Hae
Love Beyond Words

Haaveita syksyn vaatteista

Helteille ei näy loppua, mutta kaupan syksyn mallistot ovat jo saapuneet ihasteltaviksi. Lilianin kasvaessa olen myös ehkä enemmän alkanut miettimään omaa pukeutumista ja syksyn (koulun aloituksen) lähestyssä onkin hyvä aika kurkkia omaan vaatekaappiin, joka tällä hetkellä näyttää aika kaaokselta. Mitään siistimpää vaatetta ei juurikaan ole, saati sitten että niitä voisi yhdistellä toisiensa kanssa.

Keräsinkin tähän postaukseen kuvia ihanuuksia, jotka tällä hetkellä mielyttävät silmää. Kuvat on löydetty H&M -sivuilta, josta voisin tilata lähes jokaisen vaatekappaleen ja Ebaystä.

Unelmien vaatekaappini sisältäisi siis helposti yhdistettäviä vaatteita. Niistä olisi helppo luoda niin arki- kuin juhla tilanteisiin sopivia kokonaisuuksia. Värimaailma olisi myös aika neutraalia: mustaa, valkoista, harmaata ja välillä jotain väripilkkujakin.

Aloitetaan perus lyhythihaisista paidoista. Vaatekaapista tulisi löytyä ainakin väljiä t-paitoja jollain kivoilla yksityiskohdilla tai ilman. Myös peplum-paidat mielyttävät tällä hetkellä silmää, sillä niillä saa kivasti piiloon mahdollisen kesän jäljiltä olevan turvotuksen.

Myös pitsiset yksityiskohdat on ihania, unohtamatta tietenkään raitoja!

Kylmeneviin iltoihin haluan  väljiä college- ja  neule puseroita. 

 Sitten päästäänkin jo ihaniin muhkeisiin ja pitkiin neuletakkeihin. Mitä muhkeempi, sitä parempi!

Alaosina puolestaan toimii perus farkkujen ja tregginsien lisäksi maksi- ja kynähameet. Vaatesivustoja selaillessa ihastuin tuohon keskimmäiseen punaisen sävyyn. Aika täydellinen syksyksi! 

 Tälläisistä minä vaan haaveilen +33 asteisessa asunnossani. 😀

Jokos te olette eksyneet vilkuilemaan syksyn vaatemallistoa? Onko suosikkeja jo löytynyt kylmempää säätä varten? 

Muokkasin muuten eilen uuden bannerinkin. Nyt palattiin ihan kuvalliseen sellaiseen. Mitäs tykkäätte? 🙂


Vauvavapaa

Monelle esikoisen äideille saattaa tulla yllätyksenä, kuinka sidoksissa oikeasti vauvaan on ensimmäiset kuukaudet. Miehen kanssa saatetaan sopia jo raskausaikana, että molemmat on vastuussa vauvan hoidosta: äiti hoitaa imetyksen ja isä suurimmaksi osaksi pesut, vaipan vaihdot yms. Näin sovittiin myös meillä. Loppujen lopuksi tämä on kuitenkin aika hankalaa toteuttaa, kun mies on töissä sen 8h + työmatkat + ylityöt. Miehen hoitovastuulla on ehkä kärjistetysti noin 5% päivästä 😉 Sillä pitäähän miehen töitten lisäksi syödä, käydä suihkussa ja saada myös sitä ”omaa aikaa”. Meillä onneksi tuo mies hoitaa erittäin kiitettävästi typykkää, silloin kun tekee normaali työpäiviä, joten itsekin ehkä pääsen aina joinain iltoina viikossa viettämään sitä ”omaa-aikaa” salille, kauppaan tai lenkille.

Monellahan vastasyntyneen äidille kuitenkin kotoa lähteminen tunniksikin on aika mahdottumuus, jos pikku muru sattuu olemaan täysimetyksellä. Koskaan ei voi tietää milloin nälkä yllättää. Meillä Lilian sai ensimmäiset 4kk aika 50/50 pullosta ja tissistä maitoo, mikä mahdollisti sen ettei paniikkia syntynyt, jos kävin ruokakaupassa ja saatoin unohtua haaveilemaan uusista kengistä cittarin alehyllyille. En ehkä alun perinkään ollut asennoitunut siihen, että olisin 24/7 vauvan käytettävissä ja kun normaalipäivinä tämä on kuitenkin se totuus, niin henkisesti ja fyysisesti se on aika pirullisen rasittavaa välillä.

Voi olla, että ajattelin toisin, jos alusta lähtien olisin asennoitunut siihen, että tässä sitä nyt ollaan 24/7 vauvan kanssa ensimmäinen vuosi.Tai sitten ei. Vaikka vauva tulee elämään, niin ei sitä ihminen niin paljon muutu. Mä tarviin omaa aikaa. En tarkoita, että joka viikonloppu pitäisi riekkua päivät kavereitten kanssa, vaan riittää edes tunti pois vauvan hoito vastuusta.

Onkin ollut aika luksusta, että olen päässyt kesällä nyt jo pariin otteeseen iltaa istumaan kavereitten kanssa. Äidin pois kotoa oleminen yleensä avaa myös aina miehen silmiä. Nyt olin ensimmäistä kertaa pois kotoa yön yli. Kimmon kommentti ehdotukseen, että hän jäisi kotiin Lilianin kanssa oli vaan: ”hulluksihan siinä tulis”. On kuulemma melko puuduttavaa juosta koko päivä neitin perässä.

En ehkä kuitenkaan oikeasti olisi valmis menemään Kimmon puolesta töihin, sillä onhan tää kotona oleminen ainakin kesällä aika luksusta. Vaikka mitään lomailua tää ei ehkä aina ole 😉
Eksyinköhän mä jotenkin vähän aiheesta, mutta pointti oli ehkä se, että vaatikaa naiset sitä omaakin aikaa joskus ja olkaa rohkeita ja jättäkää se mies vaikka koko illaksi pikku piltin kanssa. Pakon edessä varmasti mieheltäkin onnistuu nukuttamiset, syöttämiset sun muut  ( ja jos ei onnistu, niin siinä on hyvää aikaa opetella).