Kasvukipuja
Elämä reilun 2 vuotiaan taaperon, joka on kovaa vauhtia siirtymässä kohti leikki-ikää, on.. no.. sanoisinko.. aika vaihtelevaa. Päivät eivät siis todellakaan ole koskaan samanlaisia. Mitä lähemmäksi leikki-ikää päästään sitä monipuolisemmiksi leikit ja mielikuvitus alkavat tulla. On ollut hämmästyttävää nähdä kuinka paljon jo nyt Lilian keksii jatkuvasti uusia leikkejä ja joihin ei välttämättä enää edes tarvitse aikuista mukaan. Eräänä päivänä hän lauleskeli tyytyväisenä omassa sängyssään nukeillensa pitkät tovit ja minä touhusin samalla keittiössä. Aikuisilta on myös erityisesti silloin pääsy kielletty Lilianin huoneeseen, kun kavereita on kylässä.
2-vuotias taapero osaa myös leikkien lisäksi myös tehdä asioita itse. Hän osaa syödä itse, käydä vessassa itse, pukea päälle kaikki vaatteet ulkovaatteet mukaan luettuna ja auttaa kaikissa mahdollisissa kotihommissa. Arki sujuu siis aika kivasti niinä päivinä, kun ei ole mitään kiukuttelun aihetta.
MUTTA, kun tälläisessä taaperossa asuu myös omaa tahtoa pienen kylän verran, niin huonoina päivinä pelkkä vaatteiden pukeminen vastaa yhtä salitreeniä. Tiedät varmaan sen tunteen, kun ekaksi saat juosta ympäri asuntoa noin miljoona kertaa, että saat kaikki lelut suht paikoilleen samalla, kun taapero levittää ne yhä uudelleen ja uudelleen. Saat kaivettua esille ulkovaatteet ja taapero karkailee joka vaatekappaleen välissä omille teille ja pukemisen ajan hän kiljuu, sätkii ja heittäytyy veltoksi koko painollaan. Vartin jälkeen olet saanut puettua taaperon ja alat laittamaan omia vaatteita ja samaa vauhtia taapero heittelee yksi kerrallaan juuri puettuja vaatteita pois päältä dramaattisten vastalauseiden säestämänä. Kun molemmat on vihdoin ulkovaatteissa valmiina, niin huomaat unohtaneesi kännykän ja kotiavaimet. Alat etsimään niitä ja samalla taapero riisuu jälleen vaatteensa. Tavaroiden ollessa viimein kasassa ja taapero puettuna kolmannen kerran on edessä vaan taaperon sullominen rattaisiin/auton turvaistuimeen, joka ei myöskään ole se maailman helpoin tehtävä.
ONNEKSI neiti on jo siinä iässä, että näihin ”ongelma tilanteisiin”, jotka ilmenevät pukemisen, syömisen, kauppareissun tai muuten vaan huonon käyttäytymisen seurauksena, auttaa lähes poikkeuksetta lahjonta, kiristys tai uhkailu! Varma keino on luvata jotain kivaa tekemistä esimerkiksi päiväunien jälkeen. Iltavillin aikaan puolestaan on hyvä rauhoittua vaikka hetkeksi tabletin ääreen, jonka jälkeen ruokakin ehkä menee paremmin alas.
Siirtyminen taapero iästä leikki-ikään tuo suuria muutoksia elämään, jotka varmasti tuntuvat hieman ahdistavilta ja pelottavilta aikuisista ja puhumattakaan itse taaperoista. Yhtäkkiä vanhempia ei tarvikaan enää kaikkeen ja asioista halutaan selvitä itsenäisesti. Onnistumisen tunteet ovat ihania taaperon ja vanhempien näkökulmasta, mutta yhtäkkinen vastuu varmasti pelottaa ajoittain pientä ihmistä. Usein kuultu lausepari onkin ”Minä itse, auta minua, eikun minä itse”.
Miten teillä arki sujuu 2-vuotiaan kanssa?
Ihana murunen siellä.♥
Meillä Aino täyttää jo kuukauden päästä kolme, ajatella. 🙂
Mun blogissa olis sulle haaste
http://aitijamelukylanlapset.blogspot.fi/2016/01/lempipaikkani-kotona.html
Tutulta kuulostaa nuo ihan kaikki 😀 Lilian on niin söpö nuo korut päällä! <3
Tutulta kuulostaa joo! Elämästä on tullut aikamoista ennakointia, kaupankäyntiä ja välillä ihan täyttä kiristystäkin, kun kaksivuotias testailee, onko kylvystä pakko nousta tai kauppareissulle lähteä. 😛
Hui! kolme vuotta jo! Mutta onneksi teillä on yksi pieni, jota voi vielä vauvaksi kutsua monta kuukautta 😉
Kiitos haasteesta! 🙂
Se näyttää kyllä niin isolta tytöltä ne päällä 😀
Hahha niimpä 😀 Tässä saa kyllä pistää peliin mielikuvituksen oikein toden teolla, kun aina pitää keksiä jotain uusia juttuja mitkä toimii 😀 Ja pitää osata olla myös tiukkana, jos hölmöillään niin jollain tapaa pitää koittaa yrittää saada taottua järkeä päähän 😀
Löysin blogisi! Jään seuraamaan 🙂 T:Annim (ent. Emmiko)
Voi onpa Lilian taitava!! Ei täällä vaan kyllä itse pueta yhtään mitään i-ki-nä ja omassa huoneessa ei kyllä ole vielä sujunut mikään muu leikki, kuin se, että sinne mennään ja karjutaan saman tien äiti tai isi paikalle 😀