Hae
Love Beyond Words

Toiveena negatiivinen raskaustesti

Tämä teksti tulee olemaan henkilökohtaisin ja haastavin. Vielä vähän aikaa sitten en miettinyt tämän aiheen avaamista teille, mutta toivon, että tämän tekstin avulla jotkut saman kokemuksen kokeneet löytävät lohtua. Aihe on todella raskas ja ehkä sen takia tästä ei näe kirjoituksia, vaikka tähän samaan tilanteeseen liian useat joutuvat. 
En halunnut kertoa vielä mitään teille, kun tammikuussa raskaustestiin tuli haamu (juuri samana päivänä, kun teimme lähtöä ensimmäiselle kahdenkeskiselle reissulle). Mitä, jos jotain kävisi ja joutuisin kirjoittamaan teille ne ikävät uutiset myös? Mahdollisen raskauden ajoitus ei kuitenkaan olisi voinut olla siis täydellisempi, sillä juuri tasan kolme vuotta raskaustestiin piirtyi myös kaksi viivaa, joten tämä merkitsisi maailman täydellisimmän synttärilahjan tänä vuonna.  Erityisen ihanaa raskaudesta teki myös se, että päästäisiin vielä ennen toista vauvaa käymään kahdestaan matkalla. Myös minun kaksi minun parhainta ystävää ovat myös raskaana ja meidän lasketut ajat sattuisivat kuukauden välein. Voisiko enää ihanemmin asiat olla.. ?
Koko alun olin kuitenkin hieman varpaillani. Pelkäsin jostain kumman syystä kovasti erityisesti tuulimunan mahdollisuutta. Mitä jos minun olemattomat raskaus oireet olivatkin merkki siitä, että en oikeasti olisikaan raskaana? Samaan aikaan mieheni naputteli ostoskoriin uusia vaunuja ja suunnitteli isyyslomaansa. Koitin siis sivuuttaa omat ajutukseni, sillä Lilianin kanssakaan ei ollut mitään oireita tai vaikeuksia.
Yksi asia oli kuitenkin toisin. Minä en osannut innostua raskaudesta, vaikka kaikki oli täydellisesti. Minusta ei tuntunut missään vaiheessa siltä, että olisin oikeasti raskaana. Lopulta tunne kasvoi jo ihan sietämättömäksi, kun epämääräinen tuhru jatkui. Viikolla 10+5 varasin samalle päivälle yksityisen ultran, jossa mieleeni syöpyi sanat ”jaa, ei täällä kyllä kuulu sikiö kaikua”. Tuijotin tyhjää ruutua, jossa oli nähtävissä pieni määrä lapsivettä ja jokin epämääräinen todella pieni möykky. Mun pelot osoittautuiviat todeksi, en ollut koko aikana ollutkaan raskaana.
Olin petetty ja turhautunut. Miksei vaan menty heti ultraan, kun se olisi ollut mahdollista. Olen kantanut kuollutta ”raskausmateriaalia” sisälläni koko tämän ajan. Mitään elämää ei siellä koskaan edes ollut ja kaikki tämä odotus on ollut turhaa.
Kun raskauden keskeytyminen selviää tällä tavalla se ei pääty myöskään spontaaniin keskenmenoon. Kuvittelin, että kohdun tyhjennys käy näppärästi, kun otan parit pillerit, mutta meninkin lukemaan keskustelupalstoja lääkkeellisestä tyhjennyksestä, mikä oli VIRHE! Pelkäsin koko operaatiota enemmän kuin synnytystä. Näin jälkeenpäin sanottua kipu ei onneksi yltynyt ihan sellaiseen mittakaavaan, vaikka kovin raakaa peliä se on tehdä kotona.
Kaiken tämän jälkeen toiveena on seuraavaksi saada raskaustestiin negatiivinen, joka on merkkinä siitä, että meillä on mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä. Kokemus luo mahdolliselle seuraavalle raskaudelle todella pelottavan varjon. Mitä jos näin käy uudestaan tai jotain menee vielä enemmän pieleen?
Nyt tästä kaikesta on kulunut kaksi viikkoa. Tänään piti olla se päivä, kun meillä olisi ollut ensimmäinen virallinen ultra. Tänään minun piti tulla ilmoittamaan teille ihania uutisia meidän syysvauvasta, mutta toisin kuitenkin kävi. 
Näitten viikkojen aikana olen todennut, että elämä jatkuu keskenmenosta huolimatta. Tästä toipuminen vie jokaiselta oman aikansa ja asia pitää surra sen vaativalla tavalla. Jos asiasta koittaa etsiä edes jotain positiviista, niin raskautta koskaan ei pidä pitää itsestään selvyytenä. Lapsia saadaan, jos se on tarkoitettu, mutta elämää ei voi koskaan suunnitella, että lapsia tehdään silloin kun itse toivoo niitä. Tämän kokemuksen jälkeen osaa myös entistä enemmän arvostaa sitä asiaa, että on jo yksi pieni suloinen lapsi elämässä. Nautitaan nyt tästä ajasta, kun meitä on kolme ja toivotaan, että joku päivä meitä on neljä. Uskotaan, siihen että seuraava mahdollinen vauvan alku on meille tarkoitettu (ja koitetaan olla stressaamatta joka asiasta liittyen raskaaksi tulemiseen). 
Niille, jotka ovat kokeneet saman menetyksen toivon kovasti tsemppiä asian läpi käymiseen. Tälläistä ei tule koskaan unohtamaan, mutta lohduttavaa on kuitenkin se, että oikeasti keskenmenot ovat todella yleisiä ja todella monelle sellainen tulee jossain vaiheessa vastaan (vaikka monesti sitä ei edes itse kerkeä huomaamaan ja näistä ei juuri koskaan puhuta). Jotakin voi lohduttaa se tosiasia, että keskemeno voi sattua ihan jokaiselle, eikä sen estämiseksi ole mitään tehtävissä. Keskenmeno ei kuitenkaan tarkoita etteikö seuraava raskaus onnistuisi.

Tällä kertaa vauvan ei vaan ollut tarkoitus tulla meidän elämään. 

32 kommenttia

  1. Selina Kun äiti kelaa kirjoitti:

    Voi ei! 🙁 Olen pahoillani ja toivon sinulle voimia ja jaksamista! Minun läheiselle kävi juuri samoin ja se oli kova pakka hänelle. Iso voimahali! <3

  2. Nea kirjoitti:

    ♥ kovasti voimia sinne

  3. Tuija - Pieni tytön tylleröinen kirjoitti:

    Voi ei, paljon voimia asian läpikäymiseen. <3 rohkea kirjoitus, mutta hienoa että uskalsit kirjoittaa, sillä kohtalotovereita on varmasti.

  4. Terhi | Äiti ja melukylän lapset kirjoitti:

    Voi Maria, kovasti jaksamisia teille molemmille.♥ Toivotaan että kun seuraava plussa joskus piirtyy, saat pienen syliin asti.♥
    Lapsen saaminen ei tosiaan ole itsestään selvyys. Tajusin sen aikoinaan kunnolla vasta, kun koin itse kivuliaan keskenmenon. Esikoisen kohdalla en keskenmenoa edes osannut pelätä.

  5. Heidi kirjoitti:

    Joskus, kun selailee muiden blogipostauksia ja päätyy klikkaamaan koko juttuun tulee lukeneeksi jotain todella koskettavaa. Kirjoitit kauniisti vaikeasta aiheesta. Toivon sinulle voimia ja kaikkea hyvää <3

  6. Laura // Tehtävänimikkeenä Laura. kirjoitti:

    <3 voimia ja tsemppiä teille <3 olen niin pahoillani teidän puolesta <3

  7. Tiina/Fit Fat Mama kirjoitti:

    <3¡Jaksamista <3

  8. Pirita | Pandamama kirjoitti:

    Hienosti kirjoitettu teksti <3 Mun mielestä hieno juttu, että avasit tätä täälläkin. Elämää se on tämäkin siinä missä raskaudet, syntymiset, muutot ja muut muutokset. Olet kyllä tosi hyvin tsempannut asian kanssa. Täällä ollaan virtuaalisesti ja oikeassa maailmassa aina kuulevana korvana ja tukena <3 Kuten jo sanottu, kesä saattaa olla TOSI hyvä aika hypätä vauvajunaan 😉

  9. Minnaa kirjoitti:

    Voi Maria. ♡ Olen todella pahoillani teidän puolesta. ♡

    Keskenmenot ovat yleisiä kuten kirjoitit, mutta kyllä ne kohdalle osuessaan ovat ihan valtava isku. Ole surullinen rauhassa, ja toivottavasti saatte pian iloita pienestä sykkivästä sydämestä ultrassa. ♡

  10. Spireida kirjoitti:

    Voimia hirmuisesti teille koko perheelle <3 lapset eivät tosiaan ole itsestään selvyys, niitä ei tehdä, niitä saadaan <3 toivon todella että kun joskus tulevaisuudessa se plussa piirtyy jälleen testiin, että saisitte lapsen syliin asti! <3 siihen asti hirmuisesti jaksamisia <3 <3

  11. Unknown kirjoitti:

    Voi että, voimia. <3 Tuollaiset asiat on ihan kamalia kokemuksia.

  12. Annim kirjoitti:

    Paljon voimia <3 Erikoinen sattuma, sillä meillä kävi samoin. Nyt tapahtuneesta kolme viikkoa. Ehdimme käydä ultrassa jossa sydänkin löi jo, mutta siihen se kehitys sitten pysähtyi ja seuraavassa ultrassa ei sykettä enää löytynyt. Ihan valtavan rankka kokemus tuo…

  13. Saija kirjoitti:

    Voi Maria! ❤️ Paljon halauksia sinne!!

  14. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Kiitos <3 Voi olla, että lähipiirissä on sattunut useampikin tälläinen tapaus, mutta harvoin näistä puhutaan, kun halutaan odottaa sinne ekaan ultraan ennenkuin uskallatetaan iloita raskaudesta.

  15. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    <3 Varmasti löytyy paljonkin ihmisiä joilla on samanlainen kokemus takana. Me ollaan niin huonoja kertomaan niistä ikävistä asioista välillä ja koitetaan näyttää aina muille kuinka hyvin asiat ovat. Joskus on hyvä puhua myös niistä huonoista hetkistä, sillä nekin kuuluvat elämään 🙂

  16. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    <3 Mulle kävi siis nyt samallailla. Lilianin kohdalla sellainen ei tullut edes mieleen, kun kaikki sujui niin hyvin. Esikoista odottaessa en edes tiennyt mitä on edessä ja en ollut valmistautunut mitenkään koko raskauteen, sillä sekin tuli yllätyksenä.

  17. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Kiitos kauniista sanoista <3

  18. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Niimpä! Tästäkin on varmasti niin monella kokemuksia. Vaikka ei näistä asioista jaksa ehkä jutella ihan kaikkien puoli tuttujen sukulaisten kanssa 😀
    Olen nyt vaan koittanut ajatella, että näin sen kuului mennä ja meille on luvassa jotain ihanaa tulevaisuudessa <3

  19. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Kiitos Minna kauniista sanoista <3

    Tavallaan surin jo ennen koko ultraa, kun osasin jollain tasolla odottaa niitä uutisia. Joskus tälläiset asiat osaa vaan aavistaa, vaikka koko ajan koitin tsempata itteeni siihen, että kuvittelen vaan että jotain olisi pielessä.

  20. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Kiitos <3 Sitä minäkin toivon 🙂 Se on hassua että sitten joskus kun päättää, että nyt voisi olla valmis lapseen niin asiat ei aina onnistukaan välttämättä. Joillakin siihen saattaa mennä vuosia. Mutta ehkä kuitenkin jossain vaiheessa asiat selviää jollain tavalla. Pitäisi vaan yrittää nauttia siitä mitä jo on, eikä harmitella menetettyjä asioita.

  21. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    <3 Voiieii, paljon halauksia ja voimia myös sinne <3

    Hassu sattuma kyllä, että tismalleen sama ajankohta. Tuo on varmasti todella järkyttävää, jos ekalla kerralla kaikki on hyvin ja yhtäkkiä tapahtuu sitten noin. Nyt ei auta selvittää ajatukset tämän menetyksen kanssa ja uskoa, että KUN tikkuun tulee seuraavaan kerran plussa niin kaikki sujuu hyvin <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *