Hae
Love Beyond Words

Pienen päiväkotilaisen kuulumisia

Nyt päiväkotielämää on takana kaksi viikkoa. Päiväkotiin ollaan  tutustuttu rauhassa, sillä vielä Lilian on pisimmillään siellä 6h päivässä. Heräillään aina aamuun Lilianin kanssa rauhassa (vaikka nyt Liliankin onkin alkanut heräämään jo klo 7 aikoihin :/) ja vien sen päiväkodille klo 9. Hakemaan puolestaan menen klo 14-15 aikoihin. Tänä aikana Lilian kerkee leikkiä sisällä, ulkoilla, syödä lounaan, nukkua päikkärit ja syödä välipalan.

Päiväkotielämä on alkanut mukavasti. Lilian syö ja nukkuu hyvin, sekä on päivällä yleensä hyvällä tuulella. Kun haen kotiin Liliania hän on yleensä vielä syömässä välipalaa tai työntelemässä nukun vaunuja. Yleensä hän kotiinlähdön aikana yrittää vielä karata leikkimään, joten selvästi hän viihtyy päiväkodissa. Hankalinta päiväkodin aloittamisessa on ollut tietenkin itse vieminen. Parina ensimmäisenä päivänä Lilian jäi tyytyväisenä yksinään sinne, mutta tämän jälkeen karu karu totuus iski tyttöön ja sen jälkeen pientä itkua on kuulunut joka aamu. Yhtenä päivänä Lilian alkoi itkemään jo kotona, kun sanoin, että ”nyt lähdetään päiväkotiin”. Eilen puolestaan melkeen säästyttiin koko itkuilta, mutta itku tuli kuitenkin kun minun lähteminen kesti hieman kauammin. Ensimmäisen kerran, kun Lilian alko itkee oikeen kunnolla minun lähtiessä en pystynyt edes pidättelemään omia kyyneleitä vaan minun oli pakko kääntää selkä ilman heippoja ja kävellä pois. Onneksi Kimmo oli sillä kertaa mukana.

Kotona Lilian käyttäytyi viime viikolla todella hienosti päiväkodin jälkeen. Hän oli super hyväntuulinen ja leikki jopa pitkiä aikoja itsekseen. Tällä viikolla puolestaan viikko on sujunut aika väsyneesti ja paljon kiukkusuutta on ollut ilmassa. Lilian myös on jo valmis menemään nukkumaan jo klo 19 aikoihin, joten rytmi on aikaistunut entisestään.

Kaiken kaikkiaan olen helpottunut, kuinka ”helposti” tämä  tutustuminen on lähtenyt sujumaan. Toki on itsestään selvää, ettei koskaan itkuilta pystytyä välttymään ja ehkä se tuntuis jopa vielä pahemmalta, jos joka aamu Lilian jäisi sinne onnellisena ja ilman vastalauseita. Onneksi kaikki on sujunut myös pahimpien pelkojen osalta hyvin ja Lilian suostuu ainakin jonkun verran syömään ja nukkuu omassa taapero sängyssään. Tiedän myös, että Lilian nauttii kun paljon kavereita ja leluja on ympärillä ja on ollut ihanaa huomata, että myös isommat lapset tulevat jo vilkuttelemaan ja silittelemään Liliania. Selkeästi ne alkavat ottamaan myös tuollasen pikku taaperon osaksi porukkaa. Äidin kannalta ehkä suurin pelko liittyy juuri tähän ryhmästä pois jääntiin, sillä ryhmään kuulumisen tunne on varmasti jo tärkeää myös tuon ikäiselle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *