Hae
Love Beyond Words

3 kuukauden KRIISI!

Pitkään tätä asiaa pohdittua oon tullut siihen tulokseen, että meidän Lilianilla on ihan selvästi nyt menossa 3 kuukauden kriisi. Oikeestaan tämähän on ihan loogista. Kriisi iskee aina kun ikä sisältää luvun kolme. 3vk:n iässä on ns. tiheän imun kausi ja vauva roikkuu kiinni äidin tississä 24/7. Ennen 3 kuukauden kriisiä on olemassa ihana jakso jolloin vauva viihtyy jonkin aikaa jo itsestään ja harjoittelee uusia taitojaan innoissaan. Kunnes se iskee: 3 kuukauden kriisi ja ikävä takasin mamman kainaloon. Enää ei viihdytäkään ollenkaan yksin. Kauhea parku alkaa heti kun selkänsä kääntää vauvalle ja kävelee pois. Pikkumurua on myös katsottava koko ajan, kun se esittelee uusia taitojaan. Voi sitä huudon määrää jos vahingossa käännät katseesi muualle hetkeksi. Samoihin aikoihin päällä on myös jälleen tiheän imun kausi, joten nälkäkin yllättää kavalasti aina uudestaan ja uudestaan.  En ole hankkinut mitään tieteellisiä selvityksiä vauvaopuksista tähän kriisiin, mutta luulisin että tämäkin on vain vaihe 🙂 Tosin vauvalla näitä erinaisiä kriisejä tuppaa olemaan joka kuukaudelle ;D

”ÄITII! Nyt heti tänne, tai mä alan ihan just itkee!” 

Näitä kriisejä tulee siis olemaan vielä paljon elämän aikana. Vaikeimmat aina kun luku kolme osuu kohdalle. Seuraava on 3 vuoden iässä, jolloin yleisesti irrottaudutaan tutusta koti ympäristöstä ja lähdetään päiväkotiin. Sitten tulee 13-vuoden ikä jolloin murrosikä on pahimmillaan. 23-vuotiaana iskee paniikki, kun siihen mennessä ei olekaan vielä hankittu ammattia, työpaikkaa, eikä miestäkään näy sohvan nurkkaa kuluttamassa. Kaikista pahin on kuitenkin 30-vuoden kriisi! Joka minutkin lamaannuttaa seuraavaksi. 30-vuotiaanahan pitäisi olla jo hyvä työpaikka, oma asunto, hieno auto, 2 lasta, ihana mies jne. Onneksi olen päässyt jo hyvään vauhtiin ja 1 lapsi ja ihana mies jo minulta löytyy <3 Vielä on hieman yli 5 vuotta aikaa saavuttaa nuo loput 😉

” ÄITII kato tänne, nyt mä nostan paitaa näin hienosti!” 

Hassua kyllä miten sitä aina pienenä aatteli mitä kaikkee saavuttaa aina tiettyyn ikään mennessä. Kenellä se oikeesti menee koskaan niin? Pikku tyttönä minäkin ajattelin, että 25-vuotiaana oon jo tosi vanha ja mulla on hyvä työpaikka, mies ja talo ja lapsi suunitteilla. Mutta nyt kun miettii, niin enhän mä mikään vanha vielä oo! Ei musta ainakaan tunnu siltä, vaikka aikuistunu oon vuoden sisällä varmaan enemmän kuin elämän aikana yhteensä. Vuosihan sitten elin vielä niin huoletonta elämää! Vaikka se oli huoletonta, ei mitään suurempia velvollisuuksia, niin sitä ei ole kyllä silti oikeastaan yhtään ikävä. Tietysti välillä tulee hetkiä jolloin tekisi mieli mennä nukkumaan sillon kun haluaa (tämä hetki tulee kyllä joka ilta;)) ja perjantaina lähteä kavereiden kanssa ulos, mutta en mä silti vaihtais nykyistä elämää entiseen. 🙂 Humputella kerkee vielä, nuorihan mä vielä oon? ;D

”Hööö, ÄITII, mitä sä nyt teet? En tiiä oikeen tästä…onko tää sit hauskaa…”

Onkos teillä tullut vastaan vastaavanlaisia kriisejä pikku beben elämässä tai omassa? 🙂 Joko se kamala 30-kriisi kolkuttelee ja onko elämä siinä mallissa, miten sen joskus pikkutyttönä suunnittelit? 🙂 

10 kommenttia

  1. Nea kirjoitti:

    Meilläkin Antonilla on ollut vaihe, etten saanut mennä vessaankaa ilman huutoa. Ja sitä 3-vuotiaan uhmaikää ootan jo pienellä kauhulla 😀 mutta onneksi noi on vaa vaiheita, mitkä menee ohi 🙂 toisaalta, on se aika ihanaakin että on jollekin niin tärkeä, että ei saa poistua näköpiiristä hetkeksikään.

  2. Terhi | Äiti ja melukylän lapset kirjoitti:

    Ihania kuvia ja nuorihan sinä olet joten aikaa on! 🙂

    Hih. 🙂 Musta tuntuu että meidän lapsilla on aina jokin "kriisi" päällänsä. 🙂 Itellä 30v lähestyy koko ajan, mutta kriisiä ei ole vielä tullut. Kyllä se näiden muutaman kuukauden aikana kerkee iskeen. 😀 Itselläni on mielestäni ihan kiva tilanne tällä hetkellä. Oma omakotitalo, auto,neljä ihanaa lasta, aviomies, koira ja tulevaisuus vielä avoinna. 🙂

  3. Jenni kirjoitti:

    Sähän olet vielä nuori! =) Mulla tuo "kauhistuttava" 30v. tuli täyteen viime vuonna, mutta suurempia kriisejä siihen liittyen en kyllä ole kokenut. Lapsen sain (kolme päivää) alle kolmekymppisenä, mutta mulle ainakin ikä on vaan numeroita, tärkeintä on miltä itsestä tuntuu ja asioita, kuten lapsien saaminen tai naimisiinmeno, kannattaa miettiä silloin kun ajankohta tuntuu itsestä oikealta. =) Ja kyllä mäkin aion silti vielä ehtiä humputella! 😉

  4. Sonja - Toinen mahdollisuus kirjoitti:

    Voi mä niin muistan tuon! Niilolla on vieläkin kausia kun en saa edes päätä kääntää ja alkaa huuto 😀 Ikää kuitenkin se 1v 1kk kohta 😀

  5. Nella kirjoitti:

    aivan ihana tuo sun tyttö! 🙂 voiettä!

    Musta tuntuu että tällä meijän 1kk 1vk ikäsellä on joku kriisi. Äiti ei sais mihkää mennä ilman häntä, kokoajan syliä. Kuulee oikee ku on semmosta huomio itkua 😀 että tota 3kk kriisiä odotellessa..

  6. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Vaikka ei se ehkä sillä hetkellä niin ihanalta tunnu, kun pitäs koittaa käydä vessassa, suihkussa ja syödäkin pitäs.. 😀

  7. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Hyvinhän sulla on asiat! 🙂 Ja kolkyt on vaan ikä muitten joukossa 😉
    Mä niin unelmoin omakotitalosta, mutta voi olla että loppupeleissä oon kuitenkin liian laiska sellaseen 😀

  8. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Ihan totta joka sana! 🙂 Ne on kuitenkin isoja juttuja: lapset, naimisiin meno jne. Mutta ei sitä koko elämää silti pidä tuhlata miettimiseen.. Sitten joskus huomaakin, että on liian myöhäistä lapsille. Onneksi mulla ei ollut aikaa ees miettiä onko nyt oikea hetki, kun se vaan ilmoitti tulostaan ja sitten se tuntuikin jo oikealta hetkeltä 🙂

  9. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Noita kausia varmaan tulee vielä vaikka kuinka monta .. 😀 Tää on varmaan vielä lastenleikkiä siihen verrattuna, kun tulee kunnon uhmaikä ja tavarat lentää ja huudetaan ja maataan lattialla hoitoen 😀

  10. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Niinhän tuo on niin valloittava <3 🙂

    Kuukauden ikäset on niin pieniä ettei muuta oo olemassakaan niille kuin äipän tai isin syli <3 Mut nopeesti ne kasvaa, tuokin on ihan eri tyttö kuin pari kuukautta sitten.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *