Hae
Love Beyond Words

LEIKKIMINEN

Nykyajan vanhemmilla on monesti kamala pelko siitä, mitä jos oma pieni ei saakaan tarpeeksi virikkeitä jo vauva-ajasta lähtien. Pikkuinen piltti kuskataankin jo ensimmäisten kuukausien aikana vauvajumppaan, muskariin, perhekahviloihin, vauvahierontaan ja vauvapiiriin ja mitä näitä nyt on. Joka päivälle on saatava pakon omaisesti jotain aktiviteettia. Osaksi syynä on myös varmasti se, että äidilläkin seinät kaatuu päälle, jos viikoissa ei ole tiettyä rytmiä. Työelämästä siirtyminen kokopäiväiseen kotiäitiyteen on suuri pudotus ja arjen uudelleen organisointi ilman kelloon tuijottamista on myös haasteellista. 
Meillä Lilian ”harrasti” parikuisesta vajaan vuoden ikään vauvajumppaa ja 4kk iässä mukaan tuli myös muskari, jota jatkettiin reilun vuoden ikään, jolloin neiti aloitti päiväkodin. Puolen vuoden paikkeilla alettiin myös käydä välillä perhekahviloissa. Nämä paikat olivat vauva-aikana ainoat sosiaaliset tilanteet missä tapasin säännöllisesti muita äitejä, joten minulle ne olivat todella tärkeitä. Leikkipuisto elämä alkoi oikeastaan vasta lähempänä vuotta, jolloin sitten oli äitejä mahdollista nähdä ulkonakin. Toki myös Lilian nautti yhä enemmän erilaisesta toiminnasta kun kuukausia tuli ikään lisää. Vaikka muiden lasten seura ei vauva-iässä niin kiinnostanutkaan, niin erilaiset harrastukset tarjosivat erilaista toimintaa myös vauvalle päivään, josta hän nautti aina suunnattomasti. 
Kotona puolestaan leluja on joka lähtöön. Lilian oikeasti leikkii ehkä 1/4 niistä mitä on. Lilianille on vielä todella tärkeää leikeissä aikuisen tai toisen lapsen seura. Päiväkodissa on ehkä pakko keksiä koko ajan leikkejä myös omatoimisesti tai muiden lasten kanssa, joten kotona neiti vaatii aikuisen seuraa itselleen. Erityisen tärkeää on myös olla koko ajan oikeasti läsnä hänen leikissään. Ei riitä, että istuu lattialla ja seuraa toisella silmällä leikkejä ja toisella silmällä vilkuilee facebookin feediä. Toki myös aikuisen näkökulmasta leikki sujuu paljon paremmin, jos siihen oikeasti uppoutuu. Mielestäni kuitenkin tässä vaiheessa ei koko päivää tarvitse olla tuollaisen reilun pari vuotiaan leikeissä mukana. Hän osaa mielikuvituksen avulla jo leikkiä itsenäisesti vaikka aikuinen olisi jo eri huoneessa. Lapsen kuuluu myös olla välillä turhautunut, jos leikit ei suju toivottuun malliin. Ehkä sitten syntyy myös ideoita ihan uusista leikeistä, mitä ei ole aikaisemmin tullut mieleen. 
Paljon keskustelua herättää myös lasten ruutuaika. Meillä Lilian koki heräämisen medialaitteiden ihmeelliseen maailmaan vasta tämän vuoden puolella, joka on varmaan nykyään aika harvinaista. Nyt hän saattaa napottaa katsellen videoita puolikin tuntia kerralla, mutta yleensä hän kuitenkin itse kyllästyy siihen jonkun ajan päästä. Päiväkotipäivän jälkeen pieni rauhottuminen sohvalla videoitten parissa on yleensä iso pelastus, sillä muuten neiti raivoaa väsymystä koko loppu illan. Mitään rajoituksia meillä ei siis ole ruutuajan suhteen, kunhan sohvan nurkassa ei kulu useampaa tuntia päivässä. Erikoistilanteissa, kuten automatkoilla myös videot on nykyään todella hyvää viihdykettä ja viimeksikin meidän automatka sujui täysin kivuttomasti ilman yhtäkään kyllästymis huutoa. 
Miten teillä leikitään? 

4 kommenttia

  1. Pirita | Pandamama kirjoitti:

    Oh, minä tunnen aina pistoksen omassatunnossa kun puhutaan leikkimisestä. Olen huono leikkimään. Okei, en siis mikään megahuono ja etten ikinä koske leluihin, mutta mä AINA hösään jotain pyykkejä tai siivoan keittiötä tai.. (tämä on se paha) kurkin puhelinta ja naputan jotain viestejä. Ehdottomasti itselle siis kehittymisen osa-alue!!

    Kuulostaa kyllä teillä ihan tasapainossa olevan hommat. Meillä telkkarin edessä ollaan se max.2h per päivä, mutta siitäkin vain osa aktiivista katsomista. Pikkukakkonen aamulla ja illalla – tai vaihtoehtoisesti jotain dvd:tä tai Areenasta "Isot koneet" 🙂 Pitkät matkustamiset ja sairastelut sitten antavatkin rajattoman ruutuajan. Mutta joo, tämäkin aihe on kyllä niitä, missä aina omatunto soimaa. Että pitäisi katsoa vähemmän. Onneksi kohta kesä ja ulkoleikkien määrä räjähtää, jolloin varmasti menee monta päivää ihan ilman mitään telkkareita ja ruutuja 🙂

  2. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Noo sama se on mullakin 😀 Liian usein tulee otettua se kännykkä esille, mutta Lilian kyllä heti siitä huomattaa ja komentaa laittamaan sen pois tai varastaa itselle, joten mun some aika jää vähälle sen seurassa 😀 Välillä voi leikkiä vaikka piilosta, jossa voin kaivaa sen taas esille 😀 Nykyään kuitenkin nuihin kotihommiin Lilian pystyy osallistumaan, niin se on sille kun leikkiä.

    Lilian ei oikeestaan telkkarista välitä, muutakun yhdestä nalle ohjelmasta. Yleensä kattoo vaan sellasia nukke tai laululeikki videoita youtubesta. Nukke addiktio on jo niin pitkällä, että niitten tuohuja seurataan jo videolta 😀 Voi mun pikku äitiä <3

  3. Unknown kirjoitti:

    Hyvä teksti!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *