Automatka taaperon kanssa
Ensinnäkin, upeaa, että teitä bloggeriin rekisteröityneitä lukijoita on tällä hetkellä jo 101! Kiitos teille jokaiselle, jotka lukevat! <3 On aika huikeeta, kun uusia lukijoita on tullut tasaiseen tahtiin, vaikka kotiäidin roolin jäätyä taakse on postaustahtikin vähentynyt radikaalisti. Koitan kuitenkin kirjoitella tasaiseen tahtiin, sillä tää bloggaaminen on myös mulle itselle tosi tärkee juttu! 🙂
Sitten itse aiheeseen, eli autoiluun taaperon kanssa.
Viime viikonloppuna oltiin taas pitkällä reissulla Savon suunnilla. Kilometrejä kertyi päälle 1000, joten autonpenkkejä tuli kulutettua oikeen urakalla. Itse ajomatkaa odotin jälleen kauhulla, sillä matkat ovat olleet aika hermoja raastavia Lilianin kanssa. Sanomattakin on selvää, ettei Lilian kovinkaan hyvin ole viihtynyt 6h putkeen auton kyydissä.
Tällä kertaa kuitenkin ajomatka oli todella positiivinen yllätys. Selvittiin vaan muutamalla hermostumisella, jotka liittyivät lähinnä siihen ettei Lilian halunnut pitää turvavyötä. Tästä selvittiin selittämällä, että kaikilla pitää olla turvavyöt kiinni autossa. Toki tästä seurasi uusi kiukutus siitä, kun nukkea ei pystynyt laittamaan samaan turvavyöhön kiinni. Tästäkin kuitenkin selvittiin.
Suurin ero aikasempiin reissuihin oli selvästi se, että nyt Lilian jaksoi keskittyä enemmän kirjoihin ja videoiden katseluun puhelimesta. Aikaisemmin kärsivällisyys ei tälläiseen riittänyt. Myös tauot saatiin ajoitettua hyvin ja vältyttiin ns. ”turhilta pysähdyksiltä”. Ennen kaikkea hyvän automatkan salaisuus piilee siis riittävässä viihdykkeen määrässä, onnistuneilla unilla ajomatkan aikana, riittävällä ravinnolla ja oikein ajotetuilla tauoilla. Toki iso merkitys on myös fiilikseksellä!
Tän kivan kokemuksen jälkeen ei tarvii tulevia kesän reissukaan odottaa yhtä kauhunsekaisin tuntein. Me voidaan selvitä tästä ilman hermoja raastavaa kitinää (huutoraivoo)!
ps. lohduttavaa myös on se, että myös lahjomisella alkaa olla positiivisia vaikutuksia. Tänään kynsien leikkaus operaation yhteydessä sain Lilianin olemaan paikoillaan, lupaamalla pastillin palkkioksi 😉
Miten teillä viihdytään ajomatkoilla?
Wau!! Mahtavaa kuultavaa! Meillähän takana on vain yksi autoreissu (Joensuuhun) kun N oli 4kk. Se olikin sitten semmoinen kokemus, ettei sen jälkeen olla pitkiä matkoja autoiltu 😀 😀 Nyt kesällä kyllä lähdetään yrittämään uudelleen tuota Joensuun visiittiä autoillen. Ylihuomenna kun meen pojan kanssa kaksin, niin me kyllä lennetään 🙂
Hahah, joo aika järkyttäviä kokemuksia nuo aikasemmat ovat olleet, lukuunottamatta ensimmäistä, kun Lilian oli niin pieni, että nukkui koko matkan melkeen.
Kivaa reissua teille! 🙂