Hae
Love Beyond Words

Milloin toinen vauva saa luvan tulla?

Tänään sain ilokseni kyläilemään ihanan naisen kaukaa savon suunnilta. Puheeksi tuli myös se, että milloin mahdollinen toinen vauva saa luvan tulla. On hassua lueskella, kun monista seuraamistani blogeista on tullut jälleen odotusblogeja, vaikka niissä seikkaaleekin Lilianin ikäisiä taaperoita. Itselleni ei rehellisesti sanottua ole tullut koko tänä aikana vauvakuumetta, vaikka parit ystävänikin kuumeilavat ympärilläni. Toki olisi ihanaa kokea jälleen raskaus ja ensimmäiset liikkeet sekä silitellä masua päivittäin. Oma raskauteni oli todella helppo ja pystyin normaalisti liikkumaan ja käymään töissä, joten onneksi tästä ajasta ei jäänyt yhtään huonoa muistikuvaa. Synnytys on sitten asia erikseen, mutta senkin on valmis tekemään maailman ihanimman palkinnon takia. Myöskään vauvavuosi ei tuntunut mitenkään erityisen rankalta, vaikka täällä kärsittiin neljä kuukautta joka iltaisista monen tunnin huudoista ja kunnon yöunista on saanut lähinnä haaveilla vuoden aikana. Onneksi Lilianin sosiaalinen ja iloinen luonne päivisin on niin voimaa antava asia, että se on saanut unohtamaan nopeasti huonot hetket.


Miksei sitten toinen vauva voisi jo tulla ilahduttamaan meidän elämää? Tähän on varmasti suurin syy siihen, että ajattelen asioita enemmän järjellä kuin tunteella. Yksi iso syy on raha. Minulla ei ole työpaikkaa ja olen opiskelija, joten rahat ei yksinkertaisesti riitä monen vuoden kotona olemiseen. Monen vuoden kotona oleilu vaikeuttaa myös radikaalisti koko työelämään pääsyä, jos ei ole paikkaa minne palata.

Toinen syy on myös jaksaminen. Tällä hetkellä tuntuu, että pystyisin helposti olemaan ainakin ensi kevään ja kesän Lilianin kanssa kotona, jos vaan pidän harrastuskaleterit täynnä ja typyn kiireisenä. Mutta jos kuvioon tulisi toinen vauva olisin varmasti ihan pulassa. Miten ihmeessä energia ja kädet riittäisi siihen, että juoksisin taaperon perässä ja samalla pitäisin imetysmaratoneja sohvalla? Aika mahdottomalta tuntuva yhdistelmä. Ja plus kaipaan sen tunnin pari päivässä sitä omaa rauhaa. Ehkä ajatusmaailma olisi hieman toisenlainen, jos mun mies tekis ihan normaalia työpäivää. Meidän kuukaudessa on ainakin yksi viikko melkeen täysin yh-elämää, jolloin mies on aamusta iltaan töissä, joten yksin näistä viikoista kahden vaativan tapauksen kanssa olisi aika mahdotonta selvitä.

Kolmas syy on se, että haluan antaa Lilianille mahdolllisuuden nauttia omasta lapsuudestaan täysillä ilman, että hän joutuisi jakamaan huomiota kenenkään muun kanssa.  Sitten, kun aika on oikea toiselle vauvalle Lilianista tulee varmasti loistava isosisko, mutta tällä hetkellä hän saa luvan olla meidän elämämme koko huomionpiste.

Ymmärrän nyt paremmin niitä, jotka ovat päättäneet, että toinen lapsi saa luvan tulla melkeen heti perään, sillä lapsen laittaminen päiväkotiin tuntuu karulta vähän reilun vuoden iässä. Te olette kyllä hirmusen rohkeita myös, kun uskallatte ryhtyy aloittamaan uuden vauvavuoden uuden tulokkaan kanssa heti kun edellisestä on selvitty. Minusta ei todellakaan siihen olisi. Sopiva hetki toiselle vauvalle lienee vieläkin sitten, kun Lilian on 3-4 vuotta. Tällöin hän on kyllin vanha ymmärtääkseen, että pienempi sisarus kaipaa enemmän huolenpitoa ja hän osaa olla myös mukana hoitopuuhissa. Itselleni on myös tärkeää päästä työelämään kiinni, sillä tämänkin vähän reippaan yli vuoden poissaolon jälkeen se tuntuu jo aika vaikealta. Ja onhan se mukavaa päästä tienaamaan myös perheelle rahaa, sillä vihaan elää toisen siivellä. Sitten tämä mamma pääsee vihdoin shoppailemaan myös itselle jotain hyvällä omalla tunnolla! 🙂 Luulen, että vuoden tai parin työssäolo vuoden jälkeen kotiin palaaminen tuntuu taas niin ihanalta, jos vielä sellainen mahdollisuus minulle suodaan.

Oletteko te alkaneet kuumeilemaan toisesta vauvasta pian ensimmäisen vauvan jälkeen?

12 kommenttia

  1. Minnaa kirjoitti:

    Mie en. Alkuperäinen "suunnitelma" oli kaksi lasta kuuluisalla noin kahden vuoden ikäerolla, mutta miun raskauteen kuului ensin puolen vuoden pahoinvointi enkä halunnut ottaa riskiä että sama toistuisi. Olen saanut Ellun ja miulla on velvollisuus taata hänelle onnellinen varhaislapsuus: koska vauvakuumettakaan ei ole näkynyt niin olemme antaneet asian olla, katsotaan sitten joskus uudelleen josko meillekin tulisi toinen lapsi.

    Omassa tuttavapiirissäni olen seurannut sivusta vanhempien väsymystä ja isosisaruksen "isoksi tekemistä". Se on saanut tuntemaan että mahdollinen toinen lapsi isommalla kuin kahden vuoden ikäerolla on meille todellakin se oikea ratkaisu.

  2. Sirie / Syyskuun palasia kirjoitti:

    Kuulostaa hyvinkin tutuilta ajatuksilta. Mulla on ollut vauvakuumetta kylläkin jo pidemmän aikaa ja keväällä vielä sanoin miehelle, että joko haen opiskelemaan tai sitten yritetään syksyn tullessa toista lasta, M oli opiskelun kannalla ja niin siinä kävi, että hain kouluun, pääsin sidään ja aoitin syksyllä opiskelut. Vauvakuumetta on edelleen ja tällä hetkellä mulla on sellainen olo, että olen jotenkin lukossa, koska ei voida yrittää lasta vielä pariin vuoteen, koska opiskelut tahdon käydä loppuun ja mielellään vielä tehdä töitäkin ennen uutta tulokasta. Olen ehkä jopa hieman ärsyttävässä tilanteessa, mutta eiköhän tästä selvitä! 😉

  3. maarialla.fi kirjoitti:

    Me toivottiin suht pientä ikäeroa, eli 2-3 vuotta. Se sitten suotiin ja miehen sanoja lainaten: tuntuu, että olemme viimein "valmis" perhe,:) minulla on ikäeroa oman veljeni kanssa kuusi vuotta, ehkäpä pienempi ikäero meidän pojilla tarkoittaisi enemmän yhteisiä leikkejä.

    Aina voi suunnitella ja järkeistää asioita, vaikkei aina elämä menekkään suunnitelmien mukaan 😉

  4. Anonyymi kirjoitti:

    Meillä venähti ikäero, vanhempi 7v, vauva 7kk. Olen kotona kun esikoinen aloitti koulun. Ei mustasukkaisuutta. Toki kaverin virkaa ei pikkuveli ehkä toimita, mutta tytöllä on kaverit sitä varten. Meille passeli. Kovin on tärkeä pikkuveli siskolle ja toisaalta isosisko on paras kaikista pikkuveljen mielestä <3

    Mukavaa joulua!

  5. Saija kirjoitti:

    Vaikkakin vauvakuumeilen (varmaan kroonisesti), ymmärrän mistä puhut. 🙂 meillä esikoisen ja keskimmäisen välissä oli se neljä vuotta – näin jälkikäteen ajateltuna, ihan paras mahdollinen ikäero mikä sopi meille. Keskimmäisen ja kuopuksen välissä oli reilu 9v, joten vauvana ehti keskimmäinenkin olla hyvän tovin. Vaikka ihailen äitejä joilla lasten ikäero on tosi pieni, mietin monesti osaisinko itse antaa tarpeeksi huomiota kahdelle pienelle.. Varmasti osaisin – nyt vaan meillä on menty näin. Toinen tulee, jos tulee, silloin kun siltä tuntuu! Musta on ihana, että ajattelet kuin haluat antaa Lilianille ns. "täyden huomion" ensin <3

  6. Anonyymi kirjoitti:

    Olin "suunnitellut" esikoisen syntymän jälkeen seuraavaan lapsen tulevan parin vuoden päästä. Sattuipa kerran jäämään ehkäisy ja täyty olla kohtalo(esikoista yritettiin 2vuotta..) Lapsilla on nyt vuoden ikäero. On ollut rankkaa mutta oon niin iloinen miten mahtavia ja erottamattomia ystävyksiä heistä on tullut.

  7. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Näinhän se on, että jokainen tekee mikä omalla kohdalla tuntuu parhaimmalta 🙂 Itsellekin riittää ihan tämä yksi lapsukainen, joka varmasti pitää mamman kiireisenä 😀 Mutta voi olla jos lähipiirissä alkas tulemaan oikeen urakalla vauvoja, niin myös se oma vauvakuume nostas päätään tai sitten ei, kun just muistuu mieleen ne ei niin kivat vauva-aikojen muistot.

  8. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Oivoi, mutta asioilla on tarkotus aina järjestyä 🙂 Jos vauva haaveet muuttuu ihan mahdottomiksi, niin voihan sitä pitää välivuoden tai jos mahdollista niin opiskella oman jaksamisen mukaan myös äitiyslomalla.

  9. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Tuo pieni ikäero on tuon seuran kannalta just hyvä. Varmasti se palkitsee jo vuodenkin jälkeen, kun huomaa että toisista on niin paljon iloa yhteisissä leikeissä.

    Mutta tosiaan näitä asioita ei voi koskaan suunnitella. 🙂

  10. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Ihanaa, että teillä on toiminut tuollainen iso ikäero 🙂 Isosiskosta on varmasti jo paljon apua vauvankin hoidossa ja muutenkin jo ymmärtää, että vauvalle pitää antaa paljon enemmän huomiota.

  11. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Kyllähän siihenkin varmasti tottuisi, jos ois kaksi pientä samaan aikaan hoidettavana, kun siihen ois vaan pakko tottua 🙂 Mutta jo ajatus siitä kauhistuttaa, kun varmasti mustasukkaisuuskohtauksilta ei voi välttyä ja elämä ois varmasti miljoona kertaa vauhdikkaampaa tähän verrattuna 😀 Toisaalta jo vuoden päästä niistä ois jo paljon seuraa toisilleen…

  12. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Niimpä tälläsiä asioita ei voi oikeen suunnitella etukäteen, sillä joskus tälläsiä "vahinkoja" saattaa sattua 😀 Mutta hienoa kuulla, että kaikki kuitenkin on mennyt loppujen lopuksi hienosti, vaikka ymmärrettävästi rankkaa kahden pienen hoito on 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *