Hae
Love Beyond Words

LAPSILUKU

Kiitos kaikille ihanista viesteistä edelliseen postaukseen liittyen. Mieltä lämmitti myös se, että jotkut rohkaistuivat kertomaan myös omakohtaisesta kokemuksesta. Esikoisen kohdalla tälläisiä asioita ei tullut rehellisesti sanottuna ollenkaan mietittyä, kun kaikki sujui niin hyvin. Mikään kuitenkenkaan ei ole itsestään selvää mitä tulee lasten saamiseen. <3 Vähän tähän samaan aiheeseen liittyen jatkan kirjoittamalla tämän viikon MHL:n aiheesta, joka koski ihanne lapsilukua sekä sisarussuhteita. 

Minulla itselläni on kaksi sisarusta ja olin meidän perheen esikoinen. Miehen perheeseen kuuluu puolestaan yhteensä 5 veljestä. Molemmat siis ollaan kasvettu sisarusten ympäröimänä. Oli siis aika itsestään selvää, että haluamme enemmän lapsia kuin yhden. Jos meidän lapsiluku jäisi yhteen tulisi varmasti ainokaisesta aika lellitty, joka saisi meiltä jatkuvan huomion. Sisaruksilla on mielestäni suuri merkitys oman kasvun ja kehityksen takia, sillä juuri sisarukset opettavat elämän kovuuden heti lapsesta lähtien.

Tästä päästäänkin tuohon suosittuun ikäero aiheeseen. Lapsille olisi varmaan mieluisaa, jos samassa perheessa olisi pienellä ikäerolla monta sisarusta, sillä leikkikavereita riittäisi, kun kiinnostuksen kohteet ovat suht samat. Vanhemmille pienet ikäerot saattavat olla kuitenkin erittäin raskaita, sillä elämä pienen lapsen kanssa ei ole missään tilanteessa helppoa. Vauvat ja taaperot vaativat lähes 24/7 huomiota, joten elämä pöyrisi koko ajan niiden ympärillä. Tämä voi olla myös kohtalokasta vanhempien väliselle suhteelle. Lilianin vauvavuosi ei ollut sieltä helpoimmasta päästä, sillä neiti itki mahaansa ensimmäiset 4kk:tta yömyöhään, jonka jälkeen ajoittaiset yöheräämiset ovat jatkuneet lähes tähän päivään asti. Toista tälläistä tapausta ei pienellä ikäerolla ollut suunnitelmissa. Toisaalta on hyvä tietää, että vauvavuosi voi olla myös erittäin haastava, joten toisen kohdalla se ei enää tule järkytyksenä.

Liian pitkäksi kuitenkaan ei lapsien ikäeroa mielestäni kannata venyttää juuri sen takia, että lapsista on enemmän myös sitä seuraa toisilleen. Olin mielessä pohtinut mahdollista ihanteellisesta ikäeroa, joka pyörii siinä kolmen ja neljän vuoden kieppäillä. Siinä iässä Lilian on jo omatoiminen ja omistaa ehkä hiukan paremman keskittymiskyvyn videoitten katseluun sekä järkeä siinä suhteessa, että tietää ettei muita ihmisiä saa löydä tms. Toisaalta ikäero ei ole vielä kovin suuri, joten vauvan kasvaessa Lilianista on varmasti paljon hyötyä leikkien ja muitten tuhojen opettamiseen. 3-4 iässä ehkä omilla kavereilla ei ole vielä ole ehkä niin suurta merkitystä, joten neiti varmasti viihtyisi myös kotona.
Mistään suurperheestä en ole koskaan haaveillut. Elämä yhden lapsen kanssa olisi todella helppoa, sillä nyt pystytään vuorottelemaan koko ajan ja antamaan toiselle myös vapaata lasten hoidosta. Heti, kun kuvioihin tulee mukaan se toinen lapsi, niin on tälläisen oma-ajan löytäminen vaikeampaa jo hoitopaikkojen järjestämisenkin suhteen. Uskon kuitenkin, että uusiin tilanteisiin aina sopeutuu ja lapsien saamista ei koskaan tule ainakaan katumaan. Meidän lapsiluku tulee olemaan luultavasti 2 (jos ja kun toivottavasti se toinen vielä ilmoittaa tulostaan). Tällöin reissaaminen ja muu arki harrastuksineen onnistunee vielä hyvin. Myös talouden kannalta rahaa riittää myös niihin reissuihin sekä harrastuksiin. Lapsilukuun on kuitenkin jossain määrin mahdotonta vaikuttaa, sillä lapsia saadaan, jos niin on tarkoitettu. 
Mikä on teidän lapsiluku? 

2 kommenttia

  1. JohaNna / Arjen miljonääri kirjoitti:

    Kyllä nyt ainakin tuntuu, että kaksi on meille sopiva määrä. Ikinä ei toki pidä sanoa että ei koskaan enää, mutta nyt on hyvä näin. 🙂

  2. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Niimpä! 🙂 Sillä mennään mikä itselle tuntuu sopivaksi 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *