Hae
Love Beyond Words

Naiset on venuksesta miehet marsista

Minun on pitkään pitänyt tehdä jo tästäkin aiheesta postaus. Vaikka Lilian ei ole vielä vuottakaan alkaa erilaiset tavat miten asiat pitäisi hoitaa lapsen kasvatuksen ja muun elämän suhteen tulla esille. Luettuani vau:n jutun aiheesta en voinut enää olla kirjoittamatta tästä aiheesta.

Ensimmäinen kohta 
Naiset pelkäävät kaiken maailman ötököitä. Tämä on totta, mitä erikoisempi ötökkä on kyseessä sitä varmennin se saa aikaan hysteeristä huuto ja juoksemaan vähintään toiselle puolelle asuntoa.

Toinen kohta
Äideillä on tapana pitää lapsoset puhtaina ja jos vaatteeseen tulee pienikin tahra se menee samantien vaihtoon. Minua ei haittaa, jos kotioloissa sotketaan ja ollaan likaisissa vaatteissa, mutta jos vieraita on tulossa niin silloin typyn pitää näyttää siistiltä. Toki ruokailun aikana koitan minimoida sotkemista ja pyyhkiä aina väliajoin naamaa ja pöytää. Kimmo on kuitenkin tässä asiassa vieläkin tarkempi ja ei voi sietää sotkemista yhtään. Hän pyyhkii syöttötuolin tarjottimen samalla sekunnille, kun siihen tippuu ruokaa, ettei Lilian vahingossakaan pääse uittamaan pikku kätösiään kivan värisessä soseessa. Kylään lähdettäessä puolestaan isommatkaan sosetahrat eivät häntä häiritse. Eli tämä menee ihan päinvastoin mitä minulla. Saa nähdä miten käy, kun sotkemiselta ei voi enää välttyä ja Lilian tulee kuraisilla vaatteilla kotiin ja paiskaa ne keskelle mattoa.

Kolmas kohta 
Lapsien tulee käyttäytyä hillitysti ja kiltisti. Oishan se kiva, että välillä rauhotuttas ja esimerkiksi syötäs kiltisti. Mutta tällä hetkellä sanalla ”ei ”ei taida olla vielä mitään merkitystä. Ehkä kuitenkin tämä väite pitää osaltaa paikkansa, sillä enemmän minä tykkään sylitellä, pusutella ja rauhotella Liliania ja Kimmo puolestaan villitsee häntä.

Neljäs kohta 
Kodin pitää olla tiptop. Tää väite ei pidä meillä ollenkaan paikkansa. Minua ei haittaa pienet sotkut ja liat, vaikka tykkäänkin, että kotona on siistiä. En kuitenkaan ole 24/7 luutu kädessä. Kimmo puolestaan on lähes fanaattinen siivous intoilija. Tiskien pitää olla joka päivä pois näkyvistä, lattiat imuroidaan vähintää kaksi kertaa viikossa, pölyt on poissa, tavarat paikallaan, eikä esillä ole mitään ylimääräistä. Onni on, että on tällänen siisteydestä välittävä aviomies. Joskus kuitenkin siivousneuvoja toivoisi vähän vähemmän 😀 Meinasin eilen tehdä aiheesta ihan oman postauksen, sillä siivotessa sain kuulla kommentteja kuinka vääräoppisesti imuroin ja käsittelin moppia, ja kuinka imuria pitäisi käsitellä hellävaraisemmin.. Voiko olla mitään ärsyttävämpää kuin tälläiset kommentoijat vieressä, kun koittaa tehdä jotain 😀 Hahah oikeesti tämä on vaan huvittavaa 😀

Viidettä kohtaa ei tarvitse edes kommentoija. Varmaan joka perheessä miehet on miehiä ja naiset naisia.. 😀

Voisin lisätä tähän vielä oman kuudennen kohdan suojelemis vietin suhteen.
Meillä se menee niin, että itse olen hyväksynyt sen, että pieniä muksahduksia tulee pakosti varsinkin nyt, kun Lilian opettelee nousemaan pystyyn lähes koko ajan. Hän on myös koko ajan menossa, joten vaikka hänet jättäisi turvalliseen paikkaan, saattaa hän olla sekunnissa nuolemassa kengän pohjaa. Kimmo mielestä varmaan pitäisi olla 24/7 pitämässä Liliania kädestä ettei mitään kaatumisia koskaan tapahtuisi. Yksin kotona ollessa tämä on kuitenkin mahdotonta, sillä päivän aikana pitäisi ehtiä tekemään vaikka mitä. Onneksi vielä ollaan päästy yhdellä kuhmulla, joka sekin säikähdytti tämän äidin. Onneksi koko ajan alastulo kehittyy, joten muksahtelunkin vaara vähenee. Pikku neiti on kuitenkin ollut sen verran fiksu, että harjottelee vaan matalilla tasoilla, josta pääsee helposti laskeutumaan pyllylle 🙂

Meneekö teillä mielipiteet yksiin vai tekeekö toinen asioita ihan käsittämättömällä tavalla? 

Kolme kuukautta itkua

Ihanan Emilian koskettavan postauksen myötä ajatukset pakostikin ajautuivat Lilianin ensi hetkiin. Meillä ensimmäiset viikot sujuivat suht rauhallisesti ja neiti meni hyvin nukkumaan. Tosin nukkumaan menoaika ajoittui 11-12 aikoihin. Tyttö oli kuitenkin melko tyytyväinen, kun sai masun täyteen ja sai jäädä vierelle nukkumaan.

Parin viikon jälkeen neiti kuitenkin alkoi osoittaa pieniä tyytymättömyyden merkkejä aina siitä lähtien, kun siirryttiin makuuhuoneeseen. Ajattelin tämän kuitenkin olevan ihan normaalia iltakitinää ja jatkoimme illat hyssytellen ja heijaten. Hetken päästä tämä iltakitinä alkoikin jo seitsämän aikoihin ja kello kymmeneen 10 mennessä neiti huusi jo täyttä huutoa. Huutoa jatkui pahimmillaan kello 2 asti. Ainut asia mikä auttoi oli tytön heiluttaminen omien käsien päällä edes takaisin. Pahimpina hetkininä sekään ei auttanut. Meillä oli käytössä myös koliikkikeinu, joka toi hetkellisen avun. Päivisin tästä oli suurikin apu, sillä neiti nukahti siihen nopeasti.

Ensimmäisinä pahimpina iltoina sydäntä särkevä huuto oli kauheaa kuunneltavaa. Oma mieli meni täysin lukkoon, eikä pystynyt käsittämään sitä miksei omaa pientä saa tyytyväiseksi. Ei voinut kuin katsoa pientä huutavaa nyyttiä käsivarsillaan ja vuodattaa itsekin kyyneliä. Jonkun ajan päästä itkuun kuitenkin tottui.

Itkuisia iltoja (ja öitä) jatkui meillä noin 4kk asti. Lilianin nukahdettua 1-2 aikoihin, hän onneksi nukkui hyvin putkeen 3-5 tuntia, jonka jälkeen vaikean illan oli jo unohtanut. Illan tullen kuitenkin kauhukuvat tulevasta alkoivat jälleen hiipiä mieleen, sillä koskaan ei voinut tietää kuinka kauan itkua jälleen kestäisi.

Itkuisina iltoina on helpottavaa tietää, ettei tilanteessa ollut yleensä yksin. On tärkeää jakaa vastuuta ja antaa myös miehen rahoitella itkuista lasta. Jos itkun jatkuessa ikuisuudelta tuntuvan ajan ja ollessasi yksin pienikin tauko on helpotus. Vauva ei säry itkusta ja äidille hengähdystauko vaikka  vessassa antaa paljon voimia jaksaa hyssyttelyä uudestaan.

Kimmo yleensä jatkoi heilutella tyttöä alkuillan, mutta loppuilta/yö oli aina minun vastuulla, sillä miehen pitää kuitenkin aina aamulla jaksaa nousta töihin. Muistan vieläkin sen tunteen, kun heilutin tyttöä yön pimeydessä ja laskin hänet varovasti sängylle. Omien käsien irroittaminen täytyi tapahtua niin varovasti, sillä pienikin väärä liike sai tytön virkoamaan. Monesti jätinkin oman käden Lilianin pään alle nukahtaessani.

Aloitimme 3kk itkujen jälkeen käyttämään myös maitohappobakteereita. Tämän myötä illat helpottuivat radikaalisti. Jotkut illat olivat vielä vaikeita, mutta monesti Lilian nukahti unilleen jo pienen iltakitinän jälkeen. En tiedä oliko iltojen helpottumisen syy maitohappobakteerit vai maaginen kolmen kuukauden raja. Ajatellessani tätä koen huonoa omaatuntoa, sillä jos olisimme aloittaneet maitohappobakteerien käytön jo aikaisemmin on mahdollistä, että Lilian olisi säästynyt monilta itkuilta. Lykkäsimme kuitenkin joka päivä aloittamista, sillä pelkäsimme iltojen vielä pahenevan tästä.

Iltojen helpottaessa tuntui uskomattomalta, kun Lilian vaan nukahti saatuaan mahansa täyteen. Tosin vieläkään illat ei välttämättä saata olla niin ruusuisia, että neiti pistää vaan kiltisti silmät kiinni väsyn iskiessä. Verrattuna kuitenkin alku aikoihin on illat helpottuneet valtavasti ja nyt saa useimmiten jopa sitä kallista omaa aikaa iltaisin, jolloin voi vaa maata sohvalla vieritysten oman kullan kainalossa <3