Hae
Love Beyond Words

Työssäkäyvä äiti

Viime vauva lehdessä oli juttu, joka kuvaa osaltaan myös omaa tilannetta. Jutussa kerrottiin äidistä, joka tahtoi tehdä töitä. Ajatus töissäkäyvästä äidistä ei ole enää nykypäivänä niin absurdi, kuin se oli muutama kymmen vuosi sitten. Omallakaan kohdalla ei raskausaikana kiinnostunut ajatus kolmen vuoden kotiäitiydestä. Kun olin viikoilla 25 raskaana hain itselleni kesätöitä ja ihmettelin ajatusta siitä, miksi työmarkkinoilla olisin jotenkin huonommassa asemassa, vaikka olen raskaana. Toki nyt tajuan myös työnantajan näkökulman asiaan. Minusta ei olisi ollut kesän jälkeen ainakaa heti jatkamaan töitä  ja luultavasti raskauteen liittyisi myös jotain sairauspoissaoloja. Onnekseni onnistuin kuitenkin saamaan itselleni täydellisen kesätyöpaikan toimistosihteerinä, joka päättyi juuri ennen äitiyslomaa. Raskaus aika oli myös erittäin helppo ja en joutunut jäämään päiväksikään sairauslomalle.

Lilianin synnyttyä en myöskään osannut täysin nauttia pelkästä kotona olemisesta. Tein kaikki jäljellä olevat kurssit etänä ja iltaopintoina sekä kirjoitin opinnäytyön. Toki olen monet kerrat kironnut miljoonia deadlineja, mutta omalla kohdalla kouluprojektit olivat myös virikkeellistä ajanvietettä, jolla sai pois ajatukset vauva-arjesta. Ilman koulua olisin varmasti ollut vielä enemmän yksinäisempi, sillä alkuaikoina äitikaverit olivat nollassa. Kuukausien kotona olon jälkeen kuitenkin uskallauduttiin Lilianin kanssa yhä enemmän ihmisten ilmoille ja vauvaharrastuksiin, jonka myötä tutustuttiin upeisiin ihmisiin.

Kuitenkaan arki täysipäiväsenä kotiäitinä vuosikausia ei ole se mun juttu, joten halusin mennä suorittamaan viimeisen työharjoittelun tänä keväänä. Ehkä suurin syy tähän oli tottakai raha, mutta myös se, että pelkäsin etten ikinä löytäisi mitään kunnon töitä vuosien kotona oleilun jälkeen. Joka kuukausi kotona teki armottomasti tuhoa CV:lle. Pikkuhiljaa pelko alkoi käydä toteen saatuani jatkuvasti kielteisiä vastauksiani työhakemuksiini. Lopulta kuitenkin onnistuin saamaan työharjoittelupaikan ja valmistuminen on enää 1.5 viikon päässä.

Jatko on edelleen epävarmaa ja minulla on vaan tiedossa kesäksi töitä. Aikaisemmin tämä epävarmuus töitten suhteen ei olisi huolestuttanut minua laisinkaan, sillä uskon, että aina jotain töitä löytyy. Nyt kuitenkin tilanne on toinen, sillä unelma olisi löytää vakituinen paikka, jonka myötä jatkuvan stressaamisen työtilanteen suhteen voisi lopettaa ja mikä parasta: voitaisiin etsiä oma asunto ja lomat kertyisi!

Töihin paluu oli odotuksista huolimatta todella raskasta. Sydän pakahtui ajatuksesta, että saan viettää muutaman hassun tunnin kotona. Mietin miljoona kertaa päässäni kuinka julmaa on jättää oma lapsi vieraiden ihmisten hoitoon. Onneksi kuitenkin Lilianin nopea sopeutuminen päiväkotiin helpotti tilannetta. Pikkuhiljaa olen myös alkanut tottumaan töissäkäymineen. Eihän siinä ole mennytkään kuin 4 kuukautta. Ainut asia missä olin väärässä on töiden tekemisen raskaus. Luulin, että olisi jotenkin vapauttavampaa ja helpompaa, kun töihin saa karata päiväksi. Nyt kuitenkin minulla on kaksi työpaikkaa ja mahdolliset yöherätykset eivät tue tätä yhtään. Töissäkäynti on siis auttanut näkemään myös asioita miehen näkökulmasta ja ymmärtämään ettei töissäkäyvän osapuolen arki ole yhtään sen helpompaa.

Arjen rankkuudesta huolimatta kannustan naisia seuraamaan unelmia ja omaa sydäntä. Jos äiti haluaa tehdä myös töitä, niin usko omaan itseenä ja motivaatio auttavat varmasti toteuttamaan unelmia myös uran suhteen!  Rakkaus omaa lasta kohtaan ei vähene yhtään töissäkäymisestä huolimatta. Päinvastoin se vaan kasvaa, kun aikaa joutuu viettämään useita tunteja erossa. 

2 kommenttia

  1. Tuija - Pieni tytön tylleröinen kirjoitti:

    Muakin vähän jo jännittää (ja ahdistaa) työkuviot tämän vanhempainvapaan jälkeen. Siinä olen onnellisessa asemassa, että minulla on vakituinen työpaikka. En vain haluaisi palata sinne, mutten usko uuden työpaikankaan löytyvän ihan helpolla. No, onneksi saan vielä hetkisen olla miettimättä työkuvioita.

    Tsemppiä sinulle kodin ja työn yhdistämiseen, se ei varmasti ole helppoa.

  2. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Kiitos tsempeistä 🙂

    Onneksi sulla on vielä pitkä aika olla miettimättä työasioita! Ja vakituisen paikan ansiosta ei ole niin paljon stressattavaa siitä mitä jos työsuhde ei jatkukaan. Sitten on aikaa rauhassa miettiä mitä haluaa tehdä, kun kuitenkin on jo se vakituinen paikka 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *