Hae
Love Beyond Words

Baby blues

Baby blues eli synnytyksen jälkeinen alakuloisuus. Noin 80 % synnyttäneistä siitä kärsii, mutta siltikään siitä ei juuri puhuta.Tiesin, että on olemassa synnytyksen jälkeistä masentuneisuutta, joka on vakava asia ja johon sairastuu arviolta 10-26% äideistä. Masennus voi vaihdella hyvistä hetkistä äärimmäisiin synkkiin ajatuksiin. Masennus vaatii aina hoitoa, sillä se vaikuttaa myös perhe-elämään. 
Baby Blues puolestaan kestää muutamasta päivästä muutamaan viikkoon.  Olo voi olla itkuinen, ärtynyt, ruoka ei maistu, eikä myöskään uni tule. Tunnekuohut ovat normaalia vastasynnyttäneille, eikä niitä tarvitse pelätä.  Itse en ollut kuullut edes sanaa ”baby blues”, joten tietysti pelästyin aluksi tunteita. Olen luonteeltani myös tosi herkkä, joten tunteet tulevat myös tosi vahvoina yleensä esiin. 
Heti synnytyksen jälkeen minut valtasi suuri helpotuksen tunne. Vihdoin koko homma oli ohi ja vauva vierellä! Tuijottelin koko päivän tyytyväisenä pientä nukkuvaa  tuhisijaa vieressäni ja ajattelin kuinka onnellinen olin (ja kuinka helppo vauva oli kyseessä;)). Sitten saapui yö ja Kimmo joutui lähtemään pois. Jäin pimeeseen huoneeseen kolmen muun tuntemattoman mamman kanssa. Yöhoitaja tuli, joka oli erittäin epämukava. Jouduin herettälemään vauvaa tietyn väliajoin. Minun kohdalla sillä ei juurikaan ollut väliä, sillä en saanut unta. Vauva sentään alkoi osottamaan suuria mielenosoituksia herätyksiä kohtaan, sillä jouduin herättämään sen aina kun raukka sai unenpäästä kiinni. Vauvan itku alkaa ahdistaa, imetyskään ei onnistu ja väsymyskin alkaa jo painaa. Muiden ajatuksetkin ahdistaa: ”eikö tuo äiti saa edes omaa lasta hiljennettyä”. Tekisi mieli vaan vetää pää peiton alle ja mennä sikiöasentoon. Kumpa vauva menisi takaisin mahaan ja saisin olla edes hetken rauhassa.  Pimeässä voi onneksi vuodattaa  pari kyyneltä kenenkään huomaamatta. 
Päivällä kaikki taas helpottui, kunnes taas saapui yö ja jäin yksin. Kaikki tunteet palaavat vielä voimakkaammin. Olo alkaa olla jo epätoivoinen. En ole nukkunut kolmeen päivään. Kaikki itkettää. Yöhoitaja ärsyttää vielä enemmän ja vauva on entistä itkuisempi. Vessaankaan ei edes pääse ilman, että kuulet vauvasi huutavan kurkku suorana muutaman metrin päässä. Mielessä pyörii miljoona ajatusta. ” Miksi en ole onnellinen?”, ”Olenko huono äiti?”, ”Miksi tämä on niin vaikeaa?”.Lasken minuutteja aamuun…

Vihdoin kotiin lähdön aika koittaa ja valtava ahdistus helpottaa. Kotona saan vihdoin rentoutua ja käydä saunassa rauhassa. Illan tullen pelon tunteet alkavat taas hiipiä mieleeni ja edellisten öitten vaikeudet ahdistaa. Onneksi kuitenkin ihana mieheni heräili vauvan kanssa ensimmäisen yön ja sain nukkua! LUKSUSTA! 
Baby blues kohdaltani hävisi oikeestaan samaaan paikkaan, kun astuin sairaalaan ovista ulos. Jos Lilian joskus tulevaisuudessa saa pikkusisaren osaan jo olla varautunut tunnetiloihin, jotka luultavasti taas tulevat synnytyksen jälkeen 🙂

Baby bluesin yleisyys on suuri ja olisi hienoa, jos neuvolassa varoiteltaisiin ennen synnytystä tästä. Näin pahaa aavistamattomat ensisynnyttäjät pystyisivät paremmin valmistautumaan siihen.  Ei ole ihmekään, jos ensisynnytttäjät pelästyvät ensimmäisten viikkojen olotiloja, jolloin roskien vientikin tuntuu ylitsepääsemättömältä. Makaat vaan sohvalla lamaantuneena kulahtaneessa oloasussa hiukset takussa ja kyyneleet silmissä miettien ”Ei tämä voi olla normaali tunne”. Paha olokin tuntuisi jo paljon helpommalta, kunhan vaan tietää että se menee kyllä ohi ja ei ole huono äiti sen takia, jos aina kaikki ei olekaan niin ruusuista.

Tsemppiä kaikille uusille äideille! Vaikka jokainen päivä vastasyntyneen kanssa ei ole helppo, niin vauvan tyytyväinen ilma kasvoilla sen nukkuessa antaa voimia jaksamaan! <3

Muistakaahan tulevat mammat nukkua hyvin ennen synnytystä 😉 

2 kommenttia

  1. Terhi | Äiti ja melukylän lapset kirjoitti:

    Baby blues on mielestäni aihe josta puhutaan neuvolassa odotusaikana liian vähän tai ei ollenkaan, vaikka siitä olisi hyvä kertoa odottajalle.
    Kun sain esikoisen en ollut ikinään kuullut koko jutusta ja tietysti sairaalassa sain kuulla että minulla on se. Itketti kyllä ihan kaikki. Kesti sen pari viikkoa ja sitten olo helpotti. Onneksi. 🙂

  2. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Onneksi sullakin helpotti melko nopeesti 🙂 On aika hurja tunne, kun ei oo yhtään oma itsensä ja kaikki vaan tuntuu ylitsepääsemättömän vaikeelta :/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *