Hae
Love Beyond Words

Synnytyspelko

Ajattelin nyt jakaa hieman omia kokemuksia synnytyspelosta, vaikka aihe ei ole itselleni tällä hetkellä ajankohtainen, niin on kiva muistella vähän raskausaikaa ja synnytykseen liittyviä ajatuksia. Synnytys on sellainen asia, joka varmasti jännittää/pelottaa jokaista raskaana olevaa naista jossain vaiheessa. Pelko saattaa liittyä synnytyskipuun, vauvan terveyteen, omaan jaksamiseen synnytyksen jälkeen tai kaikkiin mahdollisiin kauhuskenaarioihin mitä voi mennä vikaan kesken synnytyksen.

Kuva

Ensisynnättäjä ei pysty mitenkään tietämään minkälainen kokemus se todella on. Itse koitin valmistautua tulevaan lukemalla synnytyskertomuksia, katsomalla synnytysohjelmia ja etsimällä tietoa miten kipua pystyisi hallitsemaan. Ostin siis valmiiksi kotiin kaurapussit ja jumppapallot. ;D Ensisynnyttäjää varmasti myös jännittää se, että tietääkö sen hetken milloin on tosi kyseessä? Ja voin kyllä ainakin omasta kokemuksesta kertoo, että kyllä tietää! Supistuksista ei voi erehtyä! Minulla oli parina edellisyönä ollu jo kipeempiä supistuksia, mutta sinä aamuna, jolloin synnytys oikeasti käynnistyi tiesin vaan jostain, että tänään se lähtö tulee ja käskin miehenkin jäämään kotiin.

Olin siis katsonut erilaisia äitejä ja pieniä ihmeitä kaikki mahdolliset jaksot. Olin aika luottavainen, että pystyn hallitsemaan sen kivun ohjelmien perusteella. Mutta eihän nuissa ohjelmissa taideta näyttää ihan pahimpia kohtia. Ei siellä näytetä kun ilokaasu huuruissa kirotaan mies alimpaan helvettiin tai rukoillaan lattialla sikiöasennossa epiduraalia. Tai ehkä oman mielenterveyden kannalta alitajuntaisesti en ees yrittänyt etsiä mitään kovin rankkaa materiaalia synnytyksestä 😀

Mutta siis itse asiaan. Itse siis pelkäsin lähinnä että vauvalla on kaikki hyvin ja sitä epiduraali piikkiä. Oon ihan hirveen piikkikammoinen ja pienikin verimäärä heikottaa mua. Mutta kuinkas sitten kävikään? Veri ei häirinnyt mua ollenkaan ja en ees tuntenut sitä epiduraalipiikkiä. Tämä kaikki siksi, että se kipu oli jotain ihan kamalaa. Tuntui kuin koko ruumis olisi revitty miljooniksi palasiksi, eikä sitä kipua pystynyt mitenkään hallitsemaan.  Minulle ei siis käynyt niin kuin vauva-lehden kannessa mainostetaan, että jäin koukkuun synnyttämiseen tai että se olisi jotenkin ihanan ihmeellinen tapahtuma ;D 

Kuva

Vaikka nyt minulle sattuikin kivun suhteen aika järkyttävä kokemus, niin kipukin on niin suhteellista. Kaikilla synnytys ei ole läheskään yhtä kivuliasta. Jokainen synnytys on niin erilainen. Varmasti tämän tulee huomaamaan, jos joskus kokee synnytyksen toisen kerran. Pelkäänkö sitten tällä hetkellä synnytystä? Ihme kyllä en ainakaan nyt. Varmastikin johtuen siitä ettei asia ole edes ajankohtainen. Nyt kuitenkin tiedän minkälaista synnytyskipu on. Ja vaikka kuinka epätoivoinen on synnytyksen aikana, niin täytyy kuitenkin muistaa, että palkinto on mitä ihanin ja se kipukin on vain hetkellistä 🙂

Minkälaisia pelkoja teillä oli/on ennen synnytystä? Ja onko ollut eroja ensimmäisen ja mahdollisen toisen lapsen kohdalla? 

8 kommenttia

  1. Unknown kirjoitti:

    Voi ei :/ inhottavaa jos jää ei niin positiivisia kokemuksia. Mua pelotti ennen synnytystä kaikki melkei siinä. Ehkä eniten se kipu pelotti. Mut sit ite tapahtuma olikii mulla tosi helppo ja oikeestaa tosi pitkää vaa odotteli, et millos se hirmu kipu mistä puhutaa alkaa 😀 tosi hassua miten erilailla ihmiset kokee sen tapahtuman ja onkse kipu vaa sit toisil vähäisempää ku toisilla. Kuiteski se perusperiaate siin syntymästä on kaikil sama. En tiiä 😀

  2. Terhi | Äiti ja melukylän lapset kirjoitti:

    Mulla on ensimmäinen synnytys ollut kipein. Toiset on ollu paaaljon helpompia. 🙂
    Jännitys on tullut lasketun ajan tietämillä, mutta kun synnytys käynnistyy jännitän lähinnä vauvan puolesta.

  3. Sonja - Toinen mahdollisuus kirjoitti:

    Mäkin vaan tiesin, että synnytys lähtee käyntiin, vaikkei mitään oloja tai tuntemuksia ollut, mutta olin vakaasti päättänyt, että ''tänään se lähtee'' ja niin se sitten lähti 😀

    En pelännyt oikeastaan itse synnytystä, mutta epiduraalipiikkiä ja supistuksia. Piikki meni niin etten sitä huomannutkaan, vaikka kaikki sanoivat, että sen laittaminen sattuu O.o Ne supistukset oli kamalia…muuten oli ihana kokemus 🙂

  4. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    No mut hyvä että sulla jäi nuinkin hyvät fiilikset synnytyksestä! 🙂
    Mutta tottahan se on, että jokaisella se kipu on erilaista. Vaikka hassuu, että toisella ne vauvat vaan tulee sieltä tyyliin "hups, oho nytkö se jo tuli sieltä". ja toiset kärvistelee monta päivää järkyttävien supistusten kanssa.

  5. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Niinhän sitä sanotaan, että eka on kaikin puolin se vaikein. Elätään tässä luulossa siis 😀 Toinen tulee niin kivuttomasti, ettei sitä ees huomaa.. 😀

  6. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    No mut pääasia ettei jääny mitään pelkoo synnytyksestä 🙂 Se on jännä, miten kaikki aina pelkää sitä piikkiä. Ite en ees nähny koko piikkiä (ehkä hyvä vaan :D), mutta ei se kyllä tuntunu missään.

  7. Unknown kirjoitti:

    Mie olin niin jäässä koko synnytyksen ajan etten tajunnu mitään, varmaan vaan viimeiset ½ tuntia oli sitä pahinta, ja aika kulki nopeasti. Hoh, mut sellasta se on ku vauva lähtee syntymään viikolla 33 ja tulee SYÖKSYEN sitten kun lopetetaan hidastuslääkitys 😀 Olin kai pelosta turtana, en synnytyspelosta vaan ennenaikainensynnytyspelosta.

  8. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Nojoo sulla olikin hieman erilaisempi kokemus. Varmaan ei ees alussa tajunnu, että se on oikeestin nyt menoo :/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *