Hae
Love Beyond Words

KUKAT JA MEHILÄISET

Tän viikon aihe on varmaan aika monelle vanhemmalle haastava paikka: selittää lapselle seksistä ja lapsen omasta seksuaalisuudesta. Itse en ole edes alkanut pohtimaan aihetta, sillä niin kaukaiselta se vielä tuntuu, vaikka todellisuudessa onhan nuo pienet jo vauvasta lähtien kiinnostuneita omasta kropasta.
Totuushan on se, että kaikki lapset varmasti viihtyvät alasti ja eivät näe siinä mitään outoa. En näe myöskään itse siinä mitään outoa, jos Lilian haluaa heittää paidan pois, kun ollaan kylässä (ja niin hän myös tekee lähes aina :D). Onhan se varmasti miljoona kertaa siistimpää juosta alasti ympyrää, kun olla jossain äidin pukemassa hiertävässä tyllihörhelössä. Jossain vaiheessa lapsen kasvaessa on kuitenkin keskusteltava siitä missä kaikkialla on soveliasta olla ilman vaatteita ja mitä kaikkea saa tehdä julkisesti. 
Lilian on nyt myös siinä iässä, että kyselee kaikkea mahdollista. Käydään läpi kaikki ruumiinosat läpi niiden oikeilla nimillä. Neiti on kova tyttö höpöttämään ja ne intiimitkin ruumiinosat saattaa joskus vilahdella puheessa. Onneksi Lilian pitää ne oikeassa asiayhteydessä ja yleensä asiaa tulee silloin, kun ollaan vessassa tai suihkussa. Jos kakkapippeli juttuja alkaisi tulla enemmänkin julkisilla paikoilla olisi hienovaraisesti osattava opastaa jutut jälleen siihen ajankohtaan milloin on sopivaa keskustella myös näistä asioista.
Tärkeintä kuitenkin on, että kaikista asioista on osattava puhua. Näin lapselle ei jää sellaista oloa ettei jostain asioista pystyisi puhumaan vanhempien kanssa. Kun mennäään tästä kuukausia ja vuosia eteempäin muuttuvat aihealueet entistä haastavammaksi. En haluaisi sellaista tilannetta, että Lilianista tuntuisi siltä, että olisi noloa jutella äidin kanssa myös niistä kaikista henkilökohtaisimmista asioista. Naiseksi kasvamiseen liittyy monia hornomimyrskyjä, joiden selvittämiseen oma äiti on varmasti paras apu. Tämä on tietysti vaikeaa, kun ikää tulee lisää. Äidin pitäisi osata kasvattaa, pitää kuria, mutta samalla pysyä kavereina, joille voi tulla puhumaan kaikesta. Ainoa tapa päästä tähän on pystyä keskustelemaan aina rehellisesti sekä avoimella yhteistyöllä luoda oikeanlainen suhde lapseen. Rajat ovat rakkautta, mutta jostain on myös hyvä joustaa tietyissä tilanteissa.
Jos Lilianin luonne pysyy samanlaisena, niin voin sanoa, että Kimmo tulee olemaan pian pulassa kosijoiden suhteen. Pikku neiti on kyllä sellainen sydänten valloittaja, jota harva poika varmastikaan ei pysty vastustamaan. Tyttären ja isän suhde näissä asioissa liittyykin varmasti enemmän myöhempään ikään, kun konkreettisesti alkaa olemaan se aika, että poikaystäviä alkaan ilmaantumaan ovelle. Silloin käydään varmaan monet keskustelut siitä onko tämä mies tarpeeksi hyvä omalle tyttärelle.
Onko teidän perheeseessä sattunut kiusallisia tilanteita? Miten teidän perheessä tapahtuu lapsen seksuaalinen kasvatus? 

Miten sujuu päiväkodissa?

Lilian on ollut nyt vähän yli vuoden päiväkodissa. Pienen lapsen kanssa ajantajun menettää ja minusta tuntuu, että Lilian on ollut siellä aina. Vauvan kanssa vietetty aika kotona on pyyhkiytynyt aika tehokkaasti pois mielestä, mutta onneksi olen kuvannut joitain videoita myös siitäkin ajasta, sillä pikku vauvaa meillä ei ole asunut enää pitkään aikaan. Ajattelin vähän jokatapauksessa kirjoittaa päiväkodin kuulumisia, sillä meillä oli tällä viikolla ensimmäistä kertaa VASU-keskustelu. Koen tälläiset keskustelut erittäin hyvinä, sillä niissä saa ajan kanssa keskustella neidin kuulumisista. Päivän päätteeksi vaihetut pari lausetta ei oikein anna kovin kattavaa kuvaa siitä miten päiväkodissa oikeasti sujuu.
Lilianilla sujuu päiväkoti arki erittäin hyvin. Tämä kyllä viestittyy myös kotiin ilman sanomistakin. Hän lähtee aamulla reippaasti päiväkotiin ilman kiukutteluja ja iltapäivisin on ihan tohkeissaan kaikista kivoista asioista mitä päivän aikana on tehty. Hän haluaa joka kerta esitellä askartelunsa ja sisälle on palattava niitä ihastelemaan, vaikka neiti olisi kerennyt jo ulos asti. Lilian on saanut päiväkodista monta rakasta kaveria. Erityisesti hänen sydämensä on vienyt eräs nuori herrasmies, josta hän höpöttää joka päivä kotona. Hän myös tykkää leikkiä isompien tyttöjen kanssa, sillä niitten kanssa pystyy jo oikeasti leikkimään. Sen sijaan saman ikäiset tytöt ei ole kovin suosittuja leikkikavereita.

Lilian sai erityistä kiitosta omatoimisuudesta. Hän osaa pukea kaikki vaatteet päälle ja syödä itse sotkematta. Myös vessapuuhat sujuvat hienosti. Erityisen hienosti neidiltä sujuu puheen tuottaminen. Lilian on kova tyttö höpöttämään ja hän pystyy juttelemaan aiheesta kuin aiheestä. Välillä huvittavaa on kuunnella sanajärjestystä, sillä hänellä on joskus tapana sijoittaa sanoja hieman eri järjestykseen. Lilianin leikit ovat myös monipuolisia ja todella hyvällä mielikuviteksella varustettuja. Erityisesti kotileikeissä on aina hyvä juoni. Päivän aikana hän saattaa mm. syödä nukkejen kanssa, käydä kaupassa (ja tietysti maksaa kassalla ostokset) ja laittaa ne nukkumaan. Leikkien suhteen hän on kuitenkin erityisen tarkka. Esimerkiksi nuken peitto on oltava millilleen oikein, muuten tämä pikkuäiti kiukustuu (tästä ominaisuudesta voidaan taas kiittää mun rakasta miestä :D). Ehkä juuri tämä tarkkuuden ja leikkien oikeen sujumisen kannalta saman ikäiset (tai nuoremmat) lapset eivät vielä ole kovin haluttua leikkiseuraa Lilianin mielestä.
Tämä pikku prinsessa ehti kauan olla oman ryhmänsä pienin tyttö, joten huomiota hän on saanut myös sen puolesta päiväkodin tädeiltä. Tänä keväänä kuitenkin neidin maailma romuttui kun ryhmään saatiin vielä pienempi tyttö, joka tottakai on tarvinnut alkuun paljon huomiota. Lilianilla on ollut paljon harjottelemista oman mustasukkaisuuden ja temperamenttinsa kanssa ja kerran myös päiväkodin täti sai osansa neidin nyrkistä mustasukkaisuus kohtauksen iskiessä. Tämä on se asia mihin jatkossa kotona yritetään kiinnittää yhä enemmän huomiota. Pikku prinsessa ei voi saada kaikkea heti eikä hän voi määräillä muitten tekemisiä. Ketään ei saa kohdella väärin ja kaikki on otettava mukaan leikkiin. Toki nämä ovat todella haastavia asioita vielä näin pienelle neidille, mutta onneksi hän ymmärtää jo selkeää puhetta. Eri asia vaan haluaako hän toimia sen mukaisesti.
Varmaan monet vanhemmat myös huomaavat eron päiväkodin ja kodin välillä. On välillä vaikea tunnistaa tuota omatoimista ja yhtä hymyä olevaa päiväkotilaista omaksi lapseksi? Jossain välissä matkalla kotiin kaikki nämä ominaisuudet ihmeellisesti katoavat, sillä ei meillä kotona välillä vaikea saada edes paitaa päälle saati sitten koko ulkovaatekerrastoa. Myöskin eteisessä kiljuva taapero, joka ei tahdo tehdä mitään on kaukana siitä yhtä hymyä olevasta suloisesta neidistä,  mistä saan joka päivä kuulla. Tälläkin viikolla sain kuulla etteivät päiväkodin tädit muista edes koska Lilian olisi itkenyt… Mielenkiintoista, sillä neiti kyllä raivosi minulle koko illan. Voi olla, että vahingossa otin väärän taaperon mukaani päiväkodista. Siellä oli nimittäin lapsen vaihtoviikot menossa, sillä hakemaan mennessä ihan erinäköinen neiti juoksi innoissaan halaamaan minua päiväkodin portilla 😀

Käyttäytyykö teillä lapset erilailla hoidossa ja kotona?