Hae
Love Beyond Words

Vauvan siirto omaan huoneeseen

Tämä on aihe, mistä oon pelännyt kirjoittaa tänne. Pelkään, että oman huoneen taika rikkoutuu, jos hehkutan vähänkin sitä. Tämä ajatus taitaa olla kuitenkin pelkkää huuhaata, koska joinain öinä on heräilty oman huoneen rauhasta huolimatta 😉

Me siirrettiin siis Lilian omaan huoneeseen uudestaan heti Rodoksen reissun jälkeen, kun ilmat olivat kylmenneet ja Lilianin huone ei ollut enää sauna. Ensimmäinen yö meni normaalisti, ja yöllä herättiin kolmen aikoihin. Mutta jo toisena yönä koettiin ihme ja Lilian nukkuikin täydet yöunet ilman herätyksiä 21-6! Ja pikku maitotilkan jälkeen unet jatkuivat vielä sinne klo 8 asti. (Tosin tämä saattoi johtua myös siitä, että unohdimme itkuhälyttimen, emmekä heränneet pikku tuhisijan mölinään…)

Mutta oli itkuhälytin päällä tai ei, niin silti Lilian on nukkunut jo useana yönä vähintään klo 6 asti. Joinain öinä neitille on uni maistunut peräti 12h putkeen! Ja miten luksusta tämä onkaan, kun viimein 11 kuukauden jälkeen saa nukkua itekin 8h putkeen! Voi herätä joka aamu pirteenä. Välillä niinkin pirteenä, että herää ennen aamuvirkkua typyä ja saa nauttia aamupalankin rauhassa 🙂

Toki niitä öitä on tullut tässä välissä, että on herätty keskellä yötä. Näitä öitä tulee varmasti tulemaankin vielä paljon, mutta uskon että tämä on kuitenkin muutos parempaan.

Lilianin muutto omaan huoneeseen on ollut kaikilta osilta positiivinen juttu. Vaikka parina ensimmäisenä yönä tuntui aivan kamalalta, kun toinen ei ollutkaan siinä vieressä. Ei voinut kuunnella rauhoittavaa tuhinaa ja katsella kauneinta nukkuvaa olentoa. Kuitenkin ensimmäistä yön jälkeen huomasin heti, että Lilianin on yhtä hyvä omassa huoneessa. Ehkä jopa parempi, sillä hiljainen ympäristö auttaa parempiin yöuniin. Myös meidän kannalta oma rauha on luksusta. Ei tarvitse kuiskalla ja voi katsella typyn mentyä nukkumaan vaikka tv:tä.

Minkälaisia kokemuksia teillä on omaan huoneeseen siirtämisestä? 🙂 

Synttäreiden suunnittelua, koulun aloitusta ja välikausi kriiseilyä.

Niinkuin otsikkokin sen kertoo, niin tästä postauksesta on tulossa melkoinen sekameteli kuulumis postaus. Lilianin synttärit lähestyy uhkaavasti. Mä en tajua miten se voi olla jo kohta vuoden! En kuitenkaan pakene todellisuutta (vaikka joskus haluisinkin sen pienen vauvan, joka pysyy paikoillaan takas), vaan olen alkanut suunnittelemaan synttäreitä hyvissä ajoin. Koitan minimoida siis paniikkia loppuvaiheessa. Tällä viikolla varasin ajan valokuvaajalta 1-vuotiskuvia varten, joka on sama joka otti meidän raskausajan kuvat. Olen myös tilannut (kyllä luit oikein), olen siis TILANNUT kutsukortit. Tällä kertaa siis säästettiin Kimmon hermoja, enkä antanut sille mahdollisuutta päästä askartelu hommiin.

Myös mekko on tilattu ja saapunut. Se on juuri oikean kokoinen, mutta yksi sauma on viimeistelemättä, joten joudun varmaan kaivamaan ompelukoneen jossain vaiheessa vielä esille. Vähäiset koristelutkin on suunniteltu. Kodin täyttää tietysti pompomit ja pinkit ilmapallot. Etäisen seinälle tulee kuvakooste jokaisesta 12 kuukaudesta. Myös kakku meinataan jälleen tehdä siskoni kanssa. Tälläkertaa hieman vaatimattomampi mitä ristiäisissä oli.. Muut tarjoilut myös ovat aika pitkälti suunniteltu. Ihanat kokkiystävät ovat luvanneet tehdä suloisia cup cakesejä. Lisäksi teen cake popseja, jota testailen huomenna, kun Lilianin kummit ja varakummit tulevat maistelemaan. Myös jotain suolaista ois tarkotus tehdä. Kaikki on siis tällä hetkellä hyvällä malilla suunnittelujen suhteen. 🙂

Sitten päästään seuraavaan aiheeseen. Minulla alkoi siis tällä viikolla koulu! Ja voi miten jännää oli päästä piitkästä aikaa istumaan luokkaan ja kuuntelemaan opettajan luennointia. Harmikseni opettaja oli mega pitkästyttävä ja pälätti suoraan tekstit tietokoneen ruudulta. Eli sama olisi minun ollut lukea asiat kotona. No mutta oli se silti ihanaa päästä vaihtamaan maisemaa. Minusta on ihana huomata joka kerta, kun Kimmo ja Lilian viettävät hetkiä kahdestaan, niin Kimmo oppii yhä paremmin tuntemaan tyttöä. Hän tietää esim. miten Lilianin saa helpoiten nukahtamaan tai miten Lilian tykkää, kun sitä harjataan selästä. Vauvan hoidon oppiikin vaan itse tekemällä. Mikä helpotus tämä on myös minulle, sillä tiedän, että kotona on aina kaikki hyvin minun poissa ollessa. Täysin eri tilanne siis mitä alkuaikoina, kun ainoastaan minä tiesin miten Lilianin sai rahoitettua yöunille kivuttovimmin.

Sitten vielä kolmas aihe, eli välikausi! Miten vauvan pukeminen saakaan aikaan niin paljon stressiä ja ahdistusta! Tarjontaa on ihan liikaa minulle! (tai sitten minulla on liian vähän rahaa, etten pysty ostamaan kaikkea tarvittavaa ;D). En tiedä pitäisikö nyt ostaa windfleece, kuorihaalari, softshellpuku, sadepuku vai mitä? En siis ole ostanut mitään. Meillä tyttö juuri ja juuri mahtuu viime kevään haalariinsa, mutta juuri tänään ulkoillessa huomasin, että lahkeet nousevat jo liian ylös, eli jokin asuste kylmeneviin iltoihin on saatava. Yleensä rakastan ostaa vaatteita tytölle, mutta ulkovaatteiden hinnat kauhistuttaa, joten lykkään ostopäätöstä viimeiseen asti. Yksi vaihtoehto tietenkin on, että vietämme sisätiloissa kaikki sateiset syyspäivät, sillä itsellänikään ei ole mitään ulkoiluvaatetta syksyyn. Lilian luultavastikaan ei innostu juurikaan tästä ajatuksesta…

Tähän päättyy perjantai päivän avautuminen.

Onko teillä jo kaikki hankittuna syksyn kelejä varten?