Hae
Love Beyond Words

Mikä minusta tulee isona?

Kysymys ”mikä sinusta tulee isona?” esitetään jo 15-vuotiaalle, kun innokas peruskoulun lopettanut nuori suuntaa maailmalle. Moni kuitenkin jää vielä tässä vaiheessa kotiin ja valitsee lähi lukion peruskoulun jälkeen saadakseen ehkä hieman lisäaikaa pohtia tulevaa elämäntyötään. Minulle valinta oli selvä, että muuttaisin kotoa pois ja lähtisin opiskelemaan Kuopioon. En kuitenkaan muista tarkkaa syytä miksi päädyin lopulta ravintola-alalle, vaikka kotitalous ei edes koskaan ollut niitä vahvimpia osa-alueitani koulussa. Ehkä syynä oli yksinkertaisesti se ettei muilla linjoilla tarjottu mahdollisuutta kaksoistutkintoon ja halusin suorittaa myös lukion yhtäaikaisesti. En ole koskaan katunut ratkaisuani lähteä suorittamaan kaksoistutkintoa. Sen voi sanoa ollaan nuoruuteni parasta aikaa. Meillä oli ihan super hyvä porukka kasassa ja opiskelu ei koskaan tuntunut vastenmieliseltä. Pääsin 3,5 vuoden aikana kahteen otteeseen työskentelemään ulkomailla ja syömään viikoittain koulussa 5 ruokalajin menuja viineineen. Toki tämä rajoittaa ajankäyttöä sen verran ettei aikaa ollut esimerkiksi panostaa lukioon enempää kuin niitten pakollisten kurssien verran. Tästäkin huolimatta onnistuin suoritumaan molemmista kouluista hyvin arvosanoin.

Tähän päivään asti olen pitänyt tämän hetkistä työkokemusta pelkkänä hyvänä asiana. Sitä löytyy jo viiden vuoden ajalta suurimmaksi osaksi ravintola-alalta.  Mielestäni kaikki työkokemus kasvattaa ja opettaa työntekijänä. MUTTA olen kuitenkin päätynyt 3,5 vuotta ratkaisuun, että lähden opiskelemaan itselleni ihan täysin uutta alaa. Jos nyt alan miettimään elämää taaksepäin, niin tämä ala olisi ollut jo peruskoulun jälkeen se oikea ala minulle. Olen aina ollut kiitettävän oppilas matematiikassa ja rakastan ratkaista erilaisia matemaattisia ongelmia. Tykkään leikkiä erilaisten exceleitten kanssa ja tehdä rutiinomaista, mutta haasteellista asiakaspalvelu työtä.

Tähän mennessä en ole siis ikinä katunut taustaani ravintola-alalta, mutta joudun vastaamaan tähän samaan kysymykseen lähes päivittäin erilaisissa työhaastateluissa ”miksi päädyit vaihtamaan alaasi?”. En voi siis olla ajattelematta sitä, että jos olisin alunperinkin lähtenyt opiskelemaan merkonomiksi olisi tämän hetkinen kokemus myös liiketalouden alalta, eikä minun tarvitsisi etsiä töitä olemattomalla työkokemuksella tältä alalta.

Toisaalta olen siitä onnellisessa asemassa, että työkokemusta löytyy ja sen myötä ei koskaan toivottavasti tule sellaista tilannetta, että jäisin ihan tyhjän päälle. Ehkä jonain päivänä tuleva työnantaja osaa arvostaa näitä kahta täysin erilaista alaa ja pystyn kehittämään ydinosaamista liiketalouden alalla samalla hyödyntäen ravintola-alan taustaani. Tälläinen unelmien työpaikka voisi siis sijaita jossain elintarvike-alan yrityksessä, jossa työn sisältö koostuisi asiakaspalvelusta ja taloushallinnosta.

Harva 15-vuotias oikeasti tietää, mitä tulevaisuudessa haluaa lopun ikäänsä tehdä, kun maailma on vielä mahdollisuuksia täynnä. Nyt uskon, että olen löytänyt sen alan mitä haluan jatkossakin tehdä ja toivon, että joku on sen verran hullu, että antaa minun vielä näyttää taitoni työelämässä.

Onko teidän unelmien haaveammatti ollut selkee nuoruudesta lähtien vai oletteko opiskelleet myöhemmin ihan täysin uuden ammatin? 

* Kuvat on muuten ihanan Lauran tekemästä kirjasesta minulle, jonka sain 20-vuotis lahjaksi 🙂

16 kommenttia

  1. Pirita | Pandamama kirjoitti:

    Hei, mä olen kans samanlainen useamman polun kulkija! Ja ikuinen haaveammatin pohtija 🙂 Olen miettinyt ihan aikuisiälläkin psykologian, fysioterapeutin ja jopa ruotsin opettajan opintoja 😀 Valitsin kauppiksen sen takia lukion jälkeen, koska se on niin monipuolinen. Päädyin media-alalle vähän sattumalta ja viihdyinkin siellä tosi hyvin kuusi vuotta. Sitten halusin "vaihtaa alaa" ja nyt siis tässä nykyisessä työssä järjestömaailmassa. Ehdottomasti tässä työssä on hyötyä menneestä ja olen monelta muultakin kuullut, että työtä hakiessa se "vähän erilainen combo" saattaakin just olla se ratkaiseva tekijä! Sitten, kun se oikea työpaikka osuu eteen 🙂

    Onneksi uskalsit lähteä opiskelemaan uutta juttua! Oot vielä niin hirmu nuorikin, että sähän ehdit vaikka kolmannenkin ammatin jossain vaiheessa opiskelemaan 😀 Mieti kun oikeasti moni vaihtaa alaa vielä neljä tai viisikymppisenä!

    Niin paljon tsemppiä työnhakuun ja itseluottamus vaan kattoon! 🙂

  2. Elina | PikkuPeikkoPrinsessat kirjoitti:

    Mä lähdin opiskelemaan liiketaloutta lukion jälkeen koska en vielä tiennyt mitä halusin tehdä isona. Tradenomi paperit jättää oven auki vielä niin moneen paikkaan. Varsinkin kun valitsee yleispätevän markkinoinnin suuntautumiseksi 😉 Nyt olen töissä pankissa enkä kyllä vieläkään tiedä mitä haluan isona tehdä! 😀

  3. Saija kirjoitti:

    Voih, ei todellakaan! Välillä mietin vieläkin, mitähän haluan tehdä "isona" 😀 Kauhulla ajattelen, että omalla tyttärelläni alkaa ensi vuonna ysiluokka, jolloin pitäisi jo m-u-k-a tietää mitä tehdä koko loppuelämä. Ihan kuitenkin lapsi vielä – tosin onneksi kaikesta opiskelusta ja työkokemuksesta ON hyötyä, joten aikaa miettiä sitä omaa juttua on kyllä vaikka kuinka, ja ennen sitä kerää vaikka sitten tätä ns. kokemusta :))
    Ite suuntasin ysin jälkeen lukioon, jonka jälkeen hetki töitä koska yliopiston ovet ei auenneet (lue: laiskuus). Aloitin lopulta amk:n, josta yhden lapsen ja monien mutkien kautta valmistuin restonomiksi (matkailun ko.) 5,5v jälkeen 😉 Noin 7v sen jälkeen meni aivan eri alan töissä – josta sitten yhden vuoden kahta duunia tehtyäni siirryin ns. sujuvasti oman alan hommiin. Mutta kuten sanottu – edelleenkään en tiedä, mikä se unelma-ammattini on mutta siitä kiva tilanne kuitenkin on, että viihdyn nykyisessä työssäni – eikä sinänsä paineita uuden etsintään ole (ainakaan just tällä hetkellä, hih).

  4. kaikkeapientä kirjoitti:

    Mun unelma ammatti on ollut juurikin tuosta 15-vuotiaasta asti lastenhoitaja. Mä yritin päästä terveydenhuolto oppilaitokseen peruskoulun jälkeen, mutta mulla jäi kiinni se vain kahdesta pisteestä. Se asia on harmittanut mua ihan ylitsepääsemättömästi nämä kaikki vuodet.

    Merkonomiksi kuitenkin valmistuin vuonna 2012, mutta se ei tosiaan ollut mun ala. Niinkuin jo tiesinkin. Pari vuotta sitten kesällä hain sairaanhoitajaksi, mutta tulin raskaaksi, joten opiskelu sai jäädä. Viime vuoden joulukuussa hain seurakuntaopistoon lastenhoitajaksi, mutta nyt odotan toista lasta 😀

    Kyllä mun unelma vielä joskus toteutuu!

  5. ilona kirjoitti:

    Ite valitsin peruskoulun jälkeen tosiaan sen lähilukion, koska ei ollut -eikä oo vieläkään-mitään käsitystä tulevaisuudenammatista. Musta on tavallaan tosi raakaa, että 15-vuotiaiden pitää periaattees päättää koko tulevaisuutensa suunta, kun niiden viistoistavuotiaiden mielipiteitä ja kantoja ei muuten kuunnella… 😀

    http://ilonasusanna.blogspot.fi/

  6. Tiina/Fit Fat Mama kirjoitti:

    Miusta on kyllä tyhmää kun 15-vuotiaan pitää olevinaan tietää mikä haluaa olla isona -sillonhan on ihan pentu vielä. Mie tykkäsin kotsasta, joten menin amikseen jossa oli ruuanlaittoa ja valmistuin siis kotitalousyrittäjäksi. Päivääkään en oo sen alan hommia tehny :D.

  7. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Kaikkien urapolku muotoutuu ajan myötä varmaan aika mielenkiintoiseksi tänä päivänä, kun uusia vaihtoehtoja tulee niin paljon ja on mahdollisuuksia opiskella.
    Joo jo se voi olla että saan taas kolmekymppisenä uuden hyvän idean lähtee opiskelemaan 😀 Tosin vanhemmalla iällä se voi olla rahallisesti jo haastavaa, koska tulot ei voi romahtaa dramaattisesti, varsinkin jos on lapsiakin.

  8. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Nojoo tradenomi voi olla kyllä vähän kaikkee 😀 Toisaalta se on hyvä, mutta työllistymisen kannalta vähän huono varmaan välillä, sillä tradenomeja on kaikkialla 😀

  9. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Sehän se tärkeintä on, että työssään viihtyy! Siinä voi sitten rauhassa miettiä omaa tulevaisuutta ja sitä voisko mahdollisesti vielä omaa osaamistaan jatkokouluttaa tai vaihtaa jopa alaa. Mutta sinäänsä ei ole paineita keksiä yhtäkkiä mitään uutta, jos paikka on vaan hyvä.

    Minäkin itseasiassa aloitin restonomin opinnot, mutta jätin ne kesken melkein heti. 😀

  10. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Oivoii sulla on ollut sitten hieman haasteellista päästä unelmien työsi pariin! Mutta kyllä se vielä joskus toteutuu, kun päämäärä on selvä ja jaksaa uskoa siihen! 🙂

  11. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Toivottavasti sinäkin löydät vielä sen unelmien ammatin! 🙂 Aikaahan on sitä koko loppuelämä miettiä 😉

  12. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Hahha 😀 Mäkään en heti saanut ravintola-alan hommia ja päädyin puhelinmyyjäksi, mutta parin kuukauden päästä sain kokin hommia ja niitten parissa vierähti pari vuotta ennenkuin lopullinen kyllästyminen tuli 😀

  13. kaikkeapientä kirjoitti:

    Mä yritän uskoa myös noin 😀

  14. kaikkeapientä kirjoitti:

    Mä yritän uskoa myös noin 😀

  15. Selina Kun äiti kelaa kirjoitti:

    Minä päätin jo seiskalla että minusta tulee opettaja, mutta millainen sitä en vielä tiennyt. Lukiossa päädyin, että alkaisin opiskelemaan aineenopettajaksi. Uskonto ja psykologia kiinnostivat minua hurjasti, mutta sairaus vei voiton ja jouduin keskeyttämään opintoni. En olisi jaksanut yliopisto-opintoja, kun lukiossakin teki tiukkaa ja arvosanat laskivat jatkuvan kivun ja poissaolojen vuoksi. Se oli helpottava päästös, kun lopetin lukion.
    Opettajaa minusta ei tullut, mutta äiti tuli sairaudesta huolimatta ja siitä olen niin onnellinen että se, ettei minulla ole kuin peruskoulu käytynä ei tunnu enää missään! <3

    Olen kommentoinut jo kolmea postaustasi tunnin aikana, joten liityn lukijaksi! 🙂 Sinulla on kiva tyyli kirjoittaa!
    http://kunaitikelaa.blogspot.fi/

  16. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Ihanaa saada uusi lukija joukkoon! Tervetuloa <3

    Mutta äitiys onkin paras ammatti maailmassa 🙂 Eikä tämän oppimiseen tarvita mitään kouluja tai kirjoja 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *