Taapero-arki vs vauva-arki
Nämä kaksi arkea eroaa toisistaan kuin yö ja päivä, oikeastaan näistä kahdesta arjesta ei voi edes puhua edes samassa lauseessa, sillä ne ovat ihan täysin toistensa vastakohtia. Ajattelin koota tähän pari ehkä suurinta eroavaisuutta näitten kahden arjen välillä.
Nukkuminen
Tää on ehkä se suurin eroavaisuus ja erittäin hyvällä tavalla! Meillä nukutaan yhteen putkeen yöunia yleensä noin 12h! Mitä luksusta siihen verrattuna, kun vauva-aikaan sain tuuditella Liliania uneen sellaset pari-kolme tuntia ja sitten hän viimein nukahti siinä 1-2 aikoihin YÖLLÄ!
Päikkärit sen sijaan nukutaan yleensä välillä 12-14. Toisinaan unta riittää vaan tunniksi ja toisinaan jopa kolmeksi tunniksi. Mutta tääkin on niin mukava muutos, sillä päikkäriaika on tiedossa, joten fiksuna äitinä aina yritän olla sopimatta mitään menoja tähän aikaan. Tää yksi päikkäriaika tietää myös sitä, että on vaan yksi mahdollisuus tehdä kaikki ne asiat, jotka olet suunnitellut tekeväsi rauhassa. Joten ei ole aikaa arvuutella, koska se taas sieltä herää ja pitää taas kohta laittaa unille.
Ruokailu
Mikä on plussaa on se, että ruokailuajat ovat selkeet. Nälkä ei siis yleensä tule yllättämään kesken kauppareissun, mikäli on muistattu tankata kunnolla ennen sitä. Mutta miinuksena tähän kohtaan tulee ehdottomasti SOTKEMINEN. Mä oon aika natsi-äiti tässä asiassa, sillä en siedä ruualla leikkimistä, joten en anna Lilianin tunkee sormia aamupuuroon, vaikka kuinka hauskaa se olisi sen mielestä. Väliaikaset syömättömyys ongelmat sen sijaan on ihan samanlaisia kuin vauva-aikana. Välillä ei ruoka muistu ollenkaan ja välillä sitten vähän paremmin.
Lelut ja leikit
Leluja on joka tällä hetkellä jokapuolella. On sängyn alla, pöydällä, pesukoneessa, kengissä jne. Kaikkialla muualla oikeestaan kuin niitten omalla paikalla, koska niitten piilottaminen eri paikkoihin on vaan niin kivaa! Toista se oli sillon, kun se jauhosammuttimen kokonen mini leikki tyytyväisenä sohvan nurkassa yhdellä helistimellä.
Leikit ovat myös kehittyneet hujauksessa. Nyt siis parasta on eri asioiden piilottaminen ja uudelleen järjestäminen. Tänä aamunakin etin Lilianin kenkää varmaan 15 minuuttia, kunnes löysin sen lelulaatikosta. Vauva-aikana hauskuutta saatto riittää moneksi tunniksi sitterissa keinumisesta, mutta nyt keskittymiskyky on sellasta 10 sekunnin luokkaa.
Sosiaalisuus
Tottakai elämä on nyt aika helpompaa, kun Lilian ymmärtää lähes kaiken mitä sille sanoo. (Eri asia on se kuunteleeko/totteleeko se). Lilianin kanssa pystyy siis juttelemaan paljon, leikkimään eri leikkejä ja puhumalla saada se ymmärtämään miksi jotain asiaa ei vaan saa tehdä. Tää kommunikoinnin hankaluus olikin yksi haastavimmista asioista ihan pienen vauvan kohdalla, koska yksin juttelu ilman että toinen mitenkään reagoi, tuntuu vaan niin tyhmältä. Nykyään Liliania osaa lukea jo aika hyvin, sillä hän osoittaa vaippaa jos se täytyy vaihtaa tai joskus jopa saattaa kävellä oma-aloitteisesti makuuhuoneen ovelle, jos kysyy mennäänkö nukkumaan. Tänään se myös kiukutteli aika pitkään aamupäivällä ja kysyttäessä syytä Lilian näytti hampaita ja anto ison halin. Ehkä vaan sattumaa, tai sitten taas on tulossa uusia hampaita lisää.
Liikkuminen
Nykyään Lilian kävelee jo nopeeta vauhtia, joten tuho on myös sen mukaista. Juuri kun saan kerättyä kaikki kengät omille paikoilleen, on Lilian kerennyt jo levitellä kaikki vaatteet uuteen järjestykseen. Hyvä puoli tässä on, ettei päivän aikana paljon kerkee alas istahtaa, sillä akviteetteja on oltava paljon. Vauva-aikaan verrattuna tää on siis ihan täysin erilaista. Silloin saatoin hyvin viettää koko ajan päivän sohvalla maaten ja katsoen tytön unta, sillä eihän toisen viereltä raaskinut lähteä pois, jos vaikka vahingossa se herättäisi sen. Olo kyllä tuollaisten sohvailupäivien jälkeen oli kun zombilla.
Temperamentti
Temperamenttia kyllä löyty tuosta neidistä jo vauvanakin, sillä jos maito ei tullut tarpeeksi nopeasti niin Lilian kyllä ilmoitti sen aika nopeasti. Nykyään Lilian hermostuu myös, jos ruokaa ei tule nopeasti, tai on tylsää tai muuten vaan ei saa tehdä mitä haluaa. Eli toisinsanoen nykyään Lilian on paljon vaativampi. Hän ei viihdy ollenkaan, jos vietetään sisäpäiviä kahdestaan vaan joka päivä pitää päästä jonnekin eri maisemiin tai nähdä muita lapsia. Mikä on ihan totta kyllä omalla kohdallakin, sillä seinät kaatuilee aika nopeasti päälle itselläkin täällä neljän seinän sisällä.
Tiivistettynä elämä taaperon kanssa on himppusen verran vaativampaa, vaatii paljon energiaa touhuta sekä on myös paljon antoisampaa! Vaikka joskus musta ois ihan kiva edes päiväksi palata siihen hetkeen, kun sai viettää päivän sohvalla kattoen ohjelmia nauhalta ja sylitellä mun pientä vauvaa. Vai oliko sittenkään se arki silloin niin helppoa?
Ootteko te huomanneet samat erot vuoden kehityksen jälkeen?
Tutulta kuulostaa! 🙂 Molemmissa arjen variaatoissa on puolensa: vauvat ovat helppoja (ei toki kaikilla!), koska tässä vaiheessa vastataan niihin perustarpeisiin: ruokailuun, puhtauteen, läheisyyteen, uneen. Auta armias kun tajuat jossain vaiheessa viimeistään taaperon uhmaillessa, että tätähän pitää ihan oikeasti kasvattaakin! Itse ainakin enemmän kannan huolta kasvatuksellisista asioista kuin esimerkiksi vauvan syöttöväleistä 🙂 Toisaalta taas, jos vauvalla on hätä, sitä saa vain arvailla, kun taas taapero, joka puhuu jo lähes täydellisesti ja ymmärtää lähes kaiken (halutessaan), osaa sanoa mikä mättää.
Samoja ajatuksia!
Miusta tää taaperoarki on niiiin paljon kivempaa kuin vauva-aika! Voisiko lapset saada vaikka yhdeksänkuisina? 😀 Silloin voisin hankkia näitä vaikka tusinan!
Voih, niiiiiiin tutulta kuulostaa! Miten se meneekin aina niin, että aikanaan kun toivoo vauvan olevan hereillä enemmän ja voivottelee kuin tylsää on niin yhtäkkiä unet onkin enää sen max yks tunti ja muu aika täyttä lentoa 😀 Eipä silti – musta on kaikkein parasta nyt, kun huomaa kuinka toinen ymmärtää mitä sille sanoo ja jopa yrittää toistaa äitin sanomia sanoja perässä. Hassu! 🙂 ja kuitenkin kaikki tämä tapahtunut vaan vuoden sisällä – aika uskomatonta! 🙂
Tutulta kuulostaa täälläkin, tosin meillä yöunet ovat vieläkin huonot, mutta vauva-ajoista kyllä parantuneet. Vahtimista on toisaalta enemmän, kun tyttö kiipeilee sohvalle ja aukoo laatikoita, mutta toisaalta sitten viihtyykin jo hyvin itsekseen hetken. Hauskaa on ollut huomata, kuinka kotitöistäkin voi tehdä kivoja leikkejä lapsen kanssa. Meillä esimerkiksi tyttö ojentaa pyykkejä korista.
Joo kyllä nyt on ainakin stressitaso korkeemmalla, kun saa oikeesti yrittää saada toista tottelemaan ja ymmärtämään asioita 😀 Vauvat ei osaa vaatia muuta, kun että ruokaa riittää ja olo on muutenkin tyytyväinen 🙂
Hahah 😀 Etkö muka yhtään kaipaa sitä vauvantuoksuista pientä jota vois ihastella tuntikausia 😉
Joo kehitys on kyllä uskomatonta! Onneksi se tästä ehkä vähän rauhottuu 🙂 Päivässä vaan pitäs olla nykyään enemmän tunteja, sillä vauhti pikku taaperon hereillä ollessa aika hurjaa 😀 Mutta ainakaan tylsiä hetkiä ei tosiaan tule.
Joo meillä on ihan samat leikit pyykkien kanssa. Ja kaikissa muissakin kotitöissä Lilian haluaisia kovasti olla mukana. Esim. se koittaa tyhjentää jatkuvasti pesukonetta tai alkaa aina puuhastelemaan omassa leikkikeittössään aina kun itse alan kokkailemaan.
Toivottavasti teilläkin yöt parantuisi 🙂 Varmasti ajan kanssa kaikki lapset kuitenkin jossain vaiheessa nukkuu normaalisti koko yön. Toivottavasti vaan siihen ei mee moontaa vuotta 😀