Hae
Love Beyond Words

Arki

Aikaisemmin kaikki päivät tuntuivat samanlaisilta, sillä päivät eivät juurikaan sisältäneet rutiineita muutamaa viikoittaista harrastusta lukuunottamatta. Ainut asia mikä erotti viikonlopun arjesta oli se, että Kimmo yleensä oli vapailla viikonloppuisin. Arki äitiyslomalla oli kiireetöntä ja päivät sai suunnitella juuri sellaiseksi mitä halusi. Sateisina päivinä pystyttiin viettämään vaikka koko päivä kotivaatteissa kotona ja aurikoina päivinä pystyttiin ulkoilemaan ja nauttimaan lämmöstä.

Nykyään arki on hieman erilaista. Arki on kiireellistä ja se starttaa välillä jo Lilianillakin klo 6 aikoihin. Onneksi aikaiset aamut eivät sinäänsä tuota ongelmia muuta kuin viikonloppuina, kun ite ehkä haluaisi nukkua hieman pidempään. Töiden jälkeen puolestaan pitää hakea neiti päiväkodista, hoitaa kaupat, ruuat ja muut kotityöt (+ omat harrastukset). Aikaisemmin minulla oli huono omatunto siitä, jos satuin käyttämään tätä arvokasta aikaa töiden jälkeen johonkin omaan juttuun. Nyt kuitenkin olen ehkä vihdoin tajunnut, että myös itselle pitää jättää aikaa kokematta siitä huonoa oloa. Olen nyt pari viikkoa koittanut aloitella taas jonkinlaista kuntoilua ja fiilis mikä siitä tulee on aika uskomaton. Hyvän olon tunne tulee jo 20 minuutin kotijumpan jälkeen, joten välttämättä tähän ei tarvitse edes uhrata yhteistä aikaa, jos vielä kuntoilla jaksaa Lilianin mentyä nukkumaan.

Alkuvuoden myös asenne työssä käymistä kohtaan on ollut pohjassa. Suurin syy tähänkin on ollut se, että olen vaan harmitellut sitä kuinka suuren ajan päivästä Lilian joutuu olemaan päiväkodissa. Nyt kuitenkin Lilian viihtyy siellä erittäin hyvin, joten se on helpottanut tilannetta. Itse työ ei edelleenkään ole super mielekästä, mutta onneksi olen yrittänyt saada aktiivisemmalla otteella vähän monipuolisempia työtehtäviä. Olen ehkä tottunut saamaan aikaisemmissa työtehtävissä kaiken valmiina, joten tämä uusi työtehtävä on vaatinut totutttelua myös siinä mielessä, että mitään ei voi saada, jos ei osaa vaatia itselleen lisää töitä. Fiilistä nosti entisestään, kun sain kiitosta yhdestä suuritöisestä projektista.

Toki edelleen minua surettaa, että Lilian on tavallaan nyt ”menettänyt” huolettoman lapsuuden, jolloin saa nukkua niin pitkään kuin haluaa ja elämä on stressitöntä. Arki olisi sujuvampaa, jos pystyisin tulevaisuudessa lyhentämään työviikkoa edes päivällä, jolloin saisin yhden kallisarvoisen äiti-tytär päivän mukaan. Tämä yksi lisä vapaa helpottaisi myös suunnattomasti sosiaalisessakin mielessä, sillä kaikkia treffejä on aika mahdotonta sulloa viikonloppuun 😉

Ensiksi kuitenkin on löydettävä se vakaa työpaikka, että voin alkaa haaveilemaan vähän huolettomammasta elämästä, jossa ei tarvii stressata missä sitä on töissä parin kuukauden päästä.

Automatka taaperon kanssa

Ensinnäkin, upeaa, että teitä bloggeriin rekisteröityneitä lukijoita on tällä hetkellä jo 101! Kiitos teille jokaiselle, jotka lukevat! <3 On aika huikeeta, kun uusia lukijoita on tullut tasaiseen tahtiin, vaikka kotiäidin roolin jäätyä taakse on postaustahtikin vähentynyt radikaalisti. Koitan kuitenkin kirjoitella tasaiseen tahtiin, sillä tää bloggaaminen on myös mulle itselle tosi tärkee juttu! 🙂

Sitten itse aiheeseen, eli autoiluun taaperon kanssa.
Viime viikonloppuna oltiin taas pitkällä reissulla Savon suunnilla. Kilometrejä kertyi päälle 1000, joten autonpenkkejä tuli kulutettua oikeen urakalla. Itse ajomatkaa odotin jälleen kauhulla, sillä matkat ovat olleet aika hermoja raastavia Lilianin kanssa. Sanomattakin on selvää, ettei Lilian kovinkaan hyvin ole viihtynyt 6h putkeen auton kyydissä.

Tällä kertaa kuitenkin ajomatka oli todella positiivinen yllätys. Selvittiin vaan muutamalla hermostumisella, jotka liittyivät lähinnä siihen ettei Lilian halunnut pitää turvavyötä. Tästä selvittiin selittämällä, että kaikilla pitää olla turvavyöt kiinni autossa. Toki tästä seurasi uusi kiukutus siitä, kun nukkea ei pystynyt laittamaan samaan turvavyöhön kiinni. Tästäkin kuitenkin selvittiin.

Suurin ero aikasempiin reissuihin oli selvästi se, että nyt Lilian jaksoi keskittyä enemmän kirjoihin ja videoiden katseluun puhelimesta. Aikaisemmin kärsivällisyys ei tälläiseen riittänyt. Myös tauot saatiin ajoitettua hyvin ja vältyttiin ns. ”turhilta pysähdyksiltä”. Ennen kaikkea hyvän automatkan salaisuus piilee siis riittävässä viihdykkeen määrässä, onnistuneilla unilla ajomatkan aikana, riittävällä ravinnolla ja oikein ajotetuilla tauoilla. Toki iso merkitys on myös fiilikseksellä!

Tän kivan kokemuksen jälkeen ei tarvii tulevia kesän reissukaan odottaa yhtä kauhunsekaisin tuntein. Me voidaan selvitä tästä ilman hermoja raastavaa kitinää (huutoraivoo)!

ps.  lohduttavaa myös on se, että myös lahjomisella alkaa olla positiivisia vaikutuksia. Tänään kynsien leikkaus operaation yhteydessä sain Lilianin olemaan paikoillaan, lupaamalla pastillin palkkioksi 😉 

Miten teillä viihdytään  ajomatkoilla?