ÄitiysLOMALLA!
Tämä mennyt syksy on ollut itselle erittäin stressaava ja haastava. Mielessä on pyörinyt työpaikan löytyminen, opparin tekeminen, iltaopinnot ja samaan aikaan myös Lilianin kanssa on vietetty aika vaikeitakin hetkiä. Tämä kaikki on välillä heijastunut myös tänne bloginkin puolelle, vaikka oma tavoitteeni onkin olla mahdollisimman rehellinen, niin en silti halua, että tästä tulee oman huonon olon purkamispaikka. Siispä nyt kirjoitan kaikista niistä positiivista asioista, mitä elämä kotona on.
Kotona oleminen antaa vapauden suunnitella päivän juuri sellaiseksi kuin haluat. Elämä ei koskaan kulje kellon tarkkuudella, eikä sadepäivinä ei tarvitse lähteä ulos kastumaan. Äitiyslomalla voit viettää vaikka koko päivän kuljeksien rattaiden kanssa kauppakeskuksissa ja kahvitellen ystävien kanssa.
Kotona ollessa voit vaikka viettää koko päivän kulahtaneissa kotivaatteissa, joten säästyt ikuisilta vaate- ja hiuskriiseiltä.
Lapsen niin salliessa myöskään ihan aamuvarhain ei tarvitse olla ylös nousemassa sängystä, vaan voit jäädä onnellisena vielä torkkumaan miehen lähtiessä töihin klo 6 jälkeen. (Tää on kyllä aika luksusta, koska muistan miten ärsyttävää on ite herätä töihin, kun toinen jää kotiin nukkumaan)
Päivän aikana voit myös huoletta katsella vaikka lempiohjelmia nauhalta. Aika monilta työpaikoilta puuttuu nämä kaikki edellä mainitut vapaudet.
Ja entäs ne kotityöt sitten? Pyykinpesukone hoitaa kyllä asiansa siinä sivussa ja ei se imurointikaan koko päivää vie. Ruuanlaitto onkin sit jo vähän aikaa vievempi projekti, mutta jos aina ei nappaa alkaa kuluttaa aikaa hellan vieressä, niin onneksi on keksitty aika helppoja ruokia, jotka valmistuu kuin itsestään.
Äitiysloma on myös hetki jolloin on aikaa kokeilla ihan uusia lajeja ja oppia sosiaalisia taitoja. Varsinkaan, jos mammakavereita ei ole entuudestaan, niin kotoota on oikeasti pakko lähteä ja mennä rohkeasti tutustumaan muihin. Vauvan ja taaperon kanssa vietetyt yhteiset hetket harrastusten parissa ovat myös ikimuistoisia, sillä onhan se nyt ihanaa katseltavaa kun lapset touhuaa innoissaan keskenään.
Toki ihan itsekseen koskaan et kotipäiviä joudu viettämään, vaan seurana sulla on päivästä riippuen iloinen tai haastava kaveri, joka on sulle tärkeintä maailmassa. Haastavatkin vaiheet voi miettiä, että ne vaan kasvattaa luonnetta ja stressinsieto kykyä. Näitä taitoja tulee varmasti tarvitsemaan myös työelämässä, eikä mikään opeta niitä paremmin kuin aika kotona. Jokaisessa päivässä on kuitenkin jotain erilaista ja vauva oppii uusia asioita lähes päivittäin. Mikään työpaikka ei tule tuomaan sellaista ylpeyttä tai onnellisuutta, mitä koet kun esimerkiksi oma lapsi oppii kävelemään ja saat sen nähdä ensimmäisenä.
Vaikka aika useasti haikailenkin työelämän perään, niin luulen että sillä hetkellä mulle tulee ikävä kotiäidin elämää, kun odotan bussia -30 asteen pakkasessa, joka on taas myöhässä…
Voi, niin totta! 🙂 Vaikkakin välillä äitiyslomalla tuntui, ettei tapahdu mitään / homehtuu kotiin – nyt kun työt on alkaneet, ne vapaapäivät toimii ihanina muistutuksina siitä ettei kotona oleminen itseasiassa ollutkaan yhtään kurjaa 😀 Eipä silti, töissäkin ihan jees – vähän pientä tuulettumista kotiympyröistä ja keskustelut muutakin ku vaan 'vauvajuttuja' 😉
Hahah niinhän se alkaa varsinkin jo tässä vuoden jälkeen tuntua, ettäi mitään tapahdu varsinkin jos jumittaa väliä koti-leikkipiha-koti-kauppa-koti 😀
Tää on niin minun elämää 😉 Hienosti kuvattu.
Hahah, aika luksusta siis 😉
Voi kun ittekin osais ajatella noin positiivisesti. Tuntuu että haikailee jatkuvasti työelämään takas. On tottakai ihanaa olla lapsien kanssa kotona mutta kyllä tää on rankin työ mitä koskaan ollut. 2 pientä lasta jotka molemmat alle 2 vuotiaita. Kyllä hikihatussa tehään välillä kotitöitä:D