Ajatuksia vauvavuodesta
Kait se on lopultakin myönnettävä, että vauvavuosi on meillä nyt ohi, vaikka se epätodelliselta tuntuukin. Mun pienestä pikkuvauvasta on kasvanut silmän räpäyksessä taitava pieni taapero!
Olen kerännyt tähän postaukseen samat kuvat jokaiselta 12 kuukaudelta, mitkä koristivat myös meidän seinää synttäri juhlissa. Samalla, kun voitte ihastella Lilianin kehitystä kuvista, niin kertoilen ajatuksia vauvavuodesta kokonaisuudessaan.
Meidän vauvavuoden alkua varjosti ensimmäiset kuukaudet vaikeat illat, jotka alkoivat noin kuukauden iässä. Itkua saattoi kestää pahimmillaan 3-4h iltasin ja illat venyivät aina kello 1-2 asti. Nyt tuntuu aika uskomattomalta edes ajatella, kuinka raskasti se silloin oli, mutta ehkä siihenkin jotenkin vaan tottu, sillä kun neitin vihdoin sai unille, niin hän onneksi nukkui suht hyvin heräillen 3-5h välein.
Lilian on ollut ihan pienestä pitäen sosiaalinen ja tykännyt katsella muitten touhuja suurilla sinisillä silmillään. Parhaiten hän viihty sylissä keinuvassa liikkeessä, mutta välillä hän saatto viihtyä pitkiäkin aikoja keinussa tai sitterissä.
Lilian oppi nopeasti pään kannatuksen, vaikka mahallaan hän ei viihtinyt kovin pitkiä aikoja ihan pienenä. 3kk jälkeen lopetin kokonaan imetyksen ja siirryttiin kokeilemaan myös soseita. Myös illat alkoivat helpottaa näihin alkoihin ja saatettiin päästä jo 11 aikoihin unillekin.
(Apuuua, miten sulonen toinen on kaikissa kuvissa!) Päiväunia meillä on aina nukuttu aika hyvin, lukuunottamatta pikku vauva-aikaa, jollon ehkä kokemuksen puutteestakin johtuen en vaan saanut neitiä unille. Tai sitten olisi vaan pitänyt pakkasillakin lähtee vaunuttelemaan tunneiksi ulos. Yleensä kuitenkin, jos unta oli saatu tarpeeksi meillä asusteli tyytyväinen neiti.
Mitään järkyttävää väsymystäkään en muistaakseni ole missään vaiheessa kokenut, sillä yleensä neiti on nukkunut vaikeiden iltojen jälkeen tunteja takas aamulla. Jonkin asteinen babyblues koettiin ihan ensimmäisinä päivinä sairaalassa, mutta sen jälkeen elämä arki on sujunut mukavasti. Tietenkin viikoittain tulee hetkiä, jolloin olisi valmis vaihtamaan rooleja Kimmon kanssa, kun kaikki tuntuu epäonnistuvan.
Puolen vuoden kohdalla kehityttiin huimasta liikkumisen suhteen, kun opittiin istumaan itsenäisesti, sekä päästiin ryömimällä eteempäin. Ennen tätä meillä asukin hetken aikaa hieman kärsimättömämpi neiti, sillä menohalut olivat jo kovat.
Hampaita on tullut tähän mennessä jo 7, ja pitkään neitillä oli vaan yksi hammas keskellä! Ollaan onneksi säästytty myös pahimmilta kiukuilta hampaitten takia, vaikka loppukesästä tulikin 5 samaan aikaan läpi!
Ruokailut meillä on sujuneet vaihtelevasti. Imetyksen lopettaminen oli loppujen lopuksi helpotus, sillä neiti oli sata kertaa tyytyväisempi, kun sain mahansa täyteen korvikkeesta. Soseiden aloitus myös sujui hyvin, eikä tähänkän mennessä ole tullut mitään allergioita. Tällä hetkellä ruokailu on vaikeaa, sillä tytölle kelpaa vaan tietyt purkki ruuat, eikä normi ruokaan mitä mä teen yleensä suostuta koskemaankaan.
Noin 9kk ikäisenä Lilian oppi konttaamaan, jonka jälkeen vauhti on vaan kasvanut. Nyt päästään ilman tukea ylös ja kävellään hirmuista kyytiä pitkin seiniä ja taaperokärryn kanssa. Vielä kuitenkaan rohkeus ei riitä päästämään irti tuesta.
Ehkä suurin haaste on jo vauvavuoden loppuvaiheessa se, että mitä tekemistä keksii koko ajan virikkeitä kaipavalle neidille? Kesällä oli helppoa ulkoilla ja käydä eri paikoissa, mutta ilmojen viilentyessä se ei enää olekaan niin kivaa. Olisi ollut hienoa, jos omilla kavereilla olisi myös ollut samanikäisiä lapsia (tai lapsia ylipäätään:D) joitten kanssa keksiä päivisin puuhaa. Onneksi kuitenkin täällä järjestetään paljon aktiviteettaja joissa ollaan käyty, ettei tää menis päivisin ihan toistemme tuijotteluksi.
Vauvavuosi on nyt ohi ja pikku neidin olen jo oppinut tuntemaan aika hyvin! Ja voi sanoa, että hän on oppinut tuntemaan myös minut aika hyvin. Lilian tietää jo hellittää vähän, jos huomaa ettei äiti vaikka enää jaksa kaikkia kiukutteluja. Esimerkiksi yhtenä iltana, kun oltiin Lilianin kanssa kaksistaan aamusta iltaan koko viikko oltu jo. Odotin vaan, että tuo mies tulis jo kotiin ja sais rauhassa edes syödä. Sitten sain taas puhelun, että hänellä kestää vielä ainakin kaksi tuntia. Sen jälkeen romahdin ihan täysin ja itkin varmaan 10 minuuttia Lilianin nähden (mitä en varmaan koskaan ole tehnyt). Lilian katsoi mua ensin pitkään, jonka jälkeen tuli antaa pusun ja paino päänsä mun syliin <3
Vauvavuosi ei tosiaankaan ole ollut helppo, muttei ylitsepääsemättömän vaikeakaan. Yksin tästä olisi kuitenkin lähes mahdotonta selvitä. Tärkeää onkin saada edes pieni hetki päivästä hengähtää ja koota ajatuksia (päikkärit on tähän pelastus).
Minua harmittaa, että en ole täysin pystynyt nauttimaan vuodesta kotona ja keskittymään pelkästään Lilianiin ja sen viihtyvyyteen. Varsinkin viime aikoina, kun Lilianin kanssa peuhaaminen vie paljon energiaa, niin näitä päikkäriaikoja en haluaisi ”tuhlata” opiskeluun. Mutta niinkuin jokaisella se kaikki arki ensimmäisen vauvan kanssa on uuden opettelua, eikä sitä voi koskaan edes kuvitella miten paljon aikaa koko arjen pyörittäminen vie!
Kaikesta huolimatta takanani on elämäni ihanin (ja rankin) vuosi! Olen saanut seurata miten mun pienestä tytöstä kehittyy pieni taapero aitiopaikalta. Samalla myös vuosi on koetellut niin henkisesti kuin fyysisesti läpi vuoden kestävien yöheräilyjen suhteen. Olen saanut jakaa kaikki ilot, surut ja uusien asioiden oppimiset hänen kanssaan. Haikealta tuntuu, että palattuani työelämään näen vain pienen hetken päivästä neitiä. Siis koitan nauttia nyt näistä viimeisitä viikoista/kuukausista niin paljoin kuin mahdollista:)
Ihana postaus kera ihanien kuvien. ♥ Vauvavuoteen mahtuu kyllä paljon kaikkea ja kuinka nopeaan ne pienet kehittyy ja oppii uutta.
Söpöliini kuvia ja ihana postaus <3! Pystyin samaistumaan moneen kohtaan :)!
Aivan ihana <3 ! Ja niin mahtavia kuvia 🙂 !!
Liikuttava postaus, eteenkin tuo viimeinen kappale. 🙂
Tämä onkin ollut sekä minulle, että Lilianille opettelun ja kehityksen vuosi 🙂 Ehkä ensi vuosi on jo vähän rauhallisempi.
Mulla on söpöliini malli, joka ei valitettavasti nykyään oo kovin yhteistyö halukas kuvien suhteen 😀
Kiitos! <3
Kiitos! 🙂 Ja kivaa, kun aloit seurailemaan meitä! 🙂 Mäkin tykästyin sinun blogiin 🙂