Hae
Love Beyond Words

Synnytyskertomus Part 2.

Uskomatonta ajatella, että näistä tapahtumista on jo oikeasti vuosi aikaa! Tapahtumat ovat kuitenkin vielä tarkassa muistissa, vaikka suurimmat kauhukuvat synnytyksestä ovatkin ehkä unohtuneet. Synnytyskertomus oli koko blogi historian toinen postaus, joka kannattaa käydä myös lukemassa. Koitin itse muistella tapahtumat niin hyvin kuin mahdollista ilman alkuperäistä tekstiä. 🙂 
Synnytys ei raskauden loppuvaiheessa jännittänyt enää yhtään, sillä olin jo täysin kyllästynyt odotukseen. Lopullisesti synnytys kuitenkin käynistyi vasta päivää ennen käynnistystä ja Lilian saapui maailmaan viikolla 42+1. Supistuksistakaan en ollut kärsinyt onnekseni kuin kaksi edellistä yötä ennen synnytystä ja torstai aamuyöstä (10.10)  ne alkoivat jo tuntuakin jossain. Käskin Kimmon jäämään kotiin, sillä olin varma, että vihdoin typy on tajunnut lähteä tulemaan ovin avuin pois. 
Päivä meni kierrellen kauppoja ja ehkä hullareillakin saatettiin pyörähtää. Aina välillä supistuksien tullessa pitä aina pysähtyä hengittelemään, joka itseeni vielä tässä vaiheessa vaan huvitti. Illalla kävimme saunassa ja katselimme salkkareita minun pomppiessa jumppapallon päällä. Salkkareitten aikoihin supistuksien väli oli jo 5-7minuutin luokkaa, ja soitinkin ekan kerran synnärille joskus 21 aikoihin. Sieltä sanottiin vaan, että kotona on paras paikka olla, niin kauan kun vaan pystyy. Hieman ennen 24 supistuksia tuli jo 2-4minuutin välein. Jumppapallot ja lämpötyynyt olivat saaneet jo aikaa sitten kyytiä ja tuskastelin sohvalla sikiöasennossa kamalaa kipua. Samalla myös lapsivedet meni ja päätin, että nyt on pakko saada jotain tosi vahvaa kipulääkettä ja nopeesti. 

Jorviin päästyämme olin vain 2cm auki ja kipu jäätävä. Minut heitettiin ammeeseen, jossa huusin tuskissa, kun supistuksia tuli jo 1-2minuutin välein. Pystyin olemaan ammeessa ehkä 30minuuttia, jonka jälkeen olin maagiset 3cm auki ja epiduraali pystyttiin antamaan. Odotetellassa epiduraalia roikuin ilokaasu naamarissa kiinni ja viimein ediraali piikin saapuessa kello  oli 2-3 luokkaa yöllä,  jonka jälkeen vihdoin pystyin rauhoittumaan ja rentoutumaan. Synnytys salina meillä oli entinen komerohuone, sillä Jorvi oli aivan täynnä. Kimmo raasulle, ei ollut edes kunnon tuolia. 
Epiduraalin vaikutus kesti 1-1,5h, jonka jälkeen aloin tuntemaan ponnistamisen tarvetta. Tämä vaihe oli ylivoimaisesti pelottavin, kivuliain ja järkyttävin. Olin 8cm auki ja en saanut vielä ponnistaa, myös epiduraalin vaikutus oli loppunut, eikä minulle annettu enää mitään kipulääkettä, sillä kuulemma niistä ei olisi mitään apua ponnistuskipuun. Näin jälkeenpäin ajateltuna tämä kuulostaa ihan hullulta, sillä kyllä luulisi, että mikä vaan vahva kipulääke poistaa edes vähän kivun tunnetta. Vihdoin kuitenkin joskus viiden jälkeen sain luvan alkaa harjoittelemaan ponnistusta. Ponnistusvaiheen kesto taisi olla 12 minuuttia ja klo 5.38 syntyi täydellinen tyttö täynnä rakkautta! Pituutta hänellä oli 50cm ja painoakin jo kunnioitettavat 3820g. Ponnistusvaihe onneksi oli nopea, vaikkakin turhauttava. En kokenut, että homma etenisi yhtään ja en pystynyt ollenkaan rentoutumaan. Koko synnytystä voidaan kuvailla aika hysteeriseksi osaltani. Ei käy miehiä kateeksi, joka joutuu katselemaan huutavaa naista useita tunteja keskellä yötä. Useat miehet varmasti myös haukutaan maan rakoon, mutta Kimmo taisi ainakin tällä kertaa säästyä tältä 😀 
Synnytys ei vastannut ollenkaan sitä mitä olin sen kuvitellut olevan, vaan kokonaisuudessaan koko aika sairaalan tulon jälkeen oli aika järkyttävää. Tätä ei myöskään helpottanut Jorvissa oleva ruuhka, sillä kätilöä joutui aina odottelemaan todella kauan, myöskään epiduraali ei tullut ihan silmän räpäyksessä. 
Niin kovaa traumaa silti tästä ei jäänyt ettenkö pystyisi joskus uudestaankin samaan hommaan. Sillä kertaa muistan vaan vaatia kunnon kipulääkkeet heti alkuun! Vaikka synnytys ei omasta mielestä tuntunut miltään ihanimmalta tapahtumalta, niin  palkinto kaiken sen takana on maailman ihanin tyttö! <3 Ja, jos palkinto on jotain niin ihanaa, niin synnytys on sen rinnalla ihan pikku juttu! 
Minkälaisia synnytys kokemuksia teillä on? 

6 kommenttia

  1. Nea kirjoitti:

    Olisit päättäväisenä vaatinut vaan jotain puudutetta! Mulla synnytykset on ollut suht helppoja ja nopeita ainakin. Esikoinen oli ihan hirveen kivulias synnyttää ja sillon mäkään en saanut ponnistus vaiheeseen mitään kipulääkkeitä mut tätä jälkimmäistä kun olin synnyttämässä niin vaadin puudutetta vaikka mulla oli spinaali vielä hyvässä tehossa, sain silti jotain puudute geeliä tonne ala kertaan ja ei kyllä tuntunut yhtään niin pahalta kuin esikoisen kanssa 🙂

  2. Unknown kirjoitti:

    Ihana kertomus.Itsellä esikoisen synnytys meni ilokaasun turvin,mutta kuopuksen synnytyksessä taisin käyttää kaikki kivunlievitykset epiduraaliin saakka.Varsin muistorikkaat synnytykset molemnat.

  3. Saija kirjoitti:

    Mukava lukea sun tarinaa – sekä tätä että aiemmin kirjoitettua 🙂 Jännä homma, miten sen kivuntunteen jotenki unohtaa – muistaa vaan että sattuu ja p-a-l-j-o-n! 😀
    Mun eka synnytys reilu 14v sitten oli tuskaa. Se kesti vajaa 17h, ehdin saada epiduraalinki kahteen kertaan ja loppujen lopuksi oli niiiiiin väsyny, etten meinannu jaksaa punnertaa vauvaa ulos. Ponnistusvaihekin kesti melki tunnin. :O Toinen noin 10v sitten oli nopea. Käytiin näytillä jo päivällä, mutta meijät suureksi pettymyksekseni käännytettiin kotiin. Päätin, että menen vasta kun on pakko. Noh, oltiin vähän yli puoli 12 yöllä sairaalassa niin vauva syntyi vajaan tunnin päästä. En ehtinyt saada muuta kuin ilokaasua, ja muistan että huusin niin lujaa että kätilökin komensi olemaan hiljaa :))) Nyt kuopus syntyi siis vuosi sitten. Sanoivat, että vastaa ensisynnytystä koska edellisestä on kulunut niin kauan aikaa. Aattelin, että kiva – varmaan puserretaan taas koko päivä.. Mutta tää oli myös nopea tapaus. Vedet meni puolilta öin, sairaalassa oltiin klo 1 aikaan ja kunnolliset supistukset alkoi jossain puoli 3 jälkeen. Vauva oli rinnalla ennen klo 4 – taas niin nopeaa, ettei ehtinyt saada mitään puudutteita. Ja ruuhkaa oli sielläkin – niin ruuhkaa, ettei vauvan syntymäkellonaikaa ollut kukaan ehtinyt ottaa ylös ja mäkin "synnytin" istukan vasta tunti vauvan syntymän jälkeen.. Ei ehtiny kukaan hoitaa hommaa aiemmin 😛 Onneks loppujen lopuksi kaikki sujui hyvin ja tänään vietettiin kivoja 1vee bileitä. Mukavia juhlia teille huomiselle 🙂 !

  4. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Joo, ens kerralla osaan sitten vaatia! 😀 Mutta ensisynnyttäjänä on aika pihalla kaikesta siinä tilanteessa :/

  5. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Kyllähän nää on sellasia kokemuksia, jotka varmasti tulee muistamaan 🙂

  6. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Minäkin huusin koko yön, ja moneen kertaan mun käskettiin olemaan hiljaa 😀 Minä myös pyörin ja kääntyilin ja mua suurinpiirtein pidettiin väkisin sängyssä paikoillaan 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *