Hae
Love Beyond Words

Arki

Aikaisemmin kaikki päivät tuntuivat samanlaisilta, sillä päivät eivät juurikaan sisältäneet rutiineita muutamaa viikoittaista harrastusta lukuunottamatta. Ainut asia mikä erotti viikonlopun arjesta oli se, että Kimmo yleensä oli vapailla viikonloppuisin. Arki äitiyslomalla oli kiireetöntä ja päivät sai suunnitella juuri sellaiseksi mitä halusi. Sateisina päivinä pystyttiin viettämään vaikka koko päivä kotivaatteissa kotona ja aurikoina päivinä pystyttiin ulkoilemaan ja nauttimaan lämmöstä.

Nykyään arki on hieman erilaista. Arki on kiireellistä ja se starttaa välillä jo Lilianillakin klo 6 aikoihin. Onneksi aikaiset aamut eivät sinäänsä tuota ongelmia muuta kuin viikonloppuina, kun ite ehkä haluaisi nukkua hieman pidempään. Töiden jälkeen puolestaan pitää hakea neiti päiväkodista, hoitaa kaupat, ruuat ja muut kotityöt (+ omat harrastukset). Aikaisemmin minulla oli huono omatunto siitä, jos satuin käyttämään tätä arvokasta aikaa töiden jälkeen johonkin omaan juttuun. Nyt kuitenkin olen ehkä vihdoin tajunnut, että myös itselle pitää jättää aikaa kokematta siitä huonoa oloa. Olen nyt pari viikkoa koittanut aloitella taas jonkinlaista kuntoilua ja fiilis mikä siitä tulee on aika uskomaton. Hyvän olon tunne tulee jo 20 minuutin kotijumpan jälkeen, joten välttämättä tähän ei tarvitse edes uhrata yhteistä aikaa, jos vielä kuntoilla jaksaa Lilianin mentyä nukkumaan.

Alkuvuoden myös asenne työssä käymistä kohtaan on ollut pohjassa. Suurin syy tähänkin on ollut se, että olen vaan harmitellut sitä kuinka suuren ajan päivästä Lilian joutuu olemaan päiväkodissa. Nyt kuitenkin Lilian viihtyy siellä erittäin hyvin, joten se on helpottanut tilannetta. Itse työ ei edelleenkään ole super mielekästä, mutta onneksi olen yrittänyt saada aktiivisemmalla otteella vähän monipuolisempia työtehtäviä. Olen ehkä tottunut saamaan aikaisemmissa työtehtävissä kaiken valmiina, joten tämä uusi työtehtävä on vaatinut totutttelua myös siinä mielessä, että mitään ei voi saada, jos ei osaa vaatia itselleen lisää töitä. Fiilistä nosti entisestään, kun sain kiitosta yhdestä suuritöisestä projektista.

Toki edelleen minua surettaa, että Lilian on tavallaan nyt ”menettänyt” huolettoman lapsuuden, jolloin saa nukkua niin pitkään kuin haluaa ja elämä on stressitöntä. Arki olisi sujuvampaa, jos pystyisin tulevaisuudessa lyhentämään työviikkoa edes päivällä, jolloin saisin yhden kallisarvoisen äiti-tytär päivän mukaan. Tämä yksi lisä vapaa helpottaisi myös suunnattomasti sosiaalisessakin mielessä, sillä kaikkia treffejä on aika mahdotonta sulloa viikonloppuun 😉

Ensiksi kuitenkin on löydettävä se vakaa työpaikka, että voin alkaa haaveilemaan vähän huolettomammasta elämästä, jossa ei tarvii stressata missä sitä on töissä parin kuukauden päästä.

2 kommenttia

  1. Minnaa kirjoitti:

    Kiva että teillä arki on alkanut löytää uomiaan! Olen pohtinut (ja harmitellut) monia samoja juttuja kuin sie.

    Toivottavasti saisit joskus mahdollisuuden nelipäiväiseen työviikkoon! Miulla on koko tän "päiväkotiarjen" ajan ollut sellainen ja olen kyllä niiiin tykännyt. Nyt anoin sille jatkoa kunnes Ellu täyttää kolme, mutta hiukan luulen etten saa sitä. :/

  2. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Toivottavasti teillä onnistuis jatkossakin nelipäivänen viikko!:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *