1. luukku: Joulukalenteri (DIY)
Monen blogin kautta tuli viime vuonna seurattua erilaisia blogijoulukalentereita. Tänä vuonna ajattelin toteuttaa itsekin vastaavanlaisen, mutta vaan joka sunnuntai. Tämän ensimmäisen luukun takaa paljastuu meidän tämän vuotiset joulukalenterit. Omassa lapsuudessa meillä oli useana jouluna pelkät pahviset kalenterit, jotka roikkuivat sängyn vieressä. Näin aamulla luukun sai aukasta heti ensimmäisena herättyään. Hieman vanhempana tein meidän perheelle joulukalenterin, jossa oli 24 punaista sukkaa, josta jokaisesta löytyi jokin pieni herkku tai lelu. Tälläisellä samalla idealla haluan myös Lilianin joulukalenterin toteuttaa tulevaisuudessa. Tänä vuonna kuitenkin päädyttiin vielä ihan pelkästään perinteiseen ihastuttavaan Muumi-joulukalanteriin, jonka Lilian sai kummitädiltään.
Toki myös mulla ja Kimmolla täytyy olla omat joulukalenterit. Meiltä löytyy tänä jouluna tietenkin veikkauksen joulukalenteri sekä tuollainen oma kyhäelmä, jossa jokaisesta pussakasta löytyy jotain kivaa herkkua.
Tämän valmistaminen oli todella helppoa. Tarvitaan vaan kivan värisiä paperipusseja, tussi, teippiä, kuvasta poiketen myös sinitarraa sekä iso kasa lempikarkkeja.
Seinään teipataan joulukuusi, täytetään paperipussit karkeilla ja kiinnitetään ne seinään sinitarralla.
Alkuperäinen idea oli myös laittaa pusseihin jotain myös Lilianille, kuten esimerkiksi lorulappuja tai lappuja, jossa olisi jotain jouluista puuhaa jokaiselle päivälle. Mutta lopulta laiskuus iski ja sain vaan nuo herkut laitettua meille, ehkä sitten ensi vuonna oon tämänkin projektin kanssa ajoissa liikenteessä ja myös Lilian saa kivoja ylläreitä joulukalenterin luukuista.
Minkälaisia joulukalentereita teiltä löytyy tänä vuonna?
Hätäkahvit
Syksyn aikana on saanut lukea uutisia kahdesta järkyttävästä perhesurmasta, joissa äiti on riistänyt lapsiltaan hengen. En mene siihen enempää mitä ajatuksia nämä minussa herättää, sillä jokainen varmaan voi kuvitella kenellä on omia lapsia kuinka pahalta ja surulliselta tälläisiä uutisia tuntuu lukea. Tällä viikolla luin myös uutisen, jossa kerrottiin Kokkolassa toimivasta mamma facebook ryhmästä. Ryhmä on luonnut ns. ”hätäkahvit”-koodin, jonka avulla on mahdollista pyytää apua nopeasti, jos tarvitsee apua arkisiin tilanteisiin kuten suihkussa käyntiin tai ihan vaan aikaa levähtää.
Mielestäni tämä idea on aivan mahtava! Arjen keskellä ne piemimmätkin kriisit saattavat tuntua pahimmilta ja silloin ajatus siitä, että joku voi tulla ja olla seurana lapselle edes hetken helpottaa kummasti. Äitiys nykypäivänä on saattaa olla erittäin yksinäistä puuhaa, sillä yleensä suurin osa päivästä vietetään kaksin lapsen kanssa. Enää naapureita tuskin edes moikataan, saati sitten että sinne voisi mennä kahvittelemaan koska vaan. Jos verrataan nykypäivää noin 50 vuoden takaiseen elämään on se muuttunut rajusti. Silloin samassa taloudessa yleensä asuivat isovanhemmat, jotka olivat jatkuvana apuna lasten hoidossa. Myös naapureitten kanssa oltiin päivittäin tekemisissä ja elämä oli muutenkin paljon yhteisöllisempää.
Nykyään on onneksi kuitenkin paljon erilaisia väyliä saada vertaistukea, niin ettei kenenkään äidin tarvitse yksin urakasta selvitä. Sosiaalisen median kanava on yksi sellainen, missä on varmasti jokaiselle äidille sopivat keskustelufoorumit aiheesta kuin aiheesta. Virtuaalista keskustelua tärkeämpää on toki saada vertaistukea ihan kasvotusten. Isoimmilla paikkakunnilla järjestetään onneksi paljon erilaisia aktiviteetteja, mutta pienimmillä paikkakunnilla tämä saattaa olla hankalampaa, varsinkin jos on juuri muuttanut sinne miehen tai työn perässä. Onneksi äitiys on niin suuri yhdistävä tekijä, että juttua riittää paljon, kunhan vaan lähtee ulos ja tutustumaan muihin äiteihin.
Meidän yhteiskuvat ei ikinä onnistu. |
Hätäkahvi idea on levinnyt facebookissa nyt myös useille muille paikkakunnille. Mahtavaa, että apua on lupa pyytää näin helposti kirjoittamalla vain yksi sana ruudulle. Jos mieli on musta, silloin pelkkä toisen kuunteleva korva voi saada asiat näyttämään valoisilta.
Juttu on luettavissa kokonaisuudessaan tästä.
Oletteko te kokeneet saavanne riittävästi vertaistukea kotona olon aikana?