Niin myötä kuin vastoinkäymisissä
Eilen tuli kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun sanoimme tahdon maistraatissa parin todistajan läsnäollessa. Vieläkään en ole saanut tuota miestä innostumaan ajatuksesta järjestää oikeen kunnon hääjuhlat, mutta eiköhän sellaistenkin aika vielä joku päivä tule. Kaksi vuotta on mennyt hurjaa vauhtia ja tapahtumia on ollut matkan varrella monenlaisia. Varmaan kenenkään lapsiperheen arkea ei voi koskaan kutsua tylsäksi ja ylä- ja alamäkiä mahtuu joka lähtöön. Sopeutuminen uusiin rooleihin äitinä ja isänä luo omat haasteensa, mutta siinä samalla olisi pyrittävä myös pitämään yllä keskinäistä parisuhdetta. Meidän parisuhde on edennyt todella nopealla aikataululla, joten ensimmäiset yhteiset vuodet ovat kuluneet raskauden ja vauva-arjen keskellä. Ensimmäisiin vuosiimme on mahtunut onnen hetkiä siitä, kun näimme pienen ihmisen alun ensimmäistä kertaa ultrissa ja vähän myöhemmin saimme tämän maailman suloisen tytön myös syliin. Vuosiin on myös mahtunut paljon huonosti nukuttuja öitä, stressiä, ahdistusta ja kateutta, mutta myös kahdenkeskisiä hetkiä ja omaa aikaa jolloin on pystynyt vaan rentoutumaan.
Meille on ollut aina tärkeää myös se kahdenkeskinen aika. Tämä on tarkoittanut mm. sitä, että ollaan haluttu rauhoittaa meidän sänky aikaisesta iästä lähtien pääsääntöisesti pelkästään meille. Näin yöunet ovat sujuneet rauhallisemmin, kun on pystynyt käpertymään toisen kainaloon ilman, että joku on potkimassa toisella puolella. Kahdenkeskistä aikaa ollaan myös järjestetty säännöllisesti Lilianin yökyläreissuilla, jolloin oikeasti ollaan pystytty vaan rauhoittumaan ja nauttimaan toistemme seurasta. Pidän tätä yhteistä aikaa todella tärkeänä, sillä arjen keskellä on todella vaikea välillä nähdä sitä ihmistä isäroolin takana.
Yleisesti ottaen parisuhde on varmaan aika monella kovilla vauvavuoden aikana. Tunteet ovat molemmilla pinnassa ja pienetkin asiat saattavat ärsyttää. Mies saattaa olla turhautunut tullessaan kotiin huomatessaan että koti on kuin pommin jäljeltä. Nainen saattaa olla kateellinen, kun mies pääsee joka päivä pakoon kaaosta kotona ja tämän lisäksi vielä rentoutumaan kavereiden kanssa viikonloppuisin samaan aikaan, kun ite on jumissa vauvan kanssa. On tärkeää muistaa, että äiti ja isi tarvitsevat molemmat sitä omaa aikaa. Joillekin riittää pelkkä kävelylenkki hiljaisuudessa rentouttamaan mielen arjen kriiseistä. Oman ajan viettämiseen on annettava rohkeasti tilaisuus myös miehen toimesta, jolloin äiti voi hyvillä mielin päästä irroittautumaan arjesta ilman huolta vauvan pärjäämisestä. En olisi voinut toivoakaan parempaa isää Lilianille, sillä ikinä minun ei ole tarvinnut huolehtia neidin pärjäämisestä isin hoivissa. Isi, joka osaa ottaa oman osuuden vastuun lapsen hoidosta on varmasti jokaisen naisen unelma. Vastavuoroisesti myös isit tarvitsevat niitä irtiottoja ja vapaa iltoja töiden jälkeen. Ihan kaikkia ikäviä ajatuksia ei myöskään aina ole tarpeen jakaa toisen kanssa, vaikka kuinka ärsyttäisi toisen likaiset sukat pesukoneen päällä tai hiustuppo viemärissä.
Yksi asia on, mikä aina meinaa unohtua meiltä on hetkessä eläminen. Monesti havahdutaan siihen, että stressataan sellaisista asioista jota ehkä tulee vastaan kuukauden tai vuoden päästä. Meillä on asiat tällä hetkellä todella hyvin. Meillä on ihanin tyttö, oma koti, hyvät työpaikat, paljon rakkaita ympärillä ja kaikki ovat terveitä. Tässä hetkessä on ihana olla ja jakaa arki rakkaani kanssa.
Miten teillä hoidetaan parisuhdetta arjen keskellä?