Kolme kuukautta itkua
Ihanan Emilian koskettavan postauksen myötä ajatukset pakostikin ajautuivat Lilianin ensi hetkiin. Meillä ensimmäiset viikot sujuivat suht rauhallisesti ja neiti meni hyvin nukkumaan. Tosin nukkumaan menoaika ajoittui 11-12 aikoihin. Tyttö oli kuitenkin melko tyytyväinen, kun sai masun täyteen ja sai jäädä vierelle nukkumaan.
Parin viikon jälkeen neiti kuitenkin alkoi osoittaa pieniä tyytymättömyyden merkkejä aina siitä lähtien, kun siirryttiin makuuhuoneeseen. Ajattelin tämän kuitenkin olevan ihan normaalia iltakitinää ja jatkoimme illat hyssytellen ja heijaten. Hetken päästä tämä iltakitinä alkoikin jo seitsämän aikoihin ja kello kymmeneen 10 mennessä neiti huusi jo täyttä huutoa. Huutoa jatkui pahimmillaan kello 2 asti. Ainut asia mikä auttoi oli tytön heiluttaminen omien käsien päällä edes takaisin. Pahimpina hetkininä sekään ei auttanut. Meillä oli käytössä myös koliikkikeinu, joka toi hetkellisen avun. Päivisin tästä oli suurikin apu, sillä neiti nukahti siihen nopeasti.
Ensimmäisinä pahimpina iltoina sydäntä särkevä huuto oli kauheaa kuunneltavaa. Oma mieli meni täysin lukkoon, eikä pystynyt käsittämään sitä miksei omaa pientä saa tyytyväiseksi. Ei voinut kuin katsoa pientä huutavaa nyyttiä käsivarsillaan ja vuodattaa itsekin kyyneliä. Jonkun ajan päästä itkuun kuitenkin tottui.
Itkuisia iltoja (ja öitä) jatkui meillä noin 4kk asti. Lilianin nukahdettua 1-2 aikoihin, hän onneksi nukkui hyvin putkeen 3-5 tuntia, jonka jälkeen vaikean illan oli jo unohtanut. Illan tullen kuitenkin kauhukuvat tulevasta alkoivat jälleen hiipiä mieleen, sillä koskaan ei voinut tietää kuinka kauan itkua jälleen kestäisi.
Itkuisina iltoina on helpottavaa tietää, ettei tilanteessa ollut yleensä yksin. On tärkeää jakaa vastuuta ja antaa myös miehen rahoitella itkuista lasta. Jos itkun jatkuessa ikuisuudelta tuntuvan ajan ja ollessasi yksin pienikin tauko on helpotus. Vauva ei säry itkusta ja äidille hengähdystauko vaikka vessassa antaa paljon voimia jaksaa hyssyttelyä uudestaan.
Kimmo yleensä jatkoi heilutella tyttöä alkuillan, mutta loppuilta/yö oli aina minun vastuulla, sillä miehen pitää kuitenkin aina aamulla jaksaa nousta töihin. Muistan vieläkin sen tunteen, kun heilutin tyttöä yön pimeydessä ja laskin hänet varovasti sängylle. Omien käsien irroittaminen täytyi tapahtua niin varovasti, sillä pienikin väärä liike sai tytön virkoamaan. Monesti jätinkin oman käden Lilianin pään alle nukahtaessani.
Aloitimme 3kk itkujen jälkeen käyttämään myös maitohappobakteereita. Tämän myötä illat helpottuivat radikaalisti. Jotkut illat olivat vielä vaikeita, mutta monesti Lilian nukahti unilleen jo pienen iltakitinän jälkeen. En tiedä oliko iltojen helpottumisen syy maitohappobakteerit vai maaginen kolmen kuukauden raja. Ajatellessani tätä koen huonoa omaatuntoa, sillä jos olisimme aloittaneet maitohappobakteerien käytön jo aikaisemmin on mahdollistä, että Lilian olisi säästynyt monilta itkuilta. Lykkäsimme kuitenkin joka päivä aloittamista, sillä pelkäsimme iltojen vielä pahenevan tästä.
Iltojen helpottaessa tuntui uskomattomalta, kun Lilian vaan nukahti saatuaan mahansa täyteen. Tosin vieläkään illat ei välttämättä saata olla niin ruusuisia, että neiti pistää vaan kiltisti silmät kiinni väsyn iskiessä. Verrattuna kuitenkin alku aikoihin on illat helpottuneet valtavasti ja nyt saa useimmiten jopa sitä kallista omaa aikaa iltaisin, jolloin voi vaa maata sohvalla vieritysten oman kullan kainalossa <3
Meillä oli sama homma esikoisen kanssa, huusi ensimmäiset kolme kk joka ilta, ja mikää muu ei auttanu kun heijata ja kävellä ton kanssa ympäri kämppää, selkähän siinä meni.. Meillä auttoi kans välillä tuo keinuva sitteri….
Täällä oli ihan sama juttu. Mä en edes halua muistella niitä kolmea ensimmäistä kuukautta. Ne oli helvettiä… Tunteja ja tunteja kannettiin, keinuteltiin ja hyssyteltiin. Yöllä monen kertaa sama juttu. Onneksi Noora itki paljon vähemmän kuin Pauliina, mutta silti meillä oli molemmilla aina kädet täynnä.
Meillä oli myös sama juttu. Onneksi vauvamme ollessa 1,5kk menimme kokeilemaan vyöhyketerapiaa neuvolan suosituksesta. 3 hoitokertaa ja huudot loppuivat siihen! Suosittelen lämpimästi kaikkia kokeilemaan!
Niiin tutun kuuloista. Meillä huudettiin kaksiviikkoisesta viisikuiseksi, klo 16-21, joskus saatettiin saada taukoa vaunuissa tai kaupan ostoskärryissä. Olin aika naatti, mutta yöt saimme sentään nukkua aika hyvin.
Ellu oli aika kärttyisä myös päivisin, nyt jälkikäteen ajatellen. Kun kavereiden vauvoja seurailee, he ovat paljon parempituulisia! En sitten tiedä, mikä alkukuukaudet oikein harmitti – viisikuisesta eteenpäin tyttö onkin sitten ollut kai maailman aurinkoisin taapero.
Joo se keinuva sitteri on kyllä ihan pelastus! Muutenkin päivällä helpotti, kun ei tarvii koko ajan sylissä pitää vaan voi laskee siihen 🙂
Kaksosten kanssa en haluu ees kuvitella minkälaista on ollu, kun yhdessäkin on jo ihan tarpeeksi :/
Siitä oonkin lukenut myös positiivista 🙂 Meillä suositeltiin sillon aikoinaan vaan nuita maitohappobakteereita mitä vois kokeilla 🙂
Onneksi nyt on iloinen typy! 🙂 Varmaan monesta tuntuu, että kaikkien muitten vauvat on paljo kiltimpiä 😀 Mekin saadaan aina kuulla joka paikassa, kuinka iloinen aina Lilian oli, vaikka alkuaikoina se oli kyllä kotona vähän kaikkee muuta 😀