Hae
Love Beyond Words

Pysy aina vierelläni

Tästä samasta aiheesta kirjoittelin parisen kuukautta sitten ja nyt samainen vaihe on tullut takaisin vielä ripauksen vaikeampana. Tämä vaihe tunnetaan myös nimellä ”eroahdistus”. Edellisen postauksen voi lukea tästä.

Tuntuu, että pikku vauva vaihe päästiin turhankin helpolla, sillä Lilian viihtyi pitkiäkin aikoja yksin tuijotellen kattoa. Opittuaan liikkumaan kiinnostus yhteen leluun on ehkä minuutin luokkaa, jos sitäkään.

Viime viikko oli omalta osalta erittäin stressaava, sillä Kimmo teki töitä lähes yötä päivää ja Lilianin eroahdistus kasvoi ihan äärimmäisyyteen asti. Tämä oli varmasti monen asian summa, sillä päällä oli myös koko viikon flunssa, eikä nukkumisestakaan meinannut tulla mitään. Tämän takia ei voitu myöskään oikeen missään tapaamassa muita, varsinkaan missä olisi muita vauvoja nuolemassa samoja leluja.

Viikko meni siis aikalailla halien olohuoneen lattialla, sillä jos edes yritti nousta ylös lattialta, oli huomioitku jäätävä. Tämä vaikeutti aikalailla elämää, sillä ruuanlaitto on hankalaa toisen itkiessä ja roikkuessa jalassa. Myöskään syöminen, vessassa käynti, siivoaminen tai mikään muu ei onnistu, jos Lilian ei pysty tarvittaessa kiipeamään lämpimään syliin. Tälläisten viikkojen jälkeen taas arvostus yh-äitejä kohtaan nousee miljoona kertaiseksi. Mulle tälläset viikot jo tuottaa hankaluuksia selvitä järjissä 😀

Onneksi tämä liimautuminen ei liity pelkästään minuun, vaan heti isin tullessä näköpiiriin ottaa Lilian hänet kohteekseen. Tai mummilassa puolestaan kohteena on mummi. Paikalla ollessa paljon lapsia/muita Lilian on varmaan tyytyväisimmillään, kun saa niin paljon virikkeitä muista ihmisistä.

Eroahdistus huipentuu iltaan, kun pitäisi käydä unille. Hysteeristä itkua saattaa pahimmillaan kestää puolisenkin tuntia ja koko ilta on kitinää.  Eroahdistus on kuitenkin normaali tähän ikäkauteen liittyvä ilmiö. Lopullisesti eri lähteiden mukaan tämän vaiheen pitäisi poistua 3-7 ikävuoteen mennessä. En tiedä onko tämä sitten tässä tilanteessa kovin lohduttava tieto, mutta toivotaan että ees pikkasen taas helpottas tämä lähiaikoina 🙂

Olen ehkä keksinyt itsekin diagnoosin meneillään olevaan kauteen. Eroahdistus tuntuu aina pahenevan, kun kehitytään liikkumisen suhteen. Viimeksi, kun näin tapahtui Lilian oppi nousemaan ylös. Nyt kyseessä on varmaankin ensimmäisten askeleiden otto, joka kauhistuttaa ja jännittää pientä neitiä paljon. 
Toisaalta tästä ajasta myös pitää nauttia, sillä kohta Lilianille avartuu kävelyn myötä vielä suurempi maailma, eikä kohta enää äitiä tarvita niin paljon. Nyt on siis mahdollisuus saada haleja ja pusuja paljon varostoon. <3 

Lilianista on tullut muutenkin aika hellyyden kipeä. Koko ajan onneksi ei tarvii olla halimassa jotain elävää olentoa, vaan riittää pehmolelut, joita pusutella. Se on kyllä hellyyttävä näky, kun pikku mimmi hautaa päänsä pehmoleluun ja on niin tyytyväisen näkönen.

Onko teillä kokemusta eroahdistuksesta? Minkälaisin keinoin olette yrittäneet sitä helpottaa? 

Tälläinen mukava alotus postaus siis tälle viikolle! Mutta tästä eteempäin mennäänkin iloisemmissa merkeissä, sillä Lilianin täyttää tällä viikolla maagiset 1-vuotta! Luvassa on siis itse juhliin liittyviä postauksia. Ja tänään saadaan esimakua juhlista, sillä mun vanhemmat tulevat jo tänään käymään. Omenapiirakka odottaa jo täällä! 🙂 
Mukavaa viikon jatkoa! 🙂  

5 kommenttia

  1. Heidi Maria kirjoitti:

    Juuri kirjoitin tästä ennen kuin kerkesin lukea postaustasi! 😀 Meillä on pari viikkoa ollut tätä että koko ajan halutaan syliin ja roikutaan lahkeessa eikä edes tähän mennessä auttanut kävelytuoli vie huomiota muualle! Aika turhauttavaa 😉 En ollut kuullut että voi liittyä uusien taitojen oppimiseen, mutta varmaan pitää paikkansa koska meillä opittiin juuri itse istumaan ja harjoitellaan seisomaan nousua.. Jospa niitä helpottavia kausia tulisi ennen 3-7 v! 😉

  2. Saija kirjoitti:

    Ah, tätä on siis muillakin samanikäisillä! Hetken oli "rauhallista aikaa", mutta nyt oikeesti äiti ei pääse mihinkään ilman taustalta kuuluvaa lohdutonta itkua. Se, että töihinlähtö ja hoidonaloitus häämöttää tämän kuun lopulla tekee asiasta vielä vähän enemmän tuskaisen.. 🙁 Toivotaan siis, että ainakin hiukan helpottaisi tulevina viikkoina – tai voi olla melko itkuista puolin ja toisin hoitoonmeno 😀 Pakko myöntää, etten kyllä vanhempien lasten kanssa muista tällaista vaihetta – mutta ehkä en vaan muista 😉

  3. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    No se uudet taidot, oli mun oma diagnoosi tähän 😀 Mutta aika loogistahan se vois olla, että kun opitaan jotain suurta niin se aluksi pelottaa pientä. 🙂

  4. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Joo meilläkin oli nyt ehkä vähän yli kk ihan suht hyvää aikaa, ettei koko ajan itketty perään. Mut voihan se olla, että hoidossa on niin paljon kaikkee mielenkiintoista, että tää vaihe sitten häviäiskin siellä taas 🙂

  5. MinttuAnnina // Minttua ja Hillaa kirjoitti:

    Hilla on nyt 10 kuukautta ja hirveä eroahdistus on päällä. Päivät on kyllä aika raskaita kun toinen kitisee kokoajan ja roikkuu jalassa :O Toivonmukaan ei ihan hirveän pitkään kestäisi tämä vaihe 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *