Hae
Love Beyond Words

Miksi kukaan haluaa lapsia?

Havahdutko usein siihen tilanteeseen, kun kiukuttelette kilpaa lapsenne kanssa kiireisen arkiaamun touhujen lomassa tai kauhistelet jokapäiväistä sotkuista keittiötä. Samalla huomaat silmäkulmassa, kun lapsesi on levittänyt vessapaperi rullan lattialle, uittaa sinun hammasharjaa vessanpytyssä ja saat hänen paidan helmastaan kiinni juuri samalla sekunnilla kiinni, kun hän on työntämässä sitä suuhunsa. Ehkä komennat lastasi käyttäytymään, mutta torut menevät kuuroille korville, sillä hän on jo pomppimassa sohvalla iloisesti kiljuen.  Joka iltaisen nukkumaanmeno taistelun kohdalla olet valmis jo luovuttamaan ja mietit hiljaa mielessä ”miksi kukaan edes ikinä haluaa lapsia, kun voisit olla tälläkin hetkellä esimerkiksi kivalla viikonloppu matkalla Genevessä?”.
Tästä puolen tunnin päästä kodissa vallitseekin yhtäkkinen hiljaisuus. Hymyilet, kun mietit mielessä kaikkia ihania päivän tapahtumia yhdessä lapsesi kanssa. Olet onnellinen ja tunnet enemmän rakkautta tuota pientä tuhisijaa kohtaan kuin ketään muuta. 


Jonkun ajan päästä koittaa se hetki, kun kaverit ja sukulaiset alkavat kyselemään mahdollisen pikku sisaruksen perään. Saatat kauhista pelkästä ajatuksesta. Miksi kukaan haluaa toista lasta, sillä yhden lapsen kanssa elämä on yksinkertaisesti paljon helpompaa? Varsinkin kaksi lasta pienellä ikäerolla on silkkaa itsensä kidutusta, jossa saa unohtaa oman itsensä ja hyvät yöunet vuosikausiksi. Mutta tuleeko lapsesi muistamaan sitä, kun olet ollut hormonihirviö heidän ollessaan parin vuoden ikäisiä? Luultavasti ei. Sen sijaan heille on koko elämän paras lahja, kun he saavat viettää lopun elämän jakaen ilot ja surut sisarusten kesken. Onko siis itsekästä ajatella omaa hyvinvointia?
Kunnioitan niitä äitejä, jotka tekävät lapsia pienellä ikäerolla, mutta minusta ei siihen olisi. Nyt, kun olen nähnyt minkälaista elämä on pahimpina uhma aikoina, niin siihen ei olisi kivaa yhdistää kiljuvaa vauvaa. Uskon, että sisaruksista tulee varmasti toisillensa tärkein tuki ja turva isommallakin ikäerolla. Tämä mahdollistaa myös sen, että isompi sisarus ei mahdollisesti tarvitse enää niin suurta huomiota arki päiväisiin touhuihin ja, jos hän oikein innostuu niin hän on varmasti innoissaan myös vauvan hoito hommista.
Jonain päivänä minä toivon vielä näkeväni Lilianin isosiskon roolissa ja uskon, että hän on siihen silloin enemmän kuin valmis.


Miksi sinä halusit lapsia? Jos haluat useampia lapsia, niin toivotko niitä pienellä vai isolla ikäerolla?

14 kommenttia

  1. Nea kirjoitti:

    Juu, täs kahden pienen lapsen arjessa on omat haasteensa 😀 Ikäeroa on 1v.9kk. ja mua suorastaan kauhistuttaa ku joillaki on alle vuoden ikäerol!

    Mut nyt on jo helpompaa ja jos tilaa olisi, kolmas saisi tulla aluilleen kun vietetään kuopuksen ensimmäisiä synttäreitä. Todennäköisesti ikäero tulee olemaan suurempi

  2. Spireida kirjoitti:

    Itse olen tiennyt jo teinistä lähtien haluavani äidiksi, usein kuvittelin millaista lapsiarki olisi, millaista olisi olla raskaana ja ennen kaikkea, millaista olisi olla jollekkin se tärkein tuki ja turva koko maailmassa. No vuosia kului paljon ennen kuin mieheni pääsi samalle aaltopituudelle perheen perustamisen suhteen ja olin enemmän kuin valmis pienen ihmisen saapumiseen. No asiat eivät menneetkään kuin elokuvissa ja yli vuoden yrittämisen jälkeen luovuimme haaveesta ja totutimme itsemme ajatukseen, että olisimme loppu elämämme kaksistaan kera kymmenien karvalasten :'D
    No juuri kun olimme lyöneet asian tiimoilta hanskat tiskiin, päätti pieni ilmoittaa tulostaan. Tiedän ettei lapsiarki ole helppoa, se koettelee kärsivällisyyttä, pitkäpinnaisuutta ja oma arki muuttuu hyvin radikaalisti. Olemme tosin harjoitelleet hyvin karvalapsemme kanssa joka adobtoitiin neljä vuotta sitten, hän oli hyvin kaltoinkohdeltu yksilö ja jouduimme opettamaan hälle kaiken alusta. Tänäpäivänäkin on ongelmakohtia mitä edelleen työstetään, mutta pitkäpinnaisuudella ja rakkaudella tuota otusta kohtaan ollaan kaikesta selvitty ja tullaan selviämään!:)
    Ja mitä mahdolliseen tämän tulevan lapsen sisarukseen tulee, niin olemme sitä mieltä, että saa tulla heti kun on tullakseen, ihan silläkin kun emme tiedä meneekö sisaruksen tulemiseen yhtä kauan aikaa kuin tämänkin tulemiseen. Teinejä kun ei kumpikaan enää olla 😀
    Mutta nämä on ehdottomasti sellaisia asioita mitkä on jokaisen yksilöllisiä valintoja ja mikään ei ole huono. Parasta on jokaisen tehdä ja elää sen mukaan mikä on itselle ja perheellensä parasta 🙂 välittämättä muiden mielipiteistä 🙂

  3. Anonyymi kirjoitti:

    Mun lapsilla ikäeroa 7v. Olisi toinen saanut tulla aiemmin, mutta ainakin se neljä vuotta haluttiin ikäeroa. Näin kauan siinä sitten meni. Nyt isompi 8v ja pienempi 1.5v. Ovat erittäin läheisiä toisilleen. Vanhmmasta on paljon apua ja hänellä on erittäin hyvä mielikuvitus, eli keksii aina välillä leikkiä missä pienempikin menee hyvin mukana. Toki omia kavereita käy isommallakin lähes päivittäin.

    Meille hyvä ikäero 🙂

  4. Selina Kun äiti kelaa kirjoitti:

    Kiva postaus! 🙂

    Olen aina tiennyt haluavani äidiksi ja mutkien kautta saavutin tavoitteeni. Pieni reilu parin vuoden ikäero oli haaveena, mutta kohtalo päätti toisin. Nautin kuitenkin elämästä yhden lapsen äitinä suuresti ja A-muru on parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut!

  5. Pirita | Pandamama kirjoitti:

    Minut jo tiedätkin, että olen aina ollut sen vähän isomman ikäeron kannattaja. Siis oikeasti haukoin aluksi henkeäni, kun ihmiset kertoivat saavansa toisen lapsen, kun eka oli vasta jotain päälle vuoden! Ja kun näitä tuli vaan lisää ja lisää, oli munkin nähtävä, että se kai on se "tavallinen", jos hankkii siis useampia lapsia.

    Mä näkisin kyllä kans hyvin Lilianin isosiskon roolissa 😉

  6. Unknown kirjoitti:

    Aina halunnut äidiksi ja ehottomasti parasta mitä minulle on tapahtunut on ollut kun sain oman tytön! Toista meille ei varmaan koskaan tule, harmi, mutta olen tottunut ajatukseen. Nautiskelen tästä yhdestä senkin edestä, pitkä imetys, perhepeti, hoidan kotona tytön ja vietän lähes kaiken ajan leikkien ja touhuten hänen kanssaan. Hän on vain kerran pieni lapsi.

  7. Terhi | Äiti ja melukylän lapset kirjoitti:

    Meillä on ensimmäisellä ja toisella ikäeroa melkein se 4 vuotta. Ihan kiva ikäero kyllä. Esikoinen oli jo niin omatoiminen kun toinen syntyi. 🙂 Muut onkin sitten syntyneen parin vuoden ikäeroilla ja ovat kyllä keskenään niin läheisiä. Jos meille joskus vielä yksi tulisi niin ilman muuta isommalla ikäerolla, sillä on näitä pieniä tässä nyt niin paljon. 😀 Mutta tuskin meille enempää tulee.

  8. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Varmasti se ajan kanssa helpottaa, kun isompi lapsi tottuu toiseen. Pakkohan sitä on hyväksyä lopulta ettei maailma pöyri enää hänen ympärillä 😀

    Oiij, toivottavasti löydätte ihanan uuden kodin, jos sellainen on haaveissa! 🙂

  9. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Kiitos ihanan pitkästä kommentista!

    Onneksi lopulta kuitenkin kaikki kääntyi lopulta hyvin ja saitte oman pienen! <3 Varmasti elämä alkaa sujumaan myös yhteiselossa karvalapsen kanssa 🙂 Meilläkin on vähän saman tyyppinen ongelma, kun aikaa ei enää riitä niin paljon kissalle. Hän tottui silloin olemaan ainoa huomion kohde ja nyt vieressä on uhmakas taapero, joka välillä kiljuu ja retuuttaa kisu raukkaa. On aika stressaantunut kissa välillä :/

    Toivottavasti teille tulee ihania vauvauutisia pian! <3

  10. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Niin kaikki ei mene aina niinkuin suunnittelee. Ei kannata siis odottaa turhan pitkään, sillä se voi joskus pitkittyä vuosikausilla lisää 🙂

    Ihanaa, että lapset ovat ikäerosta huolimatta läheisiä 🙂

  11. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Kiitos!

    Yhden lapsen kanssa elämisessä on varmasti paljon hyviä puolia! Onneksi A-muru on elämässäsi! <3

  12. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Hahaha no niimpä 😀 No nyt ne vuoden ikäerolla tehneet kollegat palailevat töihin pitkän äippäloman jälkeen ja ite ei oo ees toista tilauksessa 😉

  13. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Oiij kuulostaa siltä, että todella otat sitten kaiken irti tästä yhdestä pienestä tytöstä <3

  14. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Hih, teillä varmasti hoitoapua löytyy sitten pienen kanssa, jos yksi vielä tulis 😉 Siinä onkin ollut hommaa, kun olet ollut melkeen koko ajan raskaana ja vauva-arjessa mukana mooonta vuotta! Nyt nautit sitten kunnolla nauttia tästä (tällä hetkellä) viimeisestä vauva-arjesta 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *