Hae
Love Beyond Words

ISOVANHEMMAT

Isovanhemmat ovat varmasti aika monelle lapsiperheelle se pelastus arjen keskellä. Niin myös meillä. On ihanaa saada välillä hengähtää, kun voi työntää pikku taaperon välillä hoitoon isovanhemmille. Myös Lilianille isovanhemmat ovat todella tärkeitä. Kimmon vanhempia hän näkee vähintään kerran viikossa. Lilian menee mielellään mummilaan hoitoon, sillä onhan siellä nyt miljoona kertaa siistimpää kuin kotona. Monesti myös mummilassa on paljon leikkiseuraa, sillä Lilianilla on jo 4 serkkua Kimmon puolelta. Minun vanhempia Lilian näkee n.4-6 kertaa vuodessa. Kertoja ei siis valitettavasti ole useita, sillä välimatka on pitkä. Lilianilla on välillä kova ikävä mummoa ja useasti hän pyytääkin saada nähdä kuvia ja videoita mummola reissultaan.
Lilian on tottunut jo vauva-iästä lähtien yökyläilemään ja nykyään se on suuri odotuksen aihe, kun tälläinen tilaisuus järjestetään. Yökylä reissuja on ehkä 3-4 kertaa vuodessa, mikä on mielestäni ihan sopiva määrä. Tammikuussa Lilian oli ensimmäistä kertaa kaksi yötä putkeen yökylässä, jolloin tehtiin kahdestaan viikonloppu reissu Kööpenhaminaan. Kaksi yötä erossa meni yllättävän nopeasti, kun päästiin pois tutuista kotimaisemista. Koti Lilianin yökyläillessä tuntuu yleensä todella tyhjältä (vaikka hiljaisuus on ihanaa).

Muuta apua isovanhemmilta ollaan pyydetty ainakin kerran kuukaudessa. Näitä ovat mm. päiväkodista haku tai muutaman tunnin hoitokeikka, kun halutaan käydä jossain asioilla rauhassa. Minun vanhemmilla ollessa ollaan käyty pari kertaa Kuopiossa Kimmon kanssa shoppailemassa, joka on myös mukavaa ajan vietettä kahdestaan.
Ollaan todella kiitollisia kaikesta avusta mitä saadaa isovanhemmilta. Ilman tätä arki olisi huomattavasti vaikeampaa. Tulevaisuudessa Lilian pääsee varmasti nauttimaan samalla tavalla isovanhempien seurasta ja reissaamaan enemmän myös kauemmaksi mummolaan. Lilianille tulee varmasti huikeita muistoja, kun pääsee itse matkustamaan lentokoneella ja viettämään kesää eläinten parissa ilman vanhempia. Tämä myös antaa mahdollisuuden siihen, että päiväkodista pystyy pitämään pidemmän loman, kun minun vanhemmat ovat joka päivä kotona töissä. Toivottavasti myös Lilianin kasvaessa lähellä asuu läheisiä ihmisiä, sillä äidin ja isin pitkät työpäivät ja neidin lyhyet koulupäivät jättävät monta tuntia pienelle yksin pärjäämistä kotona, jolloin tärkeää varmasti on, että hädän yllättäessä turvallinen paikka minne mennä löytyy läheltä. 

Minkälaista apua te olette pyytäneet/saaneet isovanhemmilta? 

8 kommenttia

  1. Nea kirjoitti:

    Mun äiti on hoitanut Vilmeriä, kun ollaan oltu Antonin kanssa puheterapeutil 🙂 Muuta jelppii ei olla nyt tarvittu mutta eiköhän niitä yökyläilyjäkin tule vielä 🙂

  2. Sarkku kirjoitti:

    Osallistuvat isovanhemmat on kyllä iso rikkaus elämässä. Näin kun meillä isän äiti asuu maapallon toisella puolen ja omanikaan eivät oikein osallistu meidän elämään, niin tuollaista isovanhemmuutta kaipaisi. Kynnys pyytää apua on kyllä suuri.

  3. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Mitäs sitä turhaan pyytämään apuja, jos sellaseen ei tunnu olevan tarvetta 🙂 Varmasti sitten isompana lapset jo vaatii enemmän, että haluaa viettää myös aikaa muualla kuin vanhempien kanssa. 😀

  4. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Voih tuo on kyllä kurjaa, jos isovanhemmat eivät jostain syystä halua osallistua elämään. Toki se on jokaisen oma päätös miten paljon haluaa esimerkiksi hoitoapua, sillä oman osuutensa ne on tehneet jo omien lapsien kohdalla. Mutta jotenkin tuntuu käsittömättömältä ettei oltaisi yhtään kiinnostuneita lapsenlapsien elämästä tai haluttaisi viettää aikaa enemmän niiden seurassa. Lapset on kuitenkin pieniä niin vähän aikaa jolloin se luottamus rakennetaan.

  5. Terhi | Äiti ja melukylän lapset kirjoitti:

    J:n vanhemmat ovat välillä katsoneet lapsia ja ottaneet pari välillä yökylään. Samoin minun vanhempani auttavat usein pyydettäessä vaikka asuvatkin 80km päässä. 🙂

  6. Ananas kirjoitti:

    Yksinhuoltajana en varmaan pärjäisi ollenkaan ilman äitini apua. Jo pelkästään iltavuorot töissä hankaloittavat elämistä hurjasti ja ilman hoitoapua joutuisin varmaan vaihtamaan alaa. Tai sitten lapsi olisi laitettava vuoropäiväkotiin, jota olen aina kammonnut kovasti. Tämä postaus oli hyvä muistutus siitä, että pitäisi useammin kiittää äitiä olemassaolostansa 🙂

    T: Ananas
    Yksinhuoltajan selviytymisopas

  7. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Onneksi tuo 80km ei ole vielä kovin pitkä matka, jos on auto käytössä 🙂 Varsinkin maaseudulla on helposti välimatkat pitkiä. Meillä vanhemmilla kauppaankin on 20km 😀

  8. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Joo välillä kyllä mietin että oisin aika pulassa jos yksin joutuis selviämään. Tälläkin viikolla jouduin kerran viemään ja hakemaan neidin, jonka jälkeen käytiin vielä ruokakaupassa ja tehtiin ruoka. Olin kyllä aika poikki sen jälkeen 😀 Olis aika mahdotonta ilman autoa varsinkin selvitä, kun päiväkotiin viemiseen saa aamusta varata ainakin 1.5h heräämisestä siihen pisteeseen että neiti on saatu päiväkotiin sisälle. Sen jälkeen vielä pitää alkaa metsästää bussia ja toivoa, että se tulee ajoissa 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *