Tällä hetkellä meillä asustelee erittäin tyytyväinen taapero neiti. Tätä seesteistä aikakautta on jatkunut jo viikkokausia ja muistan kuulleeni kunnon kitinää viimeksi silloin, kun aloiteltiin päivähoidossa. Aika uskomatonta miten helpolta arki tuntuu, kun neiti viihtyy niin hyvin! Kaiken energian voi keskittää yhteisiin hetkiin ja arkisiin puuhiin sen sijaan kuin, että strassaisi seuraavasta kiukku puuskasta ja siitä miten neidin saisi pysymään tyytyväisenä.
Ainut asia mikä on varjostanut meidän arkea on ollut kolmisen viikkoa jatkunut flunssa, josta minä ja Lilian ollaan molemmat kärsitty. Nyt viimein (toivottavasti) tästä taudista on alettu viimein toipua. Lilianin päiväkodissa puolet lapsista on tällä hetkellä sairaana ja päädyttiin ottamaan myös Lilian loppuviikoksi pois päiväkodista, sillä flunssakierteeseen oli saatava jo stoppi. Tänään onkin ollut jo selkeästi parempi päivä, mutta valitettavasti varmaan uusilta tartunnoilta on vaikea välttyä sitten kun päiväkotiin taas palataan.
Flunssasta huolimatta Lilian on kuitenkin pysynyt erittäin reippaana ja iloisena. Viimeiset viikot hän on viihtynyt pitkiä aikoja hoitaen omia nukkejaan. Mielikuvitus ja ymmärrys kasvaa koko ajan hirmuisella vauhdilla ja tänään iltatoimien yhteydessä oli myös nukke-vauvan päästävä pissille potalle Lilianin jälkeen. En tiedä onko tämä super hyväntuulinen tyttö sitten tyyntä myrskyn edellä, sillä mistään uhmastakaan ei ole tällä hetkellä tietoa. Lilian kuuntelee ja tottelee lähes kaikkia kehoituksia, eikä myöskään ruokapöydässä sotketa yleensä tahallaan. Aikaisemmin kaikki ruoka on lentänyt heti kaaressa lattialle, jos sitä on tarjottu omalta lautaselta, mutta nyt Lilian kiltisti syö sitä omalla lusikallaan eikä ole heittänyt lautasta kertaakaan lattialle. Myös iltaunille nukuttaminen on käynyt lähes aina suht helposti, sillä Lilian ymmärtää jo nukkumaanmenon merkityksen. Tosin jälleen tänään tuli päivä, kun nukuttaminen kesti puoli tuntia, johtuen siitä ettei neiti tainnut olla vielä ollenkaan väsynyt nukuttuaan KOLME TUNTIA PÄIKKÄREITÄ!
Myös meidän vanhempien ymmärrys Lilianin toiveille ja haluille on kasvanut, mikä on ehkä suurin syy tytön hyväntuulisuuteen. Nykyään Lilian pystyy sanoin tai elein näyttämään mitä hän tahtoo tai haluaa sanoa. Enää ei siis tarvitse ilmaista tunteitaan pelkästään itkemällä tai kiukuttelemalla. Osasyynä varmasti on myös päiväkodin tarjoamat virikkeet, joista Lilian ahmii oppeja päivittäin. On aina ihmeellistä huomata mitä kaikkea Lilian jo osaa, vaikka onkin vielä ihan pienen pieni taapero! <3
Oletteko te huomanneet samaa seesteistä aikakautta lähellä 1.5 vuoden ikää?
Kylläpä katsoo tulevaa positiivisin silmin, kun teidän neidin tarha on alkanut noin hyvin. Toivottavasti meidänkin tyttö olis noin tyytyväinen, kun tarha alkaa. Pitäisi ainakin virikkeiden puolesta olla vähän rauhallisempi. 🙂
Innolla odotan, josko meillekin vielä se seesteinen aikakausi tulisi! 😀 nyt on nimittäin sellainen uhma päällä, että mua alkaa ihan tosissaan pelottaa miten tullaan selviämään kun vauva syntyy… Toisaalta on meilläkin välillä kiukuttomia päiviä, joten kai sitä toivoa kuitenkin on. Kiva että teillä menee nyt noin hienosti, eikä sitä yhteistä aikaa tarvitse käyttää kiukutteluun ja tappeluun. 🙂
Millon teillä alkaa päiväkoti? 🙂 Varmasti se on suuri tekijä ainakin Lilianin osalta ettei kerkee kyllästymään päivän mittaan ja sitten on välillä kivaa olla kotonakin, kun saa rauhassa leikkii omilla leluillaan ilman että niitä pitäs jakaa 😀
Toivottavasti teilläkin tulis rauhallisempi ajanjakso 🙂 Ja varmasti elämä tulee aikalailla muuttumaan toisen vauvan myötä ja siihen on sitten vaan pakko sopeutua. Mutta eiköhän Lotasta kuoriudu hyvä pikkusisaruksen hoitaja 😉