Hae
Love Beyond Words

Miten kasvattaa lapsesta kunnon kansalainen?

Törmäsin tähän mielenkiintoiseen Iltasanomien -artikkeliin lapsen kasvattamisesta. Tähän mennessähän Lilian on tottunut saamaan kaiken minkä haluaa: jos on nälkä: annetaan ruokaa, jos on paha mieli: lohdutetaan jne. Nyt Lilianin kasvaessa alkaa meidän sanavarastossa lisääntyä myös sanan ”Ei” käyttö. Lilian pääsee jo ketterästi paikasta toiseen ja tietysti kaikista mielenkiintoisimpia paikkoja ovat juuri ne kielletyt paikat, kuten kissanruoka kuppi ja erilaiset johdot.

Artikkeli antoi minusta erittäin hyvän kuvan miten lapselle tulisi asettaa rajat. Vanhempien velvollisuus on kasvattaa lapsi niin, että hän osaa arvostaa muita ja olemaan kohtelias. Uskon, että jos lapselle antaa aina kaiken periksi hänestä kasvaa lopulta kaiken keskipiste, joka ei kunnioita muita ja ei osaa tuntea häpeää asioista mitä tekee väärin. Lapsi oppii yleensä kaiken esimerkeistä. Ei siis auta, jos vanhemmat löhöävät päivät pitkät sohvalla ja välillä käyvät hakemassa pikkusen välipalaa jääkaapista.

Tällä hetkellä Lilianille on liian aikaista opettaa selkeitä rajoja, vaikka kyllä hän varmasti oppii tuntemaan sanan ”ei” kunhan sitä vaan muistaa toistaa aina väärin tehdessä.

Nyt meillä on menossa valtataistelu yöllisten unien kanssa. Uskon, että tähänkin asiaan olisi ratkaisu siinä, että pysyy vaan lujana eikä anna sitä maitoa. Kyllä neiti varmasti oppii nukkumaan, ymmärtäessään että yö on unien aikaa. Mutta en silti pystyisi huudattamaan pikkuista yötä läpi, vaikka se kuinka oppisi sillä nukkumaan.

Tästä päästäänkin toiseen asiaan. Nimittäin rajojakin tärkeämpi asia on rakkaus. Lapsen kasvun kannalta on myös tärkeää, että hänelle kasvaa hyvä itsetunto. Häntä pitää helliä, rohkaista, kuunnella, opettaa, antaa vastuuta ja antaa osa itsestäsi.

Tunnustan, että joskus tulee uppouduttua liiankin syvälle blogien tai somen maailman, että havahdun siihen, että Lilian alkaa ilmoittaa kyllästymisen merkkejä. En siis ole koko ajan sylittelemässä tai leikkimässä ainakaan tällä hetkellä. Lilianilla on menossa kausi jolloin se viihtyy yksin lattiallakin, nyt kun se on vihdoin oppinut liikkumaan.

Aika näyttää kuinka tiukkapipo mutsi musta tulee, mutta luultavasti pidän rennon tiukan otteen jatkossakin. En anna pikku pimun pomottaa, mutta hellyn kuitenkin varmaan jossain vaiheessa… 😉 Tiettyjen asioiden kohdalla on kuitenkin varmaan pitää alusta alkaen selvät rajat. Nämä liittyvät mm. nukkumiseen, ruokailuun ja käytöstapoihin.

Vaikeita asioita ja kauhea vastuuu, kun pitäs yrittää kasvattaa tuosta ministä kunnon kansalainen, joka vielä itsenäisesti jonain päivänä tallustelee pitkin maailmaa! Mutta eiköhän me yhdessä siihen pystytä <3

Vaikka Lilian näyttääkin hieman epäilevältä… ;D

10 kommenttia

  1. Emilia kirjoitti:

    Olen aivan samaa mieltä – lapsi tarvitsee selkeät rajat ja paljon rakkautta 🙂
    Tuosta yömaidon antamisesta tuli mieleen, että mekin taisteltiin sen kanssa aika paljon meidän neidin ollessa alle vuoden ikäinen, koska neuvolassa sanottiin et yömaito pitäisi jättää pois. Kokeiltiin vaihtaa sitä veteen ym, mutta mikään ei auttanut. Annettiin sitten vaan rennosti olla ja kokeiltiin aina välillä uudelleen. Sitten se yömaidon juominen yhtäkkiä vain loppui siinä vähän reilu vuoden ikäisenä. Kokeiltiin silloin taas uudelleen maidon antamisen sijaista vain hieman paijata selästä ja se sitten riittikin neidille ja maito jäi pois kuin itsestään. Tämä siis vain vinkkinä, että joskus asiat sujuu paremmin omalla painollaan 🙂

  2. Cindderella kirjoitti:

    Rajat on rakkautta!! Niinpä!:)
    Eiköhän näistä kunnon kansalaisia saada! ♥

  3. Nella kirjoitti:

    Mäki oon ny instagramissa, @neyskii

  4. Jenny kirjoitti:

    Meillä ton yömaidon kans kävi niin että Axel vaan lopetti sen ite 😮 nyt välillä se herää 5-6 välillä ja annan maidon että nukuttas vielä tunti pari pidempään, en oo ees yrittäny jos nukahtas ilman maitoa, mut en haluu ottaa sitä riskiä et se vaan piristyis kun ei heti saa maitoa ja jouduttas herää kukon laulun aikaa 😀

    Tota ei sanaa meilläkin sanotaan päivittäin miljoona kertaa kun ollaan johdoilla ja ties mitä, uusimpana pureminen :/ siitä aina kiljasen ja sanon ei että oppis ettei niin saa tehdä, mutta toistaseks tuntuu että aksu o. Ihan pahviaivo eikä tajua mitään 😀 välillä se nauraa ihan kipeenä ei sanalla ja sillon oon lopettanusen sanomisen ettei siitä tulis ns. Hauskaa juttua 🙂

  5. Silkkitassu kirjoitti:

    Rajat on rakkautta, komppaan! Ei kuitenkaan kannata sitä EI-sanaa toitottaa joka kohtaan, sanat kun vähän menettävät sitä tehoaan, jos sitä joutuu jatkuvasti jankuttamaan. Käyttäisin ehkä itse seuraavaa: Jos lapsi kohtelee eläintä kovakouraisesti niin näyttäisin esimerkkiä ja kehottaisin silittämään varovasti (sama ehkä sen puremisen kanssa, kertoisin että äitiin sattuu, että kivempi olisi että saisi vaikka pusuja). Eli enemminkin siis kertoisin mitä saa tehdä, kuin mitä ei saa tehdä.

  6. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Tuo on totta. Varmasti jokaisen kohdalla se maidon lipittäminen jossain vaiheessa loppuu. Kaikesta tulee vaan niin hirvee paine, kun sanotaan, että puolivuotiaana ei tarvii enää maitoo ja pitäs nukku yöt putkeen. Mutta eihän ne kaikki vauvat oo vaan samanlaisii 🙂

  7. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Joo meilläkin vaan innostutaan, jos sanon ei 😀
    5-6 aikoihinha on jo aamu joillekin 😉 Niin mäkin yleensä aina ajattelen, että helpompi vaan hakee se maito, kun sillä se yleensä nukahtaa heti kummiski. Jos alan tyrkyttää vettä, niin se vaan suuttuu 😀

  8. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Toi on hyvä neuvo! Oon jo huomannu, että ei sanasta vaan innostutaan ja tukistetaan entistä lujempaa. 😀 Ja onhan se paljo positiivisempaa, kun kerrotaan kaikkee mitä saa tehdä, kuin että ei sitä ja tätä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *