Tarvitseeko äidin jäädä kotiin?
Monesti kuulee sanottavan, että äidin olisi hyvä olla kotona vähintään siihen asti kunnes vauva osaa kävellä ja puhua. Mielellään sinne kolmeen vuoteen asti. Paino sanalla äiti. Mutta miksi juuri äidin täytyy olla se, joka jää kotiin? Eikö isäkin ole täysin samanarvoinen kasvattaja?
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että äidin on hyvä olla kotona ensimmäiset puoli vuotta. Uskon, että vauvalla on kehittynyt side omaan äitiin jo masussa, joten hän aistii äidin läsnäolon. Näin on helpompaa pienelle nyytille tutustua uuteen maailmaan lähellä äitiä. Puolen vuoden jälkeen side on kuitenkin syntynyt myös isään. Näin ollen äidin läsnäolo ympäri vuorokauden ei ole enää välttämätöntä.
Minusta oli oikeastaan pelkästään hyvä, että isätkin kokeilisivat rohkeasti kotiäidin roolia vaikka kuukauden tai pari. Side lapseen syntyy näin paljon vahvemmaksi, kun itse on vastuussa aamutouhuista ja kaikista päivän puuhista. Isälle voikin tulla yllätyksenä miten henkisesti raskasta oikeasti kotona oleminen saattaa olla. Myönnettäköön, että fyysisesti raskasta tämä homma ei ole. Kuka muu voi sanoa, että voi viettää koko työpäivän löhöhuosuissa ja kulahtaneessa topissa ja katsoa vaikka salkkareita keskellä päivää 😉 Ja ei se pyykinpesu koneen täyttökään niin raskasta ole.. Henkinen puoli on sitten aivan eri juttu. Kotona joudut kuuntelemaan monta itkupotkuraivaria millon mistäkin syystä. Joinain päivinä ei välttämättä ole ainuttakaan aikuiskontaktia ja vietät päivän jutellen huutavalle mini-ihmiselle.
Meillä valitettavasti ei ole sitä mahdollisuutta, että voisin palata vähäksi aikaa töihin ja Kimmo jäisi kotiin, sillä olen opiskelija. Ehkä joskus tulevaisuudessa, jos saamme toisen lapsen niin olisi mielenkiintoista vaihtaa roolit myös toisinpäin.
Miehille kotiin jääminen on varmasti miljoona kertaa vaikeampaa, sillä mieskotona-tukiverkosto ei ole niin suuri. Vauvaharrastukset ovat yleensä täynnä pelkkiä naisia ja eipä tuolla ulkonakaan päivisin näe paljoa miehiä lastensa kanssa. Tukiverkosto onkin se kaikkein tärkein mikä auttaa jaksamaan yksin kotona vauvan kanssa. On ihanaa, että saa jutella samassa tilanteessa olevien kanssa ja mikä tärkeitän keskustelukumppani juttelee takaisin!
*Kuvat: Pintarest |
Nyt olen ollut yhteensä 9kk kuukautta kotona ja pikkuhiljaa olen huomannut jo ehkä vähän kyllästymisen merkkejä. Olen sellainen, joka haluaa koko ajan olla liikenteessä ja tehdä asioita. Joka kesä normaalisti olen ollut töissä ja tästä on tulossa ensimmäinen kesä, kun saan vaan olla! (jos en aloita opparia…) Huomaan kuitenkin, että kaipaan haasteita ja töitä. Haluan vielä saavuttaa työelämässä monia asioita ja on vaikeaa olla tämä aika vaan paikoillaan tekemättä sen asian eteen mitään. Mutta onneksi minulla on vielä koko elämä aikaa tehdä niitä töitä, joten ehkä nyt vaan keskityn kesästä nauttimiseen ja ihastelemaan Lilianin kehitystä aitiopaikalta! <3
Onko muiden miehet kokeilleet kotona olemista? Oliko kotiin jääminen helppoa ja miten sujui äidin töihin paluu?
Meillä ei mies ees haluais kokeilla , vaikka oon kyllä ehdottanu. Mun mielestä ois kiva kokeilla ees pari viikkoa, niin kummatki näkis asiat toisen silmin. Meillä ku valitettavasti tulee aika paljon riitaa kotitöiden jaosta, vapaa-ajasta, rahasta jne..
vauva lehessä (muistan joskus lukeneeni sun jostain postauksesta että luet sitä! 😀 ) oli kyllä aika mielenkiintoinen juttu tästä aiheesta.
myönbettäköön että meilläki jäis mies kyllä aika yksin, koska ainutkaan kaveri ei vauvaa omista eikä siitä ois kyllä lähtemään kerhoihinkaan, eikä ees kehtaa yksin mennä rattailla :D:D:D
Niimpä! Tasa-arvoa prkl :D! Miun sisko oli kotona 9kk ja meni sitten töihin ja miehesä jäi kotiin. Isän ja lapsen kiintymyssuhteelle tekis varmasti hyvää ees pieni jakso, että isä hoitaisi lasta kotona. Eetu on aina niin onessaan kun Tuomas tulee töistä ja ei välillä huomioi minuu enää ollenkaan :D. Miustaki ois kiva jos Tuomas kokeilis kotona oloo, mut se ei oo tällä hetkellä rahallisesti mahdollista :/.
mua ärsyttää eniten se, että tosi monet (lähinnä lapsettomat) olettavat että kotiin voi jäädä niin vain kolmeksi vuodeksi, jos menee aikaisemmin töihin niin ei TAHDO olla kotona. Vaikka oikeasti totuus on se että moni ei yksinkertaisesti (mä mukaanlukien) voi jäädä kotiin kolmeksi vuodeksi kun valtion tuet on mitä on 😀
Tuo oli hieno pointti, että miehelle se kynnys olla kotona on suurempi juuri noitten juttujen takia mitä kuvailit. En tiiä kuinka paljon noissa kerhoissa sun muissa on isät muksujen kans? Jos isät pääsis hoitaan lapsiaan enempi niin ehkä sekin vähentäs äiteihin kohdistuvaa kritiikkiä ja harvempi tuntis niin huonommuutta ja riittämättömyyttä, eikä vastuu olis vaan ja ainoastaan äidillä. (niinkuin monesti tuntuu, että juuri ne äidit on suurennuslasin alla) Tiedät varmaan mitä ajan tekstillä takaa? 😀 Ainakin mulla on niin monet kerrat semmonen paska-mutsi olo! :(( #%^`"#¤
Monesti miehet on vaan parempi tuloisempia, kuin naiset (!!!!) joten luulen, että monella tulee viimeistään siinä ongelmia..? Tai en tiiä… aikankin meillä…..Mä oon aikalailla jo asennoitunut "kotona oloon" niin kauan kuin tarvis. Onhan se ihan mukava, ku kesä tulee ja voi olla paljon ulkona jne. Tosi hieno kirjoitus. Tästä aiheesta on saanut monesta blogista eri näkökulmia 🙂 Ja olin jo ihan unohtaa, kun niin tohkeissaan kirjotin…siulle haaste blogissani;)
Hyvä kirjoitus!
"Myönnettäköön, että fyysisesti raskasta tämä homma ei ole" – älä sano noin, mie olen ainakin välillä kaikesta tytön kantelusta ja imuroinnista rättipoikki, tai sitten olen vain rapakunnossa. 😀
Meillä mies oli isyyslomalla pari viikkoa kun mie käväisin töissä ja tykkäsi. Hänellä on kuitenkin jatko-opinnot työn ohessa, joten se ei ole mahdollisuus, että hän jäisi pidemmäksi aikaa Ellun kanssa ja mie palaisin töihin. He kävivät avoimessa päiväkodissa ja olisivat käyneet muskarissakin jos se olisi silloin ollut toiminnassa, kun perustelin, mitä hyötyä siitä on Ellulle – ja siltä se vaikuttaa isien kanssa muutenkin, että he oikeasti menevät sinne puistoon tai harrastuksiin lapsen etu ja viihtyminen mielessään, kun äidit lähtevät isoilta osin myös tapaamaan muita äitejä.
Onneksi on monia koti-isiä, eli kyllä heitä vain on olemassa, vaikkei hirveästi näy. Oon uhkaillut, että vaihdettaisiin rooleja, isi jäisi kotiin ja minä menisin töihin. Mutta ei se taitais pitemmän päälle onnistua, kyllä itselle tulisi paha mieli ja myönnettäköön, että ei se meidän isin "hoivavietti" vaan ole sitä tasoa, mitä itselläni on. Osa-aikatyöt sen sijaan saattais onnistua niin, että isi on toisinaan lapsen kanssa kotona ja itse olen töissä muutaman tunnin päivässä.
Mä mietin tätä ihan samaa aihetta tossa yks päivä! Meillä en varmaan "uskaltais" jättää miestä Danin kanssa kotiin. Mut meillä se kyllä ei olis ees mahollista, että mä olisin töissä ja isä kotona. Olishan se kiva ainaki kokeilla semmostakin vaihtoehtoa. Ehkä vielä joskus! : )
Meillä olisi tarkoitus toimia niin, että kun syksyllä palaan osa-aikaisesti töihin, mies olisi sen pari päivää viikossa kotosalla, tai kuinka nyt omat työnsä antavat myöden..saapa nähdä, mitä syksy tuo tullessaan 😀
Joo mäkin luin sen jutun ja varmasti pitää ihan paikkansa, että mies saattaa helpostikin ahdistua kotona, koska ei ole oikeesti muuta kuin se vauva siinä. Kimmokin tulis varmaan ihan hulluksi, jos jäis kotiin. ;D Mutta ehkä just jonkun viikon vois "lomailla" vauvan kanssa, ilman että sekois 😀
Meilläkin ollaan niiin iloisena heti kun Kimmo tulee kotiin, mutta jos minä lähden käymään vaikka salilla ja jätän ne kahdestaan, niin ei ees huomata että äiti ois ollu pois 😀 hahah 😀 no mutta ymmärrettävää, kun joutuu viettää koooko päivän aina äidin kanssa 😀
Nojoo aika harva sillä 200e mitä sitten alkaa joskus 1.5(?) päästä saamaan niin oikeesti pärjää :/ Onhän se tyhmää, että yhteiskunta "pakottaa" vanhemmat tienaamaan ennenkuin vauva kunnolla edes kävelee :/
Hahah tälläset on just parhaita kommentteja!
Mullakin on nyt vielä enemmän paska-mutsi olo, kun en oo jaksanu tehdä ollenkaan ees kotitöitä, kun on järkky flunssa TAAS! Vaikka varmaan mieskin ymmärtää sen ettei hirveesti tuu huhkittuu sillon täällä päikkäreitten aikaan, niin kyllä silti tuntee pienen piston sydämessä, kun ns"vapaa-ajalla" vaan makaa sohvalla.
Pitääkin käydä kurkkimassa mitä sä oot oikeen keksiny;)
Toi on kans hyvä pointti, että miehet lähtee just noihin harrastuksiin lasten takia. Tuskin niitä hirveesti innostaa se kälättävä akka lauma 😀
Kimmoo ei kyllä varmasti silti sais lähtemään yhteenkään harrastukseen ja ettis varmaan sellasen leikkipuistonkin, jossa ei oo liikaa naisia 😀
No asia erikseen tietty jos on joku omakotitalo ja OIKEESTI paljon töitä 😀 Mutta voihan nuo kaikki ottaa kuntoilustakin, ei tarvii lähtee ollenkaan salille 😉 Ja vielä Lilian ei paina ku VAAN 8kg, eli just sopiva kahvakuula mulle 😀
Niin sepä se varmaan just on, ettei niitä näy :/
Ei muutakuin kokeilemaan osa-aika hommia, eiköhän sen miehen hoitovietti siitä heräile 😉
Mikset uskaltais? 😀
No mutta jos tulee joskus sellanen tilanne, niin rohkeasti vaan kokeilemaan 🙂
Minäkin aloitan syksyllä koululla opinnot illalla. Niin, että Kimmo on sen pari iltaa viikossa aina kahdestaan 🙂