Hae
Love Beyond Words

SUOJELU

Maanantaina nähtiin toinen jakso MHL:n 2. kaudesta. Aiheena oli lasten suojelu. Lasten suojeleminen kaikelta mahdolliselta on viime vuosikymmenien saatossa ottanut ison harppauksen eteenpäin. Omassa lapsuudessa sain leikkiä vapaana ulkona ja tutustua maailmaan jo pienestä pitäen, mutta Liliania en varmaan uskalla päästää omille teille vielä pitkään aikaan.
Kehitys jatkuvan suojelun tarpeen nousemiseen on varmasti siinä, että nykyään kaikista vaaroista tiedetään paljon enemmän ja niitä myös pyritään ehkäisemään keinoilla millä hyvänsä. Somen ansiosta kaikki mahdolliset ikävät uutiset leviävät nopeasti ja ne koskettavat jokaista lasten vanhempaa.
Oman lapsen suojelu alkaa jo siinä vaiheessa, kun testiin piirtyy ne maagiset kaksi viivaa. Sen jälkeen alkoi säännöstelty ruokavalio, josta lähti lähes kaikki omat suosikit pois: juustot, kalat ja herkut. Jossain määrin ehkä suositukset saattavat olla yli suojelua. Varsinkin, jos ruoka kypsennetään huolella niin se kyllä tappaa myös kaikki bakteerit. Kukaan äiti ei varmaan silti halua ottaa sitä riskiä, että sattuisi saamaan jostain kumman kaupalla listeriabakteerin, joka saattaisi olla kohtalokas pikkuiselle matkustajalle.
Esikoisen kanssa suojelun tarve on erityisen suuri. Muistan, kun olin sydän kurkussa joka kerta kun reilun vuoden ikäinen neiti kiipesi liukumäkeen ja laski sieltä alas. Vaaranpaikkoja löytyi joka puolelta ja olisi tehnyt mieli pehmustaa koko tyttö stryroxilla ettei hän vahingossakaan putoa jostain tai lyö päätään. Kolhuilta on kuitenkin lähes mahdoton välttyä ja se hetki, kun oma pieni putoaa ensimmäistä kertaa sängyltä on järkyttävä. Pienen itkeässä vannot ettet päästä omaa lasta enää hetkeksikään silmistä. 
Tosiasiassa olen kuitenkin sitä mieltä, että lapsen kasvaessa pienet kolhut kuuluvat elämään, vaikka omaa lasta haluaisi aina suojella kaikelta maailman pahuudelta, mutta jossain vaiheessa myös on uskallettava hänen kokea maailma itse ja oppia virheistä. Ehkä tähän ajattelutapaan on kannustanut pitkälti myös se, että Lilian on käynyt nyt vuoden päivät päiväkodissa. Siellä hän on oppinut elämää erilailla. Kaverit tönii ja huutaa, joten Liliankin on kasvanut yhä enemmän omatahtoiseksi taaperoksi, joka osaa pitää myös puolensa. Minun on myös pakko uskaltaa joka arkiaamu päästää neiti paikkaan, jossa meininki on villiä ja kolhujen vaara vielä suurempi. 
Päiväkoti on kuitenkin vielä aika helppo paikka, sillä paljon pahempaa on vielä luvassa. Eniten ehkä minua tulevaisuudessa jännittää kaverisuhteet. Kasvatamme tyttöä, jonka elämään varmasti kuuluu kaikki maailman valtataistelut muiden nuorten tyttöjen keskuudessa. Jo nyt minusta on tuntunut kamalalta, jos toiset tytöt eivät halua häntä leikkeihin, niin mitä se sitten on tulevaisuudessa, kun oikeasti ilkeät sanat ja teot jäävät hänen mieleensä pitkäksi aikaa. Myös se aika tulee vastaan, että neiti aloittaa koulun, jolloin hänen pitää yksin selvitä koulumatkoista ja viettää myös paljon aikaa yksin kotona. Onneksi tähän on vielä aikaa ja neiti kulkee vielä turvallisesti vieressä monta vuotta. 
Miltä te haluatte suojella lastanne? 

8 kommenttia

  1. Tuija - Pieni tytön tylleröinen kirjoitti:

    Apua, niin paljolta! Koulumatkat pelottaa, entä jos joku ajaa päälle? Jostain syystä mua pelottaa myös kovasti se, että tytöt joutuisivat "väärään seuraan" ja alkaisivat esim ryypätä tai käyttää huumeita. Itse en ole nuorena ryypännyt enkä edes polttanut tupakkaa joten varmaan sen takia koen sen niin suurena uhkana. Toki myös juuri kaverisuhteet ja ylipäätään kavereiden saaminen, kiusaaminen jne. Hui, en uskalla edes alkaa kunnolla miettiä asiaa kun tulee liian pahoja mielikuvia! 😀 kyllähän sitä omaa lasta haluaisi suojella yhdeltä jos toiseltakin asialta.

  2. Pirita | Pandamama kirjoitti:

    Mielenkiintoinen aihe, vaikka en ohjelmaa katsonutkaan. Mun ystävä sanoi kerran minulle ja toiselle kaverille (jolla kaksi poikaa), että "onneksi teillä on poikia, niiden kanssa tarvitsee huolehtia niin paljon vähemmän". Ehkä se vähän on niin. Saattaisin tyttöä kohtaan olla jotenkin varovaisempi ja suojelevaisempi. Mitä tulee fyysisiin kolhuihin, niin Nopsulla on aina ollut tosi hyvä tasapaino ja luotan sen touhuihin tosi paljon. Ehkä liikaakin. J on paljon suojelevaisempi niissä. Itse mietin lähinnä, että voiko sattua niin pahasti, että tulee lääkärireissu? Jos ei, niin antaa mennä vaan 🙂

    Suurin murhe mulla ehkä myös se, että löytyykö sitten kouluiässä niitä kavereita ja ystäviä. Muodostuuko oma porukka ja jos/kun muodostuu, niin millainen. Sitä ehkä haaleasti tulevasta murehdin eniten, että jos poika ns. joutuu huonoihin porukoihin, niin miten ohjata hänet siitä pois, jos samaan aikaan ne "huonot tyypit" ovat ne ainoat ystävät. Ei kai voi kun kasvattaa sen verran itsenäistä, itsevarmaa ja itse ajattelevaa, fiksua nuorta poikaa, että hän osaisi pitää päänsä, jos/kun kaverit hölmöilevät isommin.

    No, nyt mentävä suojelemaan tuota räkänokkaa, joka ei yskältään saa unta :/

  3. Nea kirjoitti:

    Hyvä aihe! 🙂
    Ite pelkään eniten kouluaikaa. Mitä jos poikia kiusataan tai heidät houkutellaan huumeisiin! Entä jos hekin sairastuvat masennukseen… ja koulumatkoja pelkään myös.

    Pakko se on varmaan vain päästää irti, vaikka äidin huoli pysyy aina tiukassa otteessa

  4. JohaNna / Arjen miljonääri kirjoitti:

    Hyvä postaus. Itselläni on päivittäin mielessä, miten voisi suojella tyttöjä. Suojelulla tarkoitan mm. sitä, kuinka ehkäistä koulukiusaaminen ja muut sellaiset asiat. Sydäntä raastaa jo ajatuskin… Mutta täytynee elää tässä hetkessä.

  5. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Varsinkin jos asuu täällä pääkaupunkiseudulla niin koulumatkat on entistä pelottavampia, kun pitää kävellä monen tien yli tai mennä julkisilla. Itse asuin maalla lapsena, jossa taksi tuli aina hakemaan ja muita autoja ei juurikaan näkynyt koskaan, joten siellä ei ollut kyllä vaaraa koulumatkoilla 😀

  6. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Joo Liliankin on omannut hyvän tasapainon pienestä pitäen. Ei paljon lennellyt kumoon sillon kun opetteli kävelemään.

    Toivottavasti meidän pikkuset on fiksuja nuoria, jotka ei eksy vääriin porukoihin 🙂

  7. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Joo se on varmasti jokaiselle se haastavin ja rankin aika. Vaikka koulussa olisikin aina kavereita, silti kouluaikaan mahtuu paljon draamaa ja muuta, kun kasvetaan kohti aikuisuutta.

  8. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Kiitos!:)

    Itse en onneksi vielä ajattele arkielämässä niin pitkälle. Se aika tulee sitten joskus, mutta nyt pitää yrittää nauttia siitä kun ollaan pieniä ja murehtia taaperon ongelmista 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *