Hellan ja siivouskomeron välissä?
Nainen kotona tarkoittaa auttamatta sitä, että hän hoitaa yksin kaikki kodin askareet? Ajatus kuulostaa varmasti ihan fiksulta ainakin miesten mielestä, sillä naisellahan on silloin koko päivä tehokasta siivous/kokkaus aikaa. No okei pitäähän tää silloin paikkansa, kun tuo päivisin apuna hääräävä pikku apuri on yhteistyöhalukas.
Meillä menee kotityöt yleensä niin, että minä hoidan viikolla tehtävät kotityöt, johon kuuluu mm. imurointia, pyykkäystä, tiskaamista ja eniten kokkailua. Oikeasti mäkin olen aika tarkka siisteydestä (vaikkei mun mies sitä aina ehkä usko) ja pyrin, että ruuanlaiton jälkeen kaikki ylimääräset kipot ja kupit on jo siististi tiskikoneessa. Aamuun on aina kiva herätä, kun ei ole eilisen päivän ruuat haisemassa altaassa. Myös olohuone pyritään pitämään niin siistinä kuin mahdollista ja lelut korjataan aina illan tullen paikoilleen. Eli suomeksi: pidetään kaikki edustustilat siistinä, mutta kaapeissa ja lukittujen ovien takana vallitsee kaaos.
Hirveen kovia ponnisteluja perus siivous työt eivät vaadi ja nykyään Liliankin on suurena apuna, kun neiti ottaa näppärästi pyykit pois koneesta tai pitelee imurin johtoa välillä vetäen sen kylläkin seinästä irti. Ruuanlaitto puolestaan on sellainen asia mistä Lilian ei tykkää ollenkaan. Ei auta, jos annan hänelle omat kipot käteensä tai pientä evästä siksi aikaa. Varmasti Lilian tulee nauttimaan ruuanlaitosta enemmän, kun hän pääsee itse osallistumaan, mutta vielä en viitsi antaa veitseä käteen tai päästää häntä hämmentämään kuumia kattiloita. Itse kyllä nautin ruuanlaitosta paljon ja olisi ihana päästä tekemään ajan kanssa kaikkea hyvää. Kateellisena luinkin yksi päivä yhdestä blogista kuinka jollain mammalla oli aikaa tehdä parisen tuntiakin kestäviä ateriakokonaisuuksia perheelleen. Meidän ruokalista koostuu tällä hetkellä ehkä max 5min kestävistä valmisteluista.
Myös mun mies on (liiankin) tarkka siisteydestä, joten ei hän malta kokonaan olla puuttumatta siisteyteen viikollakaan. Viikonloppusin varsinkin hän tykkää kovasti käyttää sen eri siivousaineita, joita löytyy jokaiseen eri tarkoitukseen omansa. On jääkaapin puhdistajaa, kylpyhuoneeseen kloriittia, uunillekin oma aineensa jne… (En tiiä uskallanko ees tunnustaa, mutta minä oon ennen mun mieheen tutustamista pessyt kyllä kaikki lähes samoilla aineilla ) Ruuanlaitto on ainoo kotityö mistä hän ei ole innostunut, vaikka kivempihan se ois aina välillä syödä jotain toisen tekemää ruokaa. Aina sillon tällön me kyllä saatetaan käydä koko perheen kanssa ulkona syömässä, joten ihan joka päivä ei tarvitse olla keksimässä maukkaita aterioita.
Mut tän postauksen pointti oli lähinnä se, että kyllä olen sitä mieltä, että naiselle kuuluu enemmän kotitöitä, kun hän siellä kotona yleensä suurimman osan päivästä oleskeleekin. Vaikka välillä tuntuukin, että aika ei riitä mihinkään, sillä pikku mimmin kanssa kaupassa käyntikin vie jo näin syksyisin lähtövalmisteluineen aikaa aika kauan. Ja sitten on ne harrastukset, muut ulkoilut, ruokailut ja päikkäritkin pitäisi jossain välissä keretä nukkumaan. Välillä tää kotiäidin elämä on siis aika kiireellistä, mutta välillä taas tuntuu ettei kello liiku ollenkaan, jos päivällä ei olla suunniteltu mitään erityistä ohjelmaa.
Näin meillä jakautuu kotihommat tällä hetkellä. Ja minusta on mukavakin tehdä niitä esimerkiksi Kimmon tultua kotiin ja antaa heille arvokasta isätytär aikaa. Minun töihinpaluu varmasti sekottaa pakkaa ja luultavasti aluksi on varmaan aika haasteellista saada aika riittämään perheelle ja kodin siistinä pitämiseen.
Miten teillä jaetaan kotityöt? Ja onko toisen töihinpaluu muuttanut kotitöiden jakamista?
Meillä kotityöt menee suunnilleen näin:
Tavaroita (tytön lelut ja kirjat pääasiassa) järjestellään sitä mukaa kun ne alkaa ahdistamaan olohuoneessa. Viimeistään tytön mentyä nukkumaan (illalla minä olen se joka järkkää, mies järkkää välillä päivänkin aikana). Muita tavaroita minä vien paikoilleen aina ohikulkiessa (mm. roskat roskiin aina kun niitä sattuu käteen).
Näätien huushollia yritetään siivota kaksi kertaa päivässä, mutta viimeistään minä siivoan boxit illalla. Mies hoitaa ruuanlaiton, minä leivonnan. Minä teen ruuan yleensä kerran viikossa (äiti kokkaa päivä!)
Mies tiskaa suurimman osan tiskeistä, minä tiskaan loput.
Minä imuroin pari kertaa viikossa, mies höyryttää/moppaa parin viikon välein.
Pyykkit hoidetaan aika tasan. Toinen hoitaa täytön ja pesun, toinen ripustamisen. Minä yleensä hoidan tytön pyykit kaappiin järjestykseen ja pidän huolen siitä että pienet vaatteet siirtyy pois käytöstä. Omat vaatteet ei järjesty(ajattelin tehdä niihin vihdoin 10kk jälkeen jonkin sortin inventaarion ja järkkäyksen). Kaappini ei meinaa nimittäin mennä enää kiinni! xD
Ei mies mitenkään hirveästi saa kotona päivän aikaan tehtyä kotitöitä, E nimittäin roikkuu aika tehokkaasti lahkeessa kiinni.
Normaalitilassa ollessani teen enemmän kotitöitä kotona ollessani. Iltaisin mekin pyritään laittamaan keittiö ja olkkari sellaiseen kuntoon, ettei heti aamulla tarvitsisi nähdä kaaosta ympärillään. Aamukahvikin maistuu paremmalta kun on siistiä edes hetkisen 😀 Normaalitilassa ollessani pyykkään ja pidän kodin siistinä sekä laitan ruokaa. Nyt kun odotan toista lasta melko loppusuoralla, pelkkä ruuanlaitto tuntuu sellaiselta liikuntasuoritukselta ettei tosikaan. Toissapäivänä olin ylpeä itsestäni kun sain edes likaiset tiskit laitettua koneeseen ja koneen päälle. Tällä hetkellä siis miehen harteilla on valitettavasti enemmän hoidettavana, koska minä en vain pysty. Se harmittaa ja kyllä koko perhe jo odottaa että tästä elämää rajoittavasta vauvamahasta päästäisiin.
Liitynpäs muuten lukijaksi! 🙂
hulivilini.blogspot.fi
No aika tasaisesti teilläkin menee. Ja tuo on kyllä fiksua aina järjestellä aina ohi mennessä. 🙂
Meilläkin minä tykkään järjestellä Lilianin kaappia monta kertaa viikossa, mutta omaan kaappii vaan aina heitän kaikki vaatteet 😀
No tuo on kyllä eri asia, kun on loppu metreillä raskaana. Mutta silloin ei kannatakaan kyllä ryhtyy mihinkään uhkarohkeisiin siivousoperaatioihin, kun on pienestä ihmisen alusta vastuussa 🙂 Joten elä koe mitään huonoa omaa tuntoa, vaan koita nauttia loppu ajoista vauvamasun kanssa 🙂
Ja kivaa, kun päätit liittyä lukijaksi!:) Minäkin liityin sinun blogin lukijaksi 😉