Hae
Love Beyond Words

YDINPERHE

Nykyään sana ydinperhe on menettänyt sen ennen arvossa olleen merkityksen. Tänä päivänä on ennemminkin sääntö kuin poikkeus, että lapsen kavereiden vanhemmat ovat eronneet. Muutos tähän on varmasti johtunut isoksi osaksi siitä, että ajatusmalli ”ollaan vaan lasten takia yhdessä” on kuollut. En pidä tätä ollenkaan huonona asiana, sillä juuri lasten kannalta paras kasvuympäristö on sellainen, jossa myös äiti ja isi ovat onnellisia. Se paras ja onnellinen kasvuympäristö voi siis hyvinkin olla ennenmmin uusioperheessä tai yksinhuoltaja äidin kanssa kuin kodissa, jossa riitely ja kylmä tunnelma on arkipäivää. Uusi ympäristö ei kuitenkaan estä lasta haaveilemasta vielä siitä päivästä, jolloin äiti ja isi asuisivat onnellisesti yhdessä. Haaveilu on ihan luonnollista, kunhan lapsi ymmärtää että haaveet on vain haaveita.
Minulla on kokemusta ainoastaan ydinperheen arjesta. Ovat vanhempani ovat edelleen yhdessä ja samoin mieheni vanhemmat. Joidenkin kavereiden vanhemmat ovat eronneet ja jotkut kaverit tapailevat miehiä, joilla on jo ennestään lapsia. Luulen, että ihastuminen sellaiseen ihmiseen, jolla on jo lapsia kulkee aika lailla samaa kaavaa pitkin. Ensiksi ihastutaan siihen ihmiseen, mutta tutustuminen muuttuu sen jälkeen hieman haastavammaksi, kun mukana tulee lapset ja exä sekä exän suku. Tässä suhteen lujuus punnitaan jo heti alusta lähtien kovemmin, sillä tuskin tähän kaikkeen on valmis lähtemään mukaan, jos ei ole varma siitä, että tuo on nyt minulle se oikea. Ehkä suurin ongelma uusioperheessä saattaa syntyä siitä, että se jolla on jo lapsia ei enää haluakaan lisää niitä. Varsinkin naiselle se voi olla paha paikka, jos omia biologisia lapsia ei ole vielä tullut. Onko nainen valmis heittämään omat haaveensa omista lapsista täydellisen miehen takia?

Tällä kokemuksella voin vaan sanoa, että ydinperheen arki on paljon yksinkertaisempaa. Ylimääräisiä lähisukulaisia ei tule exien kautta. Vältytään haastavilta yhteen törmäyksiltä, kun koitetaan olla äiti/isä jonkun toisen lapsille. Uusioperhe tuo myös luultavasti lisää lapsia, joka lisää logistiikka ongelmia. Toisaalta myös se lisää vanhempien määrää, joten vastuuta voi jakaa ja tämän myötä saada myös enemmän aikaa itselle. Lapset ovat varmasti myös mielissään, sillä on enemmän leikkikavereita. Toisaalta se voi olla myös ahdistavaa alkuvaiheessa, kun asutaan samassa talossa sellaisten lasten kanssa, johon ei ole kerennyt luoda omaa suhdetta. Tämä sama ahdistus on varmasti myös vanhemmilla, jotka joutuvat luomaan sen luottamuksen hitaasti lapsiin, jotka eivät ole omia biologisia lapsia. Ajan kanssa kuitenkin varmasti myös arki uusioperheessä alkaa tuntumaan kotoisalta.  
Minkälaisia perheitä teiltä löytyy? 

6 kommenttia

  1. Terhi | Äiti ja melukylän lapset kirjoitti:

    Meillä sekä minun että J:n vanhemmat ovat yhdessä. Kun olin nuorempi, monen ystäväni vanhemmat erosivat, joten "päässyt" hieman sivusta seuraamaan millaista se elämä on kun niitä aikuisia on siinä ollut enemmän. Joillakin se toimi ja osalla oli aika säätöä.

  2. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Vaatii varmasti aika paljon kaikilta 🙂 Toivottavasti ei ite joudu koskaan kokemaan sellaista tilannetta 🙂

  3. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Kiitos haasteesta. Pitää käydä kurkkimassa 🙂 Ja koitan saada toteutettua suht nopealla aikataululla 😀

  4. Ida / Pikkukolmiossa kirjoitti:

    Hyvä teksti ja meillä myös samanlainen tilanne, että lähipiirissä on aika lailla vain ydinperheitä. Mielestäni vaikka aikuisten onni heijastuu myös lapsen onneen, eikä täysin surkeassa liitossa ole hyvä kenenkään olla, niin siltikin nykypäivänä kynnys erota on liian pieni. Johtunee siitä nykypäivän keskeisestä minäminäminä-asenteesta, jolloin ei ajatella usein kun omaa onnea. Koskaanhan sitä ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta toivon hartaasti, että perhe ja parisuhde pysyy 🙂

  5. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Kiitos kommentista! 🙂

    Tämä on varmasti myös ihan totta. Jos on vuosikymmeniä yhdessä niin väistämättä ihmiset muuttuu siinä ajassa. Joinain vuosina toinen ihminen saattaa tuntua ihan sietämättömältä, mutta arjen jälleen muuttuessa voi taas tuntua siltä kuin alkuaikoinakin 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *