Hae
Love Beyond Words

Asioita, joita osaan nyt arvostaa

Äidiksi tulo on elämän suurin lahja, mutta kyseessä on koko elämän muuttama asia ja välillä jotain asioita olen kaivannut myös ”edellisestä elämästä”.

Kahdenkeskinen aika. Onneksi meidän lähellä asustaa Kimmon puolen vanhemmat ja ollaan saatu myös kahdenkeskistä aikaa. Toki myös mun kaverit olisi innokkaita lapsenvahteja, mutta jotenkin en ole vielä osannut paljon hyödyntää tätä hoitoapu palvelua. Kahdenkeskinen aika on kuitenkin tärkeää ja on ihanaa välillä käydä syömässä tai urheilemassa kahdestaan. Myös pelkkä kotona olo kahdestaan on luksusta, sillä se on erittäin harvinaista. Niinä muutamana kertana, kun Lilian on yökyläillyt ollaankin oltu se aika vaan kahdestaan kotona. Aikaa kahdestaan nykyään on kuitenkin melkeen joka ilta, joten myöskään tätä ei tule enää niin kaivattua, sillä Lilianin ollessa poissa tuntuu kuitenkin, että jotain tärkeää puuttuu.

Vastuu pelkästään omasta itsestä. Aikaisemmin minulla oli vastuu vaan minusta itsestään ja omista tekemisistä. Nyt, kun olen vastuussa myös toisesta ihmisestä, joka on arvokkainta maailmassa on se välillä aika stressaavaa. Äidin huoli ja vastuu on läsnä 24/7 ja asioita on hankala enää tehdä, jos ei ole 100% varma että toisella on kaikki hyvin. Tämän sain kokea viime viikolla, kun Lilian oli pisimmillään 6h päiväkodissa ja jouduin antamaan täysin ventovieraille ihmisille vastuun. Luulin, että saisin kotona rauhassa aikaseksi vaikka mitä, mutta tulos oli aika mitätön. Ajan kanssa tämä varmasti helpottuu, sillä hoitajina on täysin pätevät henkilöt, joilla on paljon enemmän kokemusta lasten hoidosta kuin minulla tulee ikinä edes olemaan.

Vastuu  näkyy myös arjessa päivittäin, sillä päivän ohjelma tulee aina suunnitella lapsen ehdoilla. Äitiysloma aikaan lapsi oli joka paikassa mukana, mutta alkushokin jälkeen se oli täysin itsestäänselvää. Myös jatkuva huoli toisesta ihmisestä on koko ajan läsnä. Pahimpia hetkiä ovat ne, kun toista selvästi sattuu fyysisesti eikä kipua pysty helpottamaan. En vieläkään myöskään pysty mennä nukkumaan ettenkö tarkistaisi vielä yhden kerran Lilianin huoneeseen, että kaikki on kunnossa. (Aika monesti tämä tarkistus kerta kyllä herättää neidin).

Kaverit. Kavereita tulee nähtyä harvemmin, sillä kaikilla on päivätyöt ja vapaa-aika on yleensä kaikilla aika hektistä. Minusta on aina ihanaa, kun kaverit tulevat viettämään aikaa mun ja Lilianin seurassa, mutta silti kaipaan toki myös aikaa jotka on pelkästään kavereitten kesken. En oikeastaan yhtään kaipaa enään baariörvellystä, vaan aikaa hyvän ruuan ja seuran merkeissä. Tämän sosiaalisen elämän tarve tulee varmasti helpottamaan paljon nyt, jos ja kun pääsen takaisin työelämään.

Oma-aika kotona. Vaikka Lilian on aina nukkunut suht hyvin päikkäreitä, niin aina kuitenkin mieli on varuillaan, sillä päikkärihetki saattaa välillä loppua hyvinkin nopeaan. Niinä päivinä, kun oikeasti on yksin kotona edes hetken, on hiljaisuus aika ihanaa. Näinä hetkinä ei kuitenkaan yleensä loikoilla sohvalla, sillä se on aika ainutlaatuista kun pystyy siivoomaan ja laittamaan ruokaa rauhassa 😉

Lounas yksin. Ruokailu on meillä aika kaoottista nykyään, koska Lilian haluaisi kovasti oppia syömään isenäisesti, niin ruokaa lentelee ympäriinsä ja samalla kiukuttaa tun lusikasta tippuu kaikki ruoka lattialle ennen kuin se saavuttaa määränpään. Nyt päiväkodin aloittamisen myötä sain nauttia viime viikolla kaksi lounasta aivan yksin. Toisella kerralla kävin jopa syömässä ulkona ja YKSIN. Ennen pelkäsin sitä, että joutuisin lounastamaan yksin julkisella paikalla, mutta nyt kokemus oli ihanan vapauttava! Sain tilata annoksen rauhassa, syödä ja minulla ei ollut kiire minnekään. (Tosin mies soitti tänä aikana kaksi kertaa).

Ihan näin hieno lounas mulla ei ollut kuitenkaan viime viikolla.. 

Extempore reissut. Kun tavattiin mun miehen kanssa meillä oli tapana käydä paljon hotelleissa, ulkona syömässä ja tehdä extempore reissuja mökille jne. Nykyään se on mahdotonta rahallisesti ja myös lähteminen vie paljon enemmän aikaa lapsen kanssa. Myös paikat tulee olla lapsiystävällisiä, joten ihan mihin tahansa motelliin ei pysty lähtemään. Haaveena on nyt kuitenkin, että hääpäivän aikoihin pystyttäisiin toteuttamaan kahden päivän kaupunkiloma kahdestaan, jos maltetaan olla tuosta pikku neidissä erossa kaksi kokonaista yötä.

Nukkuminen. Tarviiko tätä ees selittää? Varsinkin alkuaikoina nukkuminen oli parin tunnin pätkiä kerralla ja nukkumaan päästiin joskus puolen yön jälkeen. Nykyään tilanne on kuitenkin paljon parempi ja normaali oloissa saadaan täydet yöunet, kunhan vaan maltetaan mennä ajoissa nukkumaan.

Kaipaatteko te jotain asioita ajasta ennen lapsia? 

Ps. Kiitos kaikille ihanista kommenteista edelliseen postaukseen! Pelkkä asiasta kirjoittaminen helpotti oloa valtavasti ja en edes melkeen stressannut asiasta koko viikonloppuna!

5 kommenttia

  1. Terhi | Äiti ja melukylän lapset kirjoitti:

    Mä välillä ootan päiviä kun saan olla yksin kotona ja maata vaan sohvalla asennossa X. sitten kun se päivä koittaa (noin kerran vuodessa) niin en todellakaan osaa vaan olla vaan koko ajan on jotain tehtävä. 🙂 Kahdenkeskeistä aikaa J:n kanssa voisi olla enemmän.

    Blogissani on sinulle haaste. 🙂

  2. Anonyymi kirjoitti:

    Aikalailla samat kaipaukset täälläkin. Vaikka meillä on hyvin nukkuva lapsi ja on nukkunutkin yöt putkeen kolmen kuukauden ikäisestä lähtien, niin silti ihan eniten kaipaan sitä että joskus saisi nukkua vaikka iltapäivään, eli herätä vasta kun itse herää. Vaikka ei pidä valittaa, loistavasti meillä nukutaan nytkin 🙂

  3. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    No niimpä! Ei sitä enään vaan osaa olla 😀 Nyt mulla onkin ihan liikaa tätä "omaa aikaa" kotona ja tää on ihan hirveetä! Ehkä mun pitäs oikeesti yrittää nauttiikin tästä sillä luultavasti en koskaan toivottavasti ainakaan tulevaisuudesssa tule olemaan samassa tilanteessa mitä nyt.

  4. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Ja kiitos ihanasta haasteesta! <3

  5. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Joo ei sitä turhaan sanota, että kannattaa yrittää nukkuu sillon kun vauva on vielä mahassa 😀 Seuraava tilaisuus varmaan tulee sitten, kun kaikki lapset on kouluiässä 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *