Hae
Love Beyond Words

Ihanan kamala uhma

Elokuu elettiin meillä todella seesteistä aikaa. Olin päivät kotona ja Lilian oli kumallisen hyvällä tuulella, tai ehkä vaan kuvittelin, sillä päiviin ei mahtunut stressiä tai kiirettä. Päiväkodin uudelleen aloituksen myötä myös uhma tuli nopeasti takaisin ja pahempana kuin koskaan. Suoraan sanottuna pidän niitä vanhempia ihan hulluina, jotka suunnittelee lapsia 2 vuoden ikäerolla. 😀 Vaikka päivisin käynkin töissä ”lepäämässä”, niin illat tuon itsepäisen neidin kanssa on välillä aika raadollisia.
”Haluuun”, ”isi/äiti tulee” ”ite” jne. on varmaan tuttuja lauseita jokaise taaperon vanhemmalle. Varsinkin tuo ensimmäinen. Yleensä päivät ovat pelkkää haluamista millon mistäkin asiasta/aiheesta. Jos väliin yrittää sanoa sanan ”ei” alkaa loputon tahtojen taistelu, joka päättyy siihen kun että taapero makaa lattialla kiljuen ja potkien. Varsinkin kauppareissuilla on mukavaa raahata tälläistä sätkivää ja huutavaa yli kymmenen kiloista ihmis lasta, joka yhtäkkiä on kadottanut liikunta kyvyn ja kaiken järjellisen muun toiminnan jonnekin.

 

Ruokapöydässä vaaditaan, että joku tulee syöttämään, sillä yhtäkkiä ollaan taas vauva-iässä eikä osatakaan käyttää omatoimisesti lusikkaa. Kuin ihmeen kaupalla tämä taito kuitenkin jälleen löytyy ja halutaankin syödä ite, kunnes ruoka onkin ihan tyhmää ja se lentää kaaressa seinälle. Ruokailu asian kanssa ollaan otettu nyt se linja, että jos toista kertaa lusikat ja ruuat eivät enää lennä pöydästä, vaan syöminen loppuu siihen.
Päiväkodin jälkeen yleensä taaperot vaativat PALJON huomiota. Paljon tarkoittaa koko illan omistautumista vain heille. Leikkitreffit saattavat tästä syystä olla aika hurjia, kun toisten lasten seura ei välttämättä kiinnosta enää pätkääkään. Äidin mielestä tämä ei ole kovin mukavaa, kun neiti puree, läpsii kaverin lapsia sekä varastaa kaikki lelut niitten käsistä. Jonkinlainen rauhoittuminen kotona kahdestaan varmasti auttaa myös jaksamaan illalla näkemään myös kavereita, sillä eihän kukaan nyt jaksa olla koko päivän sosiaalinen.

 

 

Ehkä pahin on kuitenkin edelleen se nukkuminen. Jos se ennen oli vaikeeta, niin se ei ollut mitään tähän verrattuna. Lilian saattaa saada nukkumaan mennessä kunnon raivarit ja siinäpä sitten meneekin sängyn vierellä pitkälle toista tuntia, kun toinen karjuu naama punaisena, Pahinta on se kuinka vaativia nää taaperot osaa olla, kun nukkumaanmeno koittaa. Yhtäkkiä onkin miljoona kertaa pissahätä, kun vettä pitää juoda litrakaupalla. Nää on sen verran fiksuja, että tajuu, että heti kun nukahdan niin se äiti tai isi lähtee vähin äänin pois. Seuraavaa kertaa ajatellen, kannattaa opettaa nää hyvissä ajoin nukahtamaan itsenäisesti, sillä nyt varmaan Lilian oppii nukahtamaan itse silloin kun se joskus muuttaa pois kotoa. Nyt nukuttamisen ohella on myös tullut uusi pikku ongelma. Ollaan oltu niin laiskoja ja annettu sen tulla meidän sänkyyn. VIRHE. Lilian nimittäin vaeltelee joka yö pois sängystään. Nykyään siis aina toisen meistä paikka on öisin sohvalla, koska Lilian hurrikaanin vieressä pysty nukkumaan vain yksi. Tämä myös tarkoittaa sitä, että joka yö kaikkien unet katkeaa.
Hei, mutta nää on vaan niitä VAIHEITA kai..
Onneksi kuitenkaan arki ei ole pelkkää tätä. Silloin kun neitiä ei kiukuta mikään, niin on hän aurinkoinen omatoiminen ihana itsensä. Paras tapa saada stoppi älyttömyyksille onkin keksiä jotain ihan muuta ajateltavaa kuin kiukuttelu ja pian hän ei edes muista mikä alunperin oli niin tyhmää. Meillä tähän auttaa musiikki ja sen tahdissa riehuminen. Toki hyvä tapa on myös jättää kokonaan huomioimatta turhat kitinät, sillä lopulta ehkä taaperokin tajuaa ettei kaikesta saa eikä tarvitse osoittaa mieltään.  Ja kaikkea haluamaansa ei vaan saa.
Laittakaahan vinkit kehiin. Mitkä kasvatusmetodit toimii itsepäisten taaperoiden kanssa! 🙂 
ps. jottei aihe olisi liian raskasta luettavaa sain kuvitukseksi aivan ihastuttavia kuvia.

 

20 kommenttia

  1. kaikkeapientä kirjoitti:

    Niin tuttua ( kahden neidin äiti, ikäerolla 1 vuosi 8 kk) :Dd

  2. Nea kirjoitti:

    haha, ehkä me ollaa oltu vähä hulluja ku poikien ikäero on vaa vuos ja 9kk. 😀 välil on raskastakin, jos molemmat huutaa samaan aikaan. varmaan on pieni ikäero ku Antonilla ei ole nii voimakasta uhmaa 🙂 tai sitten mä oon vaa nii luupää vastustaja hänelle 😀

    meil toimii parhaiten puhe ja syli.

  3. Tuija - Pieni tytön tylleröinen kirjoitti:

    Tutulta kuulostaa, tosin meillä ei ehkä vielä oo uhma ihan kunnolla päällä. Eniten mua ärsyttää kun joka asiasta pitää huutaa, eli huomiota haetaan kitinällä ja huudolla. Tää on erityisen kivaa silloin kun oon saanut vauvan just nukkumaan jopa muualla kuin sylissä ja vaikka miten yritän selittää, että ole nyt hiljaa niin äiti ehtii olla sun kanssa kun vauva nukkuu, niin ei auta, sit huudetaan "vauva nukkuu!!" Ja kohta "vauva heräs!!". Että joo, odotan millon tää vajaan kahden vuoden ikäero muuttuu siihen, että nää leikkii kiltisti keskenään ja äiti saa juoda teensä rauhassa. 😉

  4. Maria/Silkkitassu kirjoitti:

    Meillä päiväkodin alotus on rauhottanut nimenomaan iltoja. Ylimääräinen energia puretaan jo seikkaillessa kavereiden kanssa. Voisko sit olla et Lilian on yliväsynyt ja siksi riehuu illat? Nukkuuko hän tarpeeksi pitkät päiväunet päikyssä?
    Tuo huomionkääntäminen johonkin muuhun asiaan kiukuttelun sijasta on meillä ainakin toiminut ja pottakiukut on helpottanut pottatarrojen avulla. Voisko ruokailuun ottaa tarrat mukaan kans? Jos syö ilman kiukuttelua niin saa paperille tarran ja vaikka kymmenestä tarrasta seuraa jotain kivaa. Mekin otetaan ruokailija pöydästä pois jos parin huomautuksen jälkeen pelleily silti jatkuu. Seuraavaan ruokailuun sit joutuu odottaa.

  5. Pirita | Pandamama kirjoitti:

    Voi että.. tutun kuuloista ainakin osa 🙂 Mä olen tehnyt niin, että hoitopäivän jälkeen ei enää ole mitään sosiaalista aktiviteettia (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta) juuri sen takia, että se päivähoitohan on noille pienille ihan työtä ja oon ajatellut ainakin näin aluksi (tyyliin ennenku on vähän vanhempi) tarjota illalla sit vastapainoksi ihan vaan perheen kanssa olemista.

  6. MinnaManna kirjoitti:

    Todella tuttua! Olen samaa mieltä Piritan kanssa, että kannattaa jättää nuo sosiaaliset tapaamiset tarhan jälkeen. Meillä myös kiukutellaan, huudetaan, syljetään vettä lattialle huomion hakuisesti, mutta unille tyttö käy hyvin. Tsemppiä ja jaksamisia uhmiksen kanssa! <3

  7. Unknown kirjoitti:

    Mä olen sillä linjalla tuon oman 2veen kanssa etten lähe sen väittelyihin yhtään mukaan. Heti kun huomaan et meinaa lähtee halun, en halu, eipäs, joopas vaihe päälle käännän kelkkaa. Meillä ainakin jos tuo saa valkan on helkkari irti.

    Olisiko päiväkotipäivien jälkeen hyvä olla vain kotona tai ulkoja ihan omalka porukalla. Päiväkodissa on niin paljon hälyä ja sosiaalisia koktakteja että harva enää illalla jaksaa tai edes pystyy vuorovaikutukseen.. Ja varmasti pieni on ihan hirveesti vailla vanhempien läheisyyttä ja huomiota. Onnistuisiko iltaisin kunnon läheisyys tankkaukset, esim. kirjojen lueskelu sylissä tai jokin hauska kutitus leikki sylissä, jos ei kirjoja jaksa. Tämä läheisyyden tankkaus saattaisi myös helpottaa tuota nukkumaan meno tilannetta. Ja tarkoitin nyt uutta erillistä läheisyyshetkeä ennen nukkumaan menoa. Toisinaan nämä taaperot ei ihan itse ymmärrä että tarviivat läheisyyttä ja saattavat alkuun hiukan torjua, mutta kun pääset jutun juoneen, nauttivat täysillä. Musta tuntuu että ainakin meillä käydään hyvillä mielin nukkumaan kun luetaan useampi kirja sylissä ja lauletaan sylissä.

  8. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Hahha joo ja sulla on vielä se toinenkin siinä ;D

  9. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Meillä taas puhu ei toimi ollenkaan. Siitä seuraa vaan entistä pahempi kohtaus.

    Mutta joo, varmasti myös uhmaa helpottaa tuo, että on toinenkin lapsi talossa, koska silloin ei vaan ole mahdollista antaa 100% huomiota sille yhdelle ainoolle. 🙂

  10. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Joo tuo huutaminenkin on ihan todella raivostuttavaa. Meilläkin on ollut nyt suosiossa se, että kaikki asiat sanotaan huutamalla, vaikka kyseessä olisi ihan normaali asia esim. haluaa vettä tms.

    Mutta varmaan teillä on myös osaksi mustasukkaisuutta. Meillä tätä on huomattavissa silloin, jos päiväkodin jälkeen tekee jotain ylimääräistä. Se vaan lietsoo turhaa kiukuttelua.

  11. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Kyllä nyt edellisviikko meni jo paljon rauhallisemmin, kun päiväkodissa on alkanut taas viihtymään. Ehkä tää raivoominen iltanen tuli ennemminkin siitä, kun aloitti pitkän tauon jälkeen päiväkodissa, joten siitä tuli paljon ylimääräistä stressiä. Päiväkodissa kyllä aina on nukkunut hyvin. Nyt ehkä ongelmana on ollut huonot unet kotona öisin, niin sitten on päiväkodissakin ollut turhaa väsymystä :/

    Mutta pitää kokeilla tuota tarrajuttua. Aikaisemmin pottailun ohessa kokeiltiin sitä, mutta ei ehkä vielä silloin tajunnut tarrojen päälle.

  12. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Joo ja se on vielä rankempaa työtä, jos joutuu olemaan sen 9h, jos ollaan samaan aikaan töissä :/ Itekin on ihan puhki jo 8h päivän jälkeen, niin voin vaan kuvitella mitä se on sitten lapsilla. Toisaalta ne saa nukkua päikkärit 😀 Mutta ehkä just ton sosiaalisen ähkyn takia, ei enää jaksa mitään ylimäärästä iltasin. 🙂

  13. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Kiitos tsempeistä!
    Eiköhän se taas siitä vähän tasaannu, kun Lilian tajuaa että päiväkoti on taas osa arkea 🙂

  14. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Kiitos vinkeistä! 🙂

    Pitää panostaa vielä enemmän tuohon läheisyyteen. Niin monesti heti päiväkodin jälkeen alkuilta on täynnä kaikkee, kun pitäisi saada jotain ruokaa aluille tai käydä kaupassa :/ Pitäisi olla päivässä aika monta ylimääräistä tuntia, että kerkeisi aina kaiken tehdä.

  15. kaikkeapientä kirjoitti:

    Jepp 😀

  16. Pirita | Pandamama kirjoitti:

    Vielä tuli yksi vinkki mieleen! Keväällä Nopsulla tuntui aina kiehahtavan siinä vaiheessa, kun hoidosta tultiin kotiin. Siispä jos suinkin sää salli, jäätiin aina ehkä puoleksi tunniksi pihalle leikkimään yhdessä. Se jotenkin tasoitti sitä hoidon ja kodin kynnystä. Tsemppiä! Samojen kanssa kaikki painitaan.. Ja ajan kanssa helpottaa <3

  17. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Joo niin me ollaan yleensä jäätykin 🙂 Huomaa kyllä, että vaikka pihalla olisikin muita lapsia niin enää niitten kanssa ei jaksa leikkiä ja sitten se alkaa raivoilemaan niille, jos se haluis kiikkumaan ja joku muu on just sillon kiikkumassa 😀 Mutta sitten se ihanasti kantaa hiekkalaatikolle itselleen ja mulle omat lelut sen viereen ja sanoo "tässä äidin ja tässä minun" 😀 Ja sitten saattaa suuttua, jos mulle ei löydykään omaa lapioo. Ihanaa kun se on niin huomaavainen <3

  18. Saija kirjoitti:

    Voi, niin tutulta kuulostaa!! Täällä uhmatuhma on ilmestyny kuvioihin ihan vasta äskettäin, joten tiedä mitä mukavaa vielä odottaa 😀 Kauppareissut sujuu vielä kiltisti kärryssä. Kotona sen sijaan muututaan kiltistä, iloisesta tytöstä huutavaksi, tavaroita paiskovaksi riiviöksi ihan sekunneissa. Ja aina karkuun, joka paikassa. Ja lopulta kun karkurin kiinni, tulee siitä itkevä, veltto makaroni 😀 Yks kurjimmista piirteistä tällä hetkellä on, että tää on alkanu tahallaan laittaa kaikkia tavaroita suuhun, huoh. Pari iltaa sitten nielas mun vanhempien luona legon :O Varmaan vauvalelut kaivettava takas esiin 😀 Tsempit teille – ja joo, en osaa antaa viisaita neuvoja :))) Ehkä kuitenkin se, että mitä kielletään ni kielletään johdonmukaisesti aina. Ihan sama millanen huuto syntyy – kai se jossain vaiheessa alkaa tuottaa tulosta ;))

  19. Pirita | Pandamama kirjoitti:

    Haha, suloinen pieni höpsö 😀

  20. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Apua, oon kokonaan unohtanu tän kommentin! :/
    Just kuuntelin juttuja 13-vuotiaista esiteineistä. Aika karua kuunneltavaa, ehkä mä pidän sittenkin tän uhma ikäisen lapsen loppu ajan 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *