Hae
Love Beyond Words

Valmistunut!

Vihdoin oon itsekin saanut päätökseen neljän vuoden opinnot AMK:n tradenomi linjalla! (tai ainakin omien laskujen mukaan nyt pitäisi olla kaikki pisteet kasassa ja todistusta odotellaan :D). 4 vuotta sitten syksyllä aloitin opinnot ja elämä oli silloin aika erilaista. Ensimmäiset 1.5 vuotta meni täysin opiskellessa ja töitä tehden ja viettäen aika huoletonta elämää. Tykkään osaltaan erittäin paljon opiskelija elämästä, koska silloin saa päättää aika pitkälle oman lukukausiohjelman. Joinain kuukausina voi keskittyä enemmän koululla olemiseen ja toisina taas voi tehdä enemmän töitä. 

2 vuoden opiskelun jälkeen syntyi Lilian, joten 3. vuoden opiskelut painottui kokonaan kotona etänä tehtäviin kursseihin. Toisaalta tämä oli ihan terapeuttista, sillä pääsin miettimään jopa ihan fiksujakin vauva-arjen keskellä. Toisinaan tämä oli myös stressaavaa sillä jokaisella tehtävällä oli deadline eikä niitä siirrytty huonosti nukuttujen öiden takia. Tämä opetti mulle ihan uuden puolen opiskelijana, sillä aloin tekemään kaikki tehtävät hyvissä ajoin ennakkoon, jotta säästyin viime hetken panikoinnilta. Viimeisenä vuotena tein opparia, viimeiset kurssit koululla sekä työharjoittelun. Käytännössä jäin tavoite valmistumis ajasta 5 kuukautta, josta 2.5 kuukautta johtui siitä etten löytänyt sopivaa työharjoittelupaikkaa. Mielestäni suoriuduin ihan hyvin ja jos numeroita katsoo, niin olen jopa pärjännyt paremmin viimeiset pari vuotta mitä olen opiskellut suurimmaksi osaksi kotona. Äitiys ei ole siis ihan sekoittanut päätä, vaikka välillä on ihanaa uppoutua taisin äiytiyden maailmaan. 

Mutta mitäs nyt sitten? Enää mä en voi stressata koulujutuista, mutta sitäkin enemmän tulevasta työpaikaista. Tradenomi pystyy tekemään lähes mitä vaan, mutta oma suuntautuminen on ulkoinen laskentatoimi. Tavoitteena on siis löytää paikka talous- tai henkilöstöhallinnon puolelta. Yleensä nämä paikat vaativat jo ennestään paljon kokemusta, joten helppoa vakituisen paikan löytäminen ei ole. Onneksi kesäksi sain työpaikan Vantaan kaupungin henkilöstöhallinnosta, joka antaa varmasti paljon kaivattua työkokemusta. 
Lähden siis taas uuteen työpaikkaan ja eilen jätin taakseni entisen työpaikkani. Koskaan ei voi kuitenkaan olla varma mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja en edelläänkään sulje pois sitä mahdollisuutta, että joskus vielä päätyisin takaisin sinne. Alkuhan siellä ei ollut todellakaan helppo ja työtehtävät pysyivät koko harjoittelun aikana lähes samoina, joka koetteli mun rutiininsietokykyä. Kaikkeen kuitenkin tottui ja loppuajasta jopa viihdyin paikassa, kun ihmiset alkoivat käydä tutuiksi. Eniten kuitenkin ikävä jää tuotannon puolella työskenteleviä ihmisiä. Monta kertaa jopa harkitsin meneväni sinne takaisin, mutta ehkä tulevaisuuden kannalta minulle on kuitenkin tärkeää saada työkokemusta tästä alasta, johon nyt valmistun. 
Lähitulevaisuudessa en myöskään näe itseäni opiskelemassa missään ja eipä se olisi nyt rahallisestikaan mahdollista. Menot ovat varmaankin kymmenkertaistuneet siitä ajasta kun aloin opiskelemaan, joten olen tyytyväinen, että nyt minulla on peruskoulun jälkeen suoritettuna kolme tutkintoa. Näitten pitäisi antaa jo hyvä pohja tulevaisuudelle ja eihän sitä opiskelemalla töitä yleensä opita tekemään 🙂 
Onnea kaikille valmistuneille! 

Kuumeilua

Kesä alkaa pikkuhiljaa saapua myös tänne pohjoiseen, mutta itse kärsin kasvavasta matkakuumeesta. Olen seuraillut yhden lukijan instagram tililtä heidän matkakuvia ja pakko myöntää, että kyllä tuollainen reissu tekisi aika hyvää. 

Viime kesänä matkustimme Rhodokselle Lilianin ollessa 10 kuukautta vanha. Jännitimme etukäteen reissua paljon ja eniten kauhistutti monen tunnin lentomatka. Matka sujui kuitenkin yllättävän hyvin, kun neiti sai jopa hieman unta koneessa. Itse kohteessa Lilian oli ihan elementissään ja pelkkää hymyä, kun ympärillä oli paljon uutta ihmeteltävää sekä Lilian sai myös paljon ihailijoita paikallisista.

Toki matkustaminen ei ole millään tavalla samanlaista kuin ennen, kun pystyi huoletta menemään minne tahtoi ja mihin kellon aikaan tahansa. Vauvan kanssa reissatessa piti ottaa huomioon kaikki ruokailut, päiväunet, auringolta suojaaminen jne. Unet eivät tuottaneet lainkaan ongelmia helteessä, sillä Lilian nukkui hyvin yöllä ja päivällä. Välillä pystyimme jopa syömään rauhassa illallista, kun neiti simahti aina matkalla ravintolaan. Kaikki muukin varmasti sujuu hyvin myös vauvan kanssa kunhan ei stressaa turhista ja pitää hoitolaukun täytettynä kaikilla tarpeellisella.

Nyt, kun meillä ei enää asu vauvaa vaan touhukas taapero niin tulisi reissu olemaan varmasti jo täysin erilainen. Lilian ei nukkuisi niin paljon ja päiväksi riittäisi paljon tekemistä yhdessä. Lilian varmasti nauttisi vielä enemmän kaikesta ympärillä olevasta uudesta. Valitettavasti tänä kesänä luultavammin ei päästä reissuun, vaikka yksi pieni mahdollisuus tulee vielä elokuun puolella reissua varten. Saa nähdä kasvaako reissukuume entisestään vai saammeko nauttia tarpeeksi Suomen helteistä.


Onko teillä tiedossa ulkomaan reissua kesäksi ja minnekäpäin olette menossa? 🙂