Unien maailma
Heräsin tämä aamuna aika friikkiin tunteeseen: koko vartalon yli pyyhkäisevään kylmän tunteeseen. Heräsin täysin keskeltä unta, jossa olin joutunut tulvan keskelle. Olin unessa kotimaisemissa Keiteleellä ja lähdin pyörällä polkemaan, kun huomasin oikealta tulevan tulva-aallon. Katsoessani myös vasemmalla huomasin metsän olevan täysin veden vallassa. Koitin päästä vettä pakoon, mutta se saavutti minut. Samassa alkoi tuulla tosi lujaa ja pääsin vettä pakoon ilmassa. Juuri ennen kuin heräsin muistan kuinka edessäni oli jokin iso punkkeri, jonka sisälle ihmiset lukittautuivat, mutta eivät ottaneet minua sisälle. Pääsin juuri ja juuri punkkerin yli tuulen avulla ja seuraavaksi jo heräsinkin.
Kuva |
Harvoin muistan näkemiäni unia. Alkuraskaudessa ja loppuraskaudessa taisin nähdä hieman enemmänkin unia joita muistin. Yleensä muistan tuollaisia pelottavia unia ja yleensä heräänkin keskellä sitä. Hassua onkin ettei unissa yleensä ehdi tapahtua mitään kovin kamalaa, sillä yleensä herää siihen paniikkiin.
Kuva |
Googlettelin hieman unista asiaa ja pikaisen vilkuilun tulokseksi sain, että tulva unet voivat liittyä töihin hukkumiseen tai yli kuormittumiseen. ( eli joku pikkuinen irtiotto kenties ois kohta paikallaan.. ? ;D) Unet lentämisestä puolestaan liittyvät vaikeuksien yläpuolelle kohoamiseen ja arkirutiineista irtautumiseen ( mikä vahvistaa omaa tulkintaani. ) Hyökyaalto puolestaan kuvastaa valtaisaa tunnetta tai mahdollista tuntematonta uhkaa. Osaako joku lukijoista tulkita paremmin näitä minun unia, olisi mielenkiintoista kuulla 🙂 Ja onko muuten kukaan nähnyt mitään enneunia tai vastaavia?
Kyllähän tuo googlen tulkinta tuosta sinun unestasi saattaa olla oikeilla jäljillä, sillä ei pienen vauvan kanssa eläminen ole läheskään aina mitään ruusuilla tanssimista, niin että stressiltäkään ei voi kokonaan välttyä. Ja siitäkö tuo uni yritti kertoa? Hämmästyin kyllä melkoisesti, kun näin tuon sinun kirjoituksesi 🙂 Todellakaan etpä ole unistasi juuri puhunut ja oletkin tainnut sanoa, ettet muista niitä. Minä taas olen lapsuudestani asti muistanut paljon uniani, ja muistan , että "väsytin" usein omia vanhempiani kertomalla niistä aamulla. Ja toisaalta, olen aina ollut kiinnostunut unistani. Minä myös olen usein lentänyt unissani. Olen myös lukenut jonkin verran tuosta aiheesta : unista puhutaan symbooleina , jotka tuovat erilaista tietoa alitajuntaan kertyneistä asioista. Ja siksi unien muistaminen tai muistamaan opettelu ei olisi ihan turhaa! Voivathan unet olla mukaviakin, eivät aina pelottavia 🙂
Niin, mutta niitä mukavia unia ei yleensä muista 😀
En tiedä, auttaisiko mukavienkin unien muistamiseen se, että haluaisi muistaa myös niitä.