Hae
Love Beyond Words

Koekaniini

Kohta alkaa olemaan tasan kolme vuotta siitä, kun tikkuun piirtyi ne maagiset kaksi viivaa. Tuskimpa kukaan kavereistani olisi osannut arvata, että minä olen ensimmäisenä raskaana. Tuskimpa kellään meistä oli silloin edes käynyt mielessä vauvan tuoksuinen arki, sillä niin hyvälle lasillinen (tai pari) punaviiniä maistui silloin. Mutta niin vain kävi, että minä sain kunnian hypätä kohti tuntematonta ja jättää taakseni huolettoman elämän ensimmäisenä. 
Ensimmäisenä raskauden kokeminen ei ole varmastikaan se helpoin paikka. Arki ja viikonloput on kuitenkin aika samanlaisia lukuunottamatta baarielämää. Olin ihan samalla lailla muiden mukana illanistujaisissa, mutta ehkä ne kovimmat juomapelit jäivät myös muiltakin väliin. Keksittiin  myös muita tapoja viettää iltaa ja testattiin luistimia, jotka olivat viimeksi olleet jalassa peruskoulussa, nautittiin hyvästä ruuasta ja jatkettiin lenkkeily harrastusta hieman pienemmillä sykkeillä. Oli ihanaa, kun kaverit jaksoivat olla mukana myös raskaudessa, vaikak kavereiden kanssa ei pääse jakamaan samallalailla raskauden aikaisia tunnetiloja, jos ei vielä itse ole sitä päässyt kokemaan. Onneksi raskaus sujui kuitenkin niin hyvin ettei mitään ongelmia koskaan tullut. 
Olin kuvitellut vauvan saatuani pääseväni äitiysLOMALLE, mutta lomailu oli ajoittain aika kaukana siitä arjesta mitä se todellisuudessa oli. Hankalinta on kokea kaikki tämä ensimmäisenä kaveriporukasta. Kukaan ei kertonut minulle ettei elämä välttämättä olekaan yhtä kahvittelua, sillä kiukkuisen vauvan kanssa ei välttämättä halua lähteä ihmisten ilmoille. Kukaan ei kertonut minulle kuinka ahdistavalta tuntuu olla lapsettomien kavereiden seurassa ja koittaa rauhoitella hysteeristä vauvaa. Kukaan ei myöskään kertonut kuinka yksinäistä elämä voi olla, jos kukaan ei ole sinun kanssa samassa tilanteessa.

Toisaalta kukaan ei myöskään kertonut niistä kaikista positiivista asioista, jota vauva tuo mukanaan. Ehkä, jos oisin tiennyt sen rakkauden määrän olisin suhtautunut jo raskaus aikana tulevaan vauvaan erilailla. Alkushokin jälkeen arki kuitenkin alkaa pyöriä myös vauvaperheessä ja yhteinen arki tuntuu siltä, kuin vauva olisi ollut aina osa elämää. 

Onneksi kukaan kavereista ei missään vaiheessa lakannut kyselemästä minua mukaan yhteisiin menoihin. He myös ymmärsivät antaa minulle tilaa elää vauvan kanssa kaksistaan niinä hetkinä, kun en välttämättä kaivannut ketään ympärille. Missään vauvakuplassa en koskaan pitkiä aikoja ole viihtynyt ja aika ajoin kaipasin myös pientä taukoa vaipparallista. Siihen nämä rakkaat ystäväni olivat paras mahdollinen tapa saada ajatukset ihan jonnekin muualle.  Enää onneksi ei tarvitse olla myöskään ainoa äiti, vaan pikkuhiljaa suloisia vauvauutisia on alkanut kuulumaan niiltä kaikilta rakkaimmilta ystäviltä <3 Ehkä koekaniina olo tuo nyt muille jotain helpotusta arkeen. Ainakin meillä on yksi innokas taapero lapsenvahti aina valmiina hoitamaan pikkuisia vauvoja! 

12 kommenttia

  1. Terhi | Äiti ja melukylän lapset kirjoitti:

    Ihana postaus.♥
    Mä olin myös oman kaveripiirini ensimmäinen. 🙂

  2. IlonaKoo | Ihan vaan tavismutsi kirjoitti:

    Tuttuja fiiliksiä täälläkin…:) Hyvä postaus!

  3. Tiina/Fit Fat Mama kirjoitti:

    Mieki olin meidän kaveriporukan ensimmäinen mamma :/ hyvä postaus 🙂

  4. Selina Kun äiti kelaa kirjoitti:

    Kiva postaus. Minä olin myös kaveripiirini eka. 🙂

  5. Nea kirjoitti:

    Mäkin olin eka 🙂

  6. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Kiitos! <3

    Jonkun se on aina oltava se ensimmäinen 🙂

  7. MinnaManna kirjoitti:

    Ihana postaus ja onneksi ystäväsi pysyivät rinnallasi isosta elämänmuutoksesta huolimatta <3

  8. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Kiitos! Kiva kuulla, että löytyi samaistumisen aiheita 🙂

  9. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Kiitos! Noh jonkun on aina uhrauduttava, ehkä muut sitten jossain vaiheessa uskaltaa perässä 😀

  10. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Kiitos! Joo varmaan monilla on varmasti ihan eri tilanne, varsinkin jos kyseessä on nuori äiti. Monesti perhe elämä tuntuu niin oudolta ja kaukaiselta, että helposti jää pitämättä yhteyttä sellaisiin, jotka eivät pääse joka viikko baareihin :/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *