Hae
Love Beyond Words

Äitiys

Reilu vuosi takana äitinä. Vaikka se  ei ole vielä kovin pitkä aika niin voisin kuvailla sen olleen henkinen vuoristorata. Koko vuosi on ollut täynnä kaikkea uutta ja haasteellista. Matkan varrella on koettu turhautumista epäonnistumisten hetkellä, sekä paljon iloa onnistumisten myötä.

Tämä vuosi on opettanut elämään täysin toisen tarpeiden mukaan. Siinä ei paljon oo sanomisen varaa, jos tytöllä sattuu olemaan samaan aikaan nälkä kuin itsekin tekis mieli syödä jotain pientä. Alkuun tämä eläminen täysin toisen ehdoilla kävi erittäinkin luonnollisesti, koska toinen on on siinä vaiheessa vielä täysin riippuvainen. On siis luonnollista elää toisessa kiinni lähes 24/7. Kun vauvalle tulee ikää lisää tämä side pikku hiljaa alkaa muuttumaan. Myös itsekin tiedostan, ettei lapsi tarvitse enää äitiä tai isää koko ajan vierelleen. Tämän takia päällä oleva eroahdistus kausi tuntuu aika raskaalta, sillä tiedän, että Lilian pystyisi hyvin leikkimään omatoimisesti esimerkiksi parin minuutin ajan. Mutta sydäntä särkevä itku alkaa välittömästi, kun selän kääntää.
Olen jo vuoden aikana tottunut osaksi itkuun. Tällä hetkellä lähes kaikki neidin itkuista on pelkkää huomiota, joka loppuu sillä samalla hetkellä, kun ottaa hänet syliin. Ja melkeen aina Lilian saakin tahtonsa läpi itkemällä, sillä oon aika huono kuuntelemaan huomioitkujakaan (+ koko päivä itkua alkaa jo sattumaan päähän).

Vuoristoradan toinen pää on se ääretön rakkaus mitä omaa lastaan kohtaan tuntee. Vaikka kokopäivä olisikin vaikeaa, niin riittää vaan pieni huomionsoitus siitä, että myös Lilianille äiti on tärkeä, niin sillä samalla sekunnilla unohtuu päivän kiukuttelut (no ainakin viimeistään nukkumaan mennessä..). Ihan pienen vauvan kanssa kontaktin hakeminen on aika turhauttavaa, sillä mitään vastakaikua ei saa lepertelyille. Tuntui jopa tyhmältä edes yrittää puhua sellaselle, joka ei vastaa mitään ja jonka ainut kommunikointi tapa on huutaa naama punasena. Nyt tilanne on eri, kun Lilianin kanssa pystyy juttelemaan kaikki päivät. Se ymmärtää paljon mitä minä sanon, mutta minä en ymmärrä läheskään kaikkea mitä Lilian sanoo.  Voin siis kuvitella miten turhautunut Lilian on päivisin, koska äiti on vähän tyhmä, eikä tajuu ;D

Sitä tunteiden määrää on lähes mahdotonta ees koittaa kuvailla sellaiselle jolla ei vielä omaa lasta ole. Kaikki tunteet ovat miljoona kertaa vahvemmat. Vastoinkäymiset saattavat tuntua maailmanlopulta ja lapsen oppieassa jotain uutta olet pakahtua onnesta ja ylpeydestä. Myös ajan käyttö on sellainen asia mikä tulee varmasti monelle yllätyksenä. En halua ees kuvitella miten minimissä vapaa-aika on sitten, kun työelämään paluu on edessä, sillä tuskin siitä muutamasta hassusta tunnista mitkä saa viettää Lilianin kanssa haluaa enää uhrata omiin humputteluihin ainakaan alussa.

Äitinä olo muuttaa siis lyhyesti sanottuna koko elämän: enää sua ei ehkä kiinnosta mitä muut ajattelee, kun kävelet tuulihousuissa kauppaan tai odota seuraavaa viikonloppua millon pääset kaveriporukan kanssa juhlimaan. Vaikka itsestä huolenpitäminen, eli tälläytyminen hienoksi ja täydellinen irrouttaminen välillä arjesta on edelleen tärkeää, niin vielä tärkeämpää on se, että omalla lapselal on koko ajan hyvä olla.

6 kommenttia

  1. Anonyymi kirjoitti:

    Näin on! Ihanasti kirjoitettu(:
    -Sanna

  2. Minnaa kirjoitti:

    Totta, totta. Lapsi muutti tärkeysjärjestyksen, hänen hyvinvointinsa ja onnensa on tärkeintä ihan luonnostaan, se ei ole mitään uhrautumista tai mikään menetys.

    Kilttinä ihmisenä laitoin ennen todella helposti työn ja kaikkien muiden onnen itseni edelle. Äitiys on siis tietyllä tavoin opettanut myös itsekkyyttä kun olen alkanut tajuta, että ensisijaisesti miun on huolehdittava Ellusta, itsestäni ja perheestäni. Katsotaan niitä muita juttuja sitten lopuilla energioilla. 😀

  3. Sarkku kirjoitti:

    Ihana kirjoitus. 🙂

  4. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    No näimpä! Helposti tässä vaan käy niin, että useasti unohtaa sen itsensä kokonaan, sillä tuntee pahaa oloa siitä, jos jättää oman pienen hetkeksikin muitten vastuulle. Siitä omasta ajasta aina haaveilee enemmän, kuin sitten lopulta uskaltaa ottaa itselleen 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *