Hae
Love Beyond Words

Vuosi takana.

Vuosi on vierähtänyt siitä, kun tänne ensimmäisen postauksen julkaisin, enkä kyllä hetkeekään kadu sitä. Blogi on saanut alkunsa siis lähes samaan aikaan, kun Lilian on syntynyt, joten jotkut lukijat ovat päässeet jakamaan kanssani koko vauvavuoden. Alkuun en ajatellut, että tätä blogiani lukisi paljon muut kuin oma perhe, enkä myöskään mainostanut blogiani paljon missään. Yllätys olikin mieluinen, kun huomasin, että pikku hiljaa lukijamäärät alkoivat nousta ja kommenttiboxi täyttyä ihanista kommenteista. Tänä päivänä teitä bloggeriin rekisteröityneitä lukijoita on jo huimat 84 kappaletta. Päivän kohokohtia on lukea teiltä saatuja kommentteja ja on kivaa, että samat ”vakio lukijat” kommentoivat aina postauksia. Rohkaisen myös teitä anonyymejä lukijoita kommentoimaan enemmän, sillä olisi mukavaa tietää vähän enemmän ketkä kaikki tätä mun pientä blogia oikeen lukee.

Blogin kirjoittaminen alkuun oli keino jakaa kuulumisia kaukana asuville sukulaisille ja keino myös saada kaikki ajatukset talteen Lilianin ensimmäisistä hetkistä. Kirjoittaminen on ollut vuoden aikana myös terapeuttista, sillä on ollut helpottavaa jakaa kanssanne niin iloisia kuin ahdistavia asioita vauvavuoden aikana. Blogimaailma onkin ollut mulle ihan vertaistukena ykkönen, sillä kovin monelle tutulle ei ole pienokaisia vielä siunaantunut. Tällä hetkellä kirjoitan blogia suureksi osaksi myös teidän lukijoiden takia, sillä te motivoitte jatkamaan vielä tätä raapustelua ja jokainen uusi lukija saa hymyn aikaan! Teidän takia haluan myös haluan kehittää yhä enemmän, niin että tätä blogia olisi entistä mielyttävämpi myös lukea.

Välillä on myös koettu ahdistusta koko bloggaamisesta, sillä blogi on myös aika kuvapainoitteinen ja tykkään jakaa ajatuksia aika sensuroimattomana. Onkin hyvä heti aluksi miettiä tarkat rajat blogin sisällölle, ettei myöhemmin sitten ala ehkä kaduttamaan. Itsestä vielä tuntuu hyvältä jakaa palasia elämästä kuvien kera, mutta varmasti Lilianin kasvaessa kiinnitän vieläkin enemmän huomiota kuvien sisältöön. 
Vuoden mittaan myös itse kirjoittaminen ja blogin sisältö on kehittynyt (ainakin toivottavasti). Itselle on tärkeää myös lukijana, että ulkoasu on selkeä ja tekstit ovat sujuvia. Alkuun tuli kirjoiteltua lähes kaikesta sillisalaattimaisesti, mutta nykyään pyrin keskittymään vain tiettyyn aiheeseen kerralla. Otan mielelläni vastaan myös postaus ideoita!  Lähiaikoina olen suunnitellut tekeväni ihan perinteisen arkipäivä postauksen ja asiaa talvivaatteista/kengistä. Tajusin myös etten ole tehnyt ainuttakaan kysymys postausta. Ehkä voisin toteuttaa myös sellaisen, mikäli teillä on vielä jotain kysyttävää minulta vai olenko jo jakanut ihan tarpeeksi itsestäni? 

Tällä postauksella haluan kiittää teitä kaikkia lukijoita, olette ihania! 





Hellan ja siivouskomeron välissä?

Nainen kotona tarkoittaa auttamatta sitä, että hän hoitaa yksin kaikki kodin askareet? Ajatus kuulostaa varmasti ihan fiksulta ainakin miesten mielestä, sillä naisellahan on silloin koko päivä tehokasta siivous/kokkaus aikaa. No okei pitäähän tää silloin paikkansa, kun tuo päivisin apuna hääräävä pikku apuri on yhteistyöhalukas.

Meillä menee kotityöt yleensä niin, että minä hoidan  viikolla tehtävät kotityöt, johon kuuluu mm. imurointia, pyykkäystä, tiskaamista ja eniten kokkailua. Oikeasti mäkin olen aika tarkka siisteydestä (vaikkei mun mies sitä aina ehkä usko) ja pyrin, että ruuanlaiton jälkeen kaikki ylimääräset kipot ja kupit on jo siististi tiskikoneessa. Aamuun on aina kiva herätä, kun ei ole eilisen päivän ruuat haisemassa altaassa. Myös olohuone pyritään pitämään niin siistinä kuin mahdollista ja lelut korjataan aina illan tullen paikoilleen. Eli suomeksi: pidetään kaikki edustustilat siistinä, mutta kaapeissa ja lukittujen ovien takana vallitsee kaaos.

Hirveen kovia ponnisteluja perus siivous työt eivät vaadi ja nykyään Liliankin on suurena apuna, kun neiti ottaa näppärästi pyykit pois koneesta tai pitelee imurin johtoa välillä vetäen sen kylläkin seinästä irti. Ruuanlaitto puolestaan on sellainen asia mistä Lilian ei tykkää ollenkaan. Ei auta, jos annan hänelle omat kipot käteensä tai pientä evästä siksi aikaa. Varmasti Lilian tulee nauttimaan ruuanlaitosta enemmän, kun hän pääsee itse osallistumaan, mutta vielä en viitsi antaa veitseä käteen tai päästää häntä hämmentämään kuumia kattiloita. Itse kyllä nautin ruuanlaitosta paljon ja olisi ihana päästä tekemään ajan kanssa kaikkea hyvää. Kateellisena luinkin yksi päivä yhdestä blogista kuinka jollain mammalla oli aikaa tehdä parisen tuntiakin kestäviä ateriakokonaisuuksia perheelleen. Meidän ruokalista koostuu tällä hetkellä ehkä max 5min kestävistä valmisteluista.

Myös mun mies on (liiankin) tarkka siisteydestä, joten ei hän malta kokonaan olla puuttumatta siisteyteen viikollakaan. Viikonloppusin varsinkin hän tykkää kovasti käyttää sen eri siivousaineita, joita löytyy jokaiseen eri tarkoitukseen omansa. On jääkaapin puhdistajaa, kylpyhuoneeseen kloriittia, uunillekin oma aineensa jne… (En tiiä uskallanko ees tunnustaa, mutta minä oon ennen mun mieheen tutustamista pessyt kyllä kaikki lähes samoilla aineilla ) Ruuanlaitto on ainoo kotityö mistä hän ei ole innostunut, vaikka kivempihan se ois aina välillä syödä jotain toisen tekemää ruokaa. Aina sillon tällön me kyllä saatetaan käydä koko perheen kanssa ulkona syömässä, joten ihan joka päivä ei tarvitse olla keksimässä maukkaita aterioita.

Mut tän postauksen pointti oli lähinnä se, että kyllä olen sitä mieltä, että naiselle kuuluu enemmän kotitöitä, kun hän siellä kotona yleensä suurimman osan päivästä oleskeleekin. Vaikka välillä tuntuukin, että aika ei riitä mihinkään, sillä pikku mimmin kanssa kaupassa käyntikin vie jo näin syksyisin lähtövalmisteluineen aikaa aika kauan. Ja sitten on ne harrastukset, muut ulkoilut, ruokailut ja päikkäritkin pitäisi jossain välissä keretä nukkumaan. Välillä tää kotiäidin elämä on siis aika kiireellistä, mutta välillä taas tuntuu ettei kello liiku ollenkaan, jos päivällä ei olla suunniteltu mitään erityistä ohjelmaa.

Näin meillä jakautuu kotihommat tällä hetkellä. Ja minusta on  mukavakin tehdä niitä esimerkiksi Kimmon tultua kotiin ja antaa heille arvokasta isätytär aikaa. Minun töihinpaluu varmasti sekottaa pakkaa ja luultavasti aluksi on varmaan aika haasteellista saada aika riittämään perheelle ja kodin siistinä pitämiseen.

Miten teillä jaetaan kotityöt? Ja onko toisen töihinpaluu muuttanut kotitöiden jakamista?