Hae
Love Beyond Words

Naiseuden ja äitiyden konflikti

Törmäsin eilen mielenkiintoisen blogi kirjoitukseen, joka sai pohtimaan kysymystä tekisitkö sinä enemmän lapsia, jos elämä jatkuisi kuten ennenkin? Teksti on luettavissa Chez Helanan blogista, joka on suomalaisnaisen pitämä blogi Ranskasta. Tiivistettynä tekstin tarkoituksena oli herättää pohdintaa miksi Ranska on vuosi toisensa jälkeen syntyvyystilastojen kärjessä, kun taas Suomessa syntyvyys on laskusuunnassa. Syitä tähän voi löytyä muun muassa ilmaisesta koulutuksesta lapsiperheiden taloudellisista tuista, mitkä hyvin toteutuu myös Suomessa. Ehkä kuitenkin mielenkiintoisin selitys lapsiluvun kasvuun on ranskalaisnaisten pitäminen kiinni omista intresseistään. 1700-luvulta lähtien Ranskassa ei ole kritisoitu sitä, että äiti jättää lapsen ulkopuoliselle hoitoon eikä kukaan ole myöskään pakottanut imettämään. Äitiysloma on 16 viikkoa, josta ensimmäiset 6 viikkoa ennen syntymää. Monet jatkavat vanhempainvapaalla, mutta useat myös palaavat töihin heti äitiysloman jälkeen. Oleellista kaikessa on ettei kukaan kritisoi äitiä hänen päätöksistään. 
Ranskalainen ajattelutapa kuulostaa kieltämättä hieman rennommalle suhtautumis tavalle. Suomesta ei varmaan löydy äitiä, joka ei olisi potenut järkyttävää huonoa omatuntoa siitä, että  poistuu kauppaan omille asioille saati sitten siitä, että joutuu laittamaan lapsensa hoitoon. Toki on äitejä, jotka aidosti nauttivat siitä että lapsi kulkee kouluikään asti vähintään 5 metrin säteellä eivätkä edes ikinä ikävöi aikuisten tuomaa sosiaalista kanssakäymistä päivän mittaan. Uskon kuitenkin, että suurin osa meistä äideistä edes joskus haaveilee siitä, että voi hyvillä mielin mennä töihin tekemään sellaista missä oikeasti voi toteuttaa itseään myös muulla tavalla kuin olemalla äiti. 
Uskon myös, että lähes jokainen nainen haluaa välillä tuntea myös itsensä olevansa naiseksi. On ihan ok välillä tehdä asioita ihan itselle. Jollain riittää tähän viikoittainen urheiluharrastus, mutta se on myös hyväksyttävää, että välillä vietetään koko päivä kaunistautumassa nauttien kavereiden seurasta. Äitinä olemisen voi hyvin välillä jättää taka-alalle olematta sen yhtään huonompi äiti.

Nautitaan arjesta myös ilman lapsia, se on täysin hyväksyttävää välillä! 🙂 

Itse pohdin tätä kysymystä melkein koko vauvavuoden ajan. Päässä oli koko ajan ajatus siitä mitä pitempään venytän kotona oloa sitä enemmän hankaloitan omaa tulevaisuutta. Tällä hetkellä työmarkkinoille pääsy on kovan työn takana, eikä sitä helpoita asia, että on viettänyt opiskelujen ohessa paljon aikaa lapsen kanssa kotona. Asiat kuitenkin järjestyi meidän tapauksessa parhaalla mahdollisella tavalla, sillä sain töitä omalta alaltani heti valmistuttuani. Silti kyseessä on määräaikainen pesti ja en voi olla taas ajattelematta sitä asiaa, että kuinka hankalaa minulle tulee olemaan löytää unelmien paikka uudelleen, jos joskus jään taas reiluksi vuodeksi kotiin? Kotiinjääminen pidemmäksi aikaa kun ei ole taloudellistakaan kannattavaa kovin pitkällä tähtäimellä. Ehkä tällaisia asioita ei kannattaisi ennakkoon edes murehtia, sillä asiat yleensä järjestyy, kun sen aika on. Ehkä meillä suomalaisilla on tarve pitää kaikki langat käsissä ja tehdä elämästä mahdollisimman helppoa. Ehkä me ei uskalleta tarpeeksi heittäytyä ja antaa elämän kuljettaa. (Vaikka 1/4 miljoonan velan just ottaneena ei ehkä niin paljon riskejä kannata ottaa) 

Onko teillä ollut koko elämä suunniteltu ennen kuin lapset ovat tulleet osaksi perhettä? Tekisitkö sinä enemmän lapsia, jos pystyisit jatkamaan elämää kuten ennenkin? 

4 kommenttia

  1. Minnaa kirjoitti:

    Meillä miulla oli ollut vakituinen työpaikka jo pari vuotta, ennen kuin Ellu syntyi. Mies teki töitä opintojen ohessa ja valmistui, kun Ellu oli parikuinen. Nyt miulla on edelleen vakkaripaikkani, miehellä on pitkä määräaikainen työsuhde, jotka ovat hänen alallaan yleisimpiä kuin vakituiset paikat. Eiköhän tässä pärjäillä!

    Luin tuon saman kirjoituksen kuin siekin, ja toisaalta ihailen ranskattaria, mutta toisaalta lasten vauvavuosi on niin lyhyt, että sen ajan miusta jokainen lapsi ansaitsisi olla ihan kotona vanhempansa hoidossa. Mutta, Suomessakin on sen jälkeen välillä todella vaikea palata työmarkkinoille, ja ranskattarille se lienisi vielä vaikeampaa.

  2. Unknown kirjoitti:

    Saa kivittää, mutta mun toive pitkään oli olla kotiäiti ja olla sitä pitkään ja hartaasti. En kuitenkaan pysty taloudellisista syistä olla kuin max siihen kun tyttö 3v. Ja toisaalta haluan lapselleni muuta seuraa kuin äiti, toki käymme viikottain kerhoissa ja harrastuksissa. Olen itse epäsosiaalinen, nautin kun saa olla kotona, mutta nautin myös iltaisin kävelylenkeistä ihan yksin ja nautin keskusteluista ystävieni kanssa.

  3. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Joo se kyllä riippuu niin alasta onko vakituisia vai määräaikaisia työsuhteita. Tosin nykyään lähes kaikki paikat alkaa määräaikaisena.

    Jep vauvavuosi on todella lyhyt ja sen varmasti usea haluaa viettää kotona, vaikkei sitä aina ehkä silloin niin ajattele kun pahimmat vaiheet on menossa 😀 Perus duunarille kyllä yleensä kuitenkin aina töitä löytyy, kunhan vaan jaksaa ettiä 🙂 Yrittäjillä kotona oleminen on varmasti miljoona kertaa vaikeampaa, kun asiakkaat karkaa pitkän loman aikana :/

  4. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Mä en vielä tullut sellaiseen vaiheeseen, että olisin edes haaveillut kotona olemisesta. Toki raskauden aikana siihen ajatukseen tottui ja vauvan syntymän jälkeen se oli ihanaa 🙂 Kävimmekin alun jälkeen paljon kerhoissa, muskareissa jne jossa näki myös muita lapsia/äitejä. Loppua kohden arki oli aika ihanaa, kun oli saanut ympärilleen myös äitejä, mutta alkuun elämä kaksistaan lapsen kanssa oli aika ahdistavaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *