Kroppa raskauden jälkeen
Omasta synnytyksestä palautumisesta olenkin kirjoittanut aikaisemmin, postauksen voi lukea tästä. Ajattelin nyt kuitenkin hieman jatkaa samasta aiheesta näin puoli vuotta synnytyksen jälkeen. Oma palautuminenhan kävi helposti, jos näin voi sanoa. Pari viikkoa ja kaikki raskauskilot oli hävinneet. Tähän ei tarvittu siis tuntikausien hikoulua salilla, vaan riitti sohvalla makoilu, herkkujen syönti ja IMETTÄMINEN 😀
Jokainen raskaana oleva nainen varmasti miettii miltä se oma kroppa tulee näyttämään raskauden jälkeen, koska faktahan on, että muuttumaan se tulee. Itsellä ei ollut sen asian suhteen mitään kovaa stressiä, koska tiesin ettei mitään ylimääräsiä kiloja ollut kertynyt herkuttelun suhteen, sillä elin raskausajan terveellisemmin kuin koskaan. Mielessä oli koko ajan paniikki siitä, että vauva kasvaisikin liikaa mahassa.
Synnytyksen jälkeen oli jälleen lupa herkutella ja voin kertoo, että herkuttelin kyllä koko raskaus ajan edestä! Ja miten ihanaa se olikin, kun koko ajan vaan laihtui, vaikka ruokavalio koostui suklaasta 😉
Imetyksen loputtua herkkuja tuli vieläkin napsittua enemmän mitä normaalisti. Omistan sellaiset geenit, että yksikin suklaapala näkyy heti vatsassa ja reisissä. Kilot siis tulee kyllä helposti takaisin, jos vähääkään lipsumista tapahtuu. En ole pystynyt (jaksanut/ viittinyt) myöskään treenata niin ahkerasti kuin haluisin. Vaikka rakastan sitä tunnetta, kun jalat ei kanna ja tietää tehneensä kaikkensa salilla! Ehkä suurin ongelma tässä on, ettei pysty treenaamaan milloin haluaisi. Kaikki syyt miksi persettä ei saa raahattua sinne salille, on kuitenkin vain tekosyitä! Voinhan mä vaikka ottaa Lilianin sinne mukaan ja se varmasti viihtys lapsiparkissa.
Jotain kyllä tälle mun laiskuudelle treenaamisen suhteen on tehtävä, sillä kohta paisun ku pullataikina. Ärsytys on tosi kova, kun tällä hetkellä kattoo itseään peilistä. Vaikka mitään katastrofia ei ole päässyt tapahtumaan, niin silti ne pari ylimääräistä kiloa ja löysä nahka mahan kohdalla on järkyttävää! Sillä vaikka ne kilot lähtiskin pois heti synnäriltä päästyään, niin tuo kengurupussi masun kohdalla lähtee kyllä ainoastaa treenaamalla 😉
No mutta tästä ei lannistuta, ehkä vielä päästään siihen kesäkuntoon. Mun tuurilla sitten, kun suunnittelee sitä toista lasta ja homma on taas aloitettava alusta…. 😀
Onko ruudun toisella puolella tälläsiä muita herkutteluun sortujia? 😉
Voi kyllä, herkkusuu ilmoittautuu! Synnytyksen jälkeen söin herkkuja joka päivä, nyt oon onneks siitä päässyt eroon mutta herkuttelen silti vieläkin silloin kun mieli tekee, ei oo mitään karkkipäivää. Tahtoisin kyllä laihduttaa, mutten oo vielä jaksanut nähdä vaivaa. Ehkäpä vielä joku päivä! 😀
Täällä yksi myös!! Synnytyksen jälkeen jotenkin se ruuanlaitto aina jäi ja tilalle tuli herkut, se tapa on ollut vaikee muuttaa oikeenlaiseks eikä oikein vieläkään ole kunnolla onnistunut..
Mä oon miettinyt samaa että kun kakkosesta haaveilee niin tän koko hommanhan joutuu käymään taas uudelleen, mut toisaalta jos nyt tulis raskaaks ni tän kaiken löllön vois laittaa uuden raskauden piikkiin! Eikö vain 😉
Lohduttaudu sillä, että alavatsan rasva on maailman hankalin saada pois!! Ainakin mun mielestä se on vaikein kohta koko kropassa. Ja raskaana ollessa siinähän se isoin venymä on. Mä possuilin koko Danskun odotusajan, ja tässä sitä ollaan vielä jonkunlaisen vararenkaan kanssa, vaikka duunia tehnytkin. Että lohdutuksena, ei se hetkessä katoa vaikka kovasti olis yritystäkin 😀
Mä itse asiassa kyllä turhauduin niin paljon, että tällä hetkellä ei vyötärömakkarat ees kiinnosta. Eli tekosyihin ja mässäilyyn turvaudun mäkin tällä hetkellä:D Katotaan sit kun taas motivaatio nousussa!
Ei musta toi sun kengurupussi mitenkään mahdottomalta näytä, ja somahan sinä olet joka tapauksessa 🙂
MinäminäMINÄ!!! et oo ainoa joka palkitsee itsensä karkkipussilla illan päätteeks!! Mutta kyllä me noustaan täältä, eiks je? <3
Mulla kilot ei lähtenyt kovinkaan helposti. Vuosi meni ennekuin olin entiselläni ja tein kyllä töitä sen eteen 😀 (en imettänyt) Nyt ku oon taas hoikistunut niin oon repsahdellut herkkuihin. Irtokarkit on mun pahin heikkous ja joka kerta pitää kaupasta pussillinen saada mukaan! 😛 Ja vyötäröllä on pelastusrengas edelleen :/
Hihhii täällä myös yksi mahdoton herkkupylly 😉 Millähän siitäkin addiktiosta pääsisi. Imetyksen loputtua olen pulassa jos herkuttelua ei saa kuriin 😀
Niin ehkä vielä joku päivä minäkiin… Mäkään en onneksi enää joka päivä herkuttelu, max pari kertaa viikossa ostain jotain hyvää. Niin ehkä tää herkuttelu ei oo niin pahaa. Tietty jos on jotkut juhlat tai mennään kylään, niin siellä tulee herkuteltua sitten kunnolla 😉
Hahah niimpä! 😀 Raskaana olo on siitä hyvä, kun kaikki kiukuttelut ja levinneet paikat voi laittaa raskauden piikkiin 😀 Mutta ei sentään vielä toista ;D
Hahahha ;D Tuo ei nyt yhtään lohduttanu ;D
Mutta onhan sitä aikaa koko loppuelämä saada itsensä takas kuntoon … 😉
Kyllä! 😀 Jonain päivänä vielä ollaan rannalla ylpeenä bikineissä 😉
Se on kyllä kumma vaikka kuinka saiskin tuloksia aikaan, niin silti jossain vaiheessa yleensä repsahtaa vanhoihin tapoihin ja koko homma on alotettava alusta :/
Noo sulla ei oo vielä ongelma, jos vielä imetät! Sitten voi alkaa miettimään herkuttelun lopettamista, kun ei oo tuota tehokasta kalorin polttokeinoo enää käytössä ;D
Voi onnekas kun sulla imetys toimi noin. Kuinkahan paljon olenkaan herkutellut kun 12/13 syntynyt tyttö kasvaa tissimaidolla ihan hirmusta vauhtia, ja minäkin vaan lihon? Eli mulla se maidontuotanto on vielä ollut aika runsasta ja silti ei rasva pala. 😀 Hehheh, muttei oikein uskalla laihduttaakaan ettei maidon mukana lähde ne kuuluisat kuona-aineet myllertämään.
Olen anonyyminä seuraillut blogiasi jo melko pitkään ja kovasti tykännyt, ja pari kysymystä on jäänyt mietityttämään. Kun kerroit syöväsi kans kovasti suklaata, niin eikö se itkettänyt teidän pientä yhtään? Meillä on nyt koliikit ohi, mutta refluksi vähän vaivaa ja tuntuu että nyt on alkanut suklaakin tyttöä itkettämään. Tai sitten se on joku muu. Toisaalta jos levyn vetäisee joskus aika tiuhaan tahtiin niin ihmekös tuo. 😉
Ja sitten piti kysyä sellaista, että ootko saanut bloggailla ihan hyvillä mielin, vai onko sulle tullu joskus jotain ilkeitä kommentteja tai jopa uhkaavalta tuntuvia viestejä yms? Tästähän on nyt blogeissa paljon puhuttu ja itsekin kovasti tahtoisin alkaa kirjoittelemaan juuri samalla tapaa kuin sinä, eli paljon kuvia ja myös kuulumisia. Niin ajattelin asiaa sulta kysyä, että uskaltaako hommaan ryhtyä? Tai kadutko vaikka jonkin asian kertomista? 🙂 Kun en koe mielekkääksi ilman kasvoja alkaa höpöttelemään, en usko että niitä kukaan jaksaisi sitten seuratakaan, kun en nyt kuitenkaan mitään kauheen ideologista blogia olis pystyttämässä. 😀
Ihanaa kesän odotusta teille ja terkut teidän kauniille typykälle kans! <3 -Karo
Minulla on kilot lähteneet ekstrojenkin kera, mutta nimenomaan tuo herkuttelu on ja tulee olemaan kompastuskivi painon kurissa pitämisessä. Siksikin on pakko jaksaa raahautua salille, jos ei halua taas alkaa kerryttämään tuota painoa. Meillä ainakin vauva viihtyy jo tosi hyvin lapsiparkissa, ja saan samalla itselleni omaa aikaa. Suosittelen!
Kiitos kivasta kommentista ja mukavaa, että seurailet blogia! 🙂
Kyllähän Liliankin itki pari kuukautta joka ilta, mutta en tiedä oliko sitten ihan perus koliikkia vai mitä, sillä se itki jokatapauksessa riippumatta siitä mitä minä suuhuni laitoin.
Itse olen bloggaillut hyvillä mielin, en ole saanut ainuttakaan negatiivistä kommenttia. En myöskään oo kauhistellut mahdollista julkisuutta mitä ehkä blogi saattaa aiheuttaa Lilianille tai itselle. En koe että söpistely kuvista voi olla haittaa tai siitä, kun kerron mitä päivän aikana puuhaillaan. Tosin mitään kovin henkilökohtaisia juttuja en ala levittelemään.
Bloggailusta minulla on siis pelkkiä hyviä kokemuksia, tätä kautta saa hirveesti vertaistukea ja pystyn tallettamaan jokaisen muiston Lilianista. Ehkä pidän tätä vieläkin sellasena pikku blogina, jota vaan muutamat hassut lukemat. 🙂
Suosittelen lämpimästi blogin aloittamista, mutta jättämään liian henkilökohtaiset jutut pois, sillä koskaanhan ei voi tietää kuka sattuu blogin sivuille eksymään 🙂
Mukavaa jatkoa teille ja toivottavasti pääsen pian seurailemaan teidän perheen arkea 😉
Sä ootkin saanu hyviä saavutuksia aikaan kilojen suhteen! 🙂
Eli meidänkin täytyy mennä testaamaan siis lapsiparkkia heti en viikolla!
Kiva postaus:). Mullakin aiheuttaa päänvaivaa juurikin tuo herkuttelu…:D
Eihän ne muutamat herkut lihota ;D Pitäs vaan jaksaa sit kuntoilla senkin eestä.. 😀