muutakuin tissin. Ja jos ei vieläkään syö niin koita viiden minuutin päästä uudestaan. ☺ Kylläpä sitä ite tuli kokeiltua hassujakin (mutta toimivia!) kikkoja: makoile selällään sängyllä ja isi voi lennättää vauvaa kuin pientä lentokonetta ympäri huonetta, välillä vauva käy sitten tissillä laskeutumassa ja ottamassa ehkä maitohörppyä 😀 Kuulostaa hullulta mutta ihan oikeasti tämä välillä toimi aika hyvin.

  8. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Kiitos kommentista! 🙂
    Hienon imetysmaratonin sinäkin oot tehny ja kaikkee sitä keksiikin, että sais imetyksen onnistumaan 😀
    Meillä onneksi on auttanut pikku huuto siinä välissä ja sitten, kun taas rauhotutaan niin voidaan jatkaa syömistä 🙂 Vaikka eihän se kivalle tunnu, kun huomaa, että toisella on nälkä ja sitten vaan huudetaan :/ Mutta huutoonki näköjään tottuu, jos se ei oo mitään kipuhuutoo. 🙂

  9. Henni kirjoitti:

    Kuulostaa hyvältä taktiikalta ja eihän se lapsi itkuun kuole ☺ Sittenkun meillä alotettiin kiinteät niin neitokaisesta tuli semmonen tisutyttö että ruoka-aikana tapellaan mutta imetyshetkillä ollaan sitten ihan tyytyväisiä – niimpä tietenki 😀 Ja niin söpön näköinen pikkutyttönen teillä ♥

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *