Hae
Love Beyond Words

Hyvästi huoleton elämä

En tajua mihin viimeiset 4 vuotta ovat kadonneet. Viimeisin muistikuva on silloin, kun 23-vuotiaana tuijotin kahta viivaa raskaustestin ruudussa. Nyt havahdun siihen, kun kaverit alkavat viettämään maagisia 30-vuotisjuhlia ja itselläkin tuo merkkipaalu tulee täyteen 3 vuoden päästä. Tuntuu uskomattomalle, että lapsen tulon myötä vuodet ovat vain hujahtaneet ohi. 
Kun tulin raskaaksi tiesin, että se merkitsee suurta vastuuta toisen elämästä. En kuitenkaan osannut kuvitellakaan kuinka suuri vastuu se tulisi olemaan. Enää ikinä en voi ajatella itseäni ensisijaisesti, vaan jatkuvasti mukana kulkee huoli toisesta ihmisestä ja tämän myötä kaikki omien lapsien tarpeet menevät itseni edelle. Välillä tunne kasvaa suoranaiseksi peloksi ja ahdistukseksi, kun tapahtuu jotain merkittävää. Voisi sanoa, että koko vauvavuosi oli kamppailua eri tunteiden välillä, sillä kaikki on niin uutta ja välillä erittäin vaikeaakin. 
Toinen asia mitä ei ehkä heti tule ajatelleeksi on raha. Lapseen kuluu älyttömästi rahaa ja rahan määrä vaan kasvaa mitä vanhemmaksi hän tulee. Tällä iällä myös yleensä asumiskulut ovat opiskelija-asuntoihin verrattuna järkyttävän hintaisia. Kun tähän lisätään auto ja muut perus laskut tulee elämiselle aika kova hinta. Tämä tarkoittaa sitä ettei enää pysty elämään tehden välillä jotain pientä keikkaa ja siinä sivussa vähän opiskelemaan. Aikaisemmin minulla ei ollut väliä oliko työn kesto pari kuukautta vai vakituinen. Nyt epävarmuus työtilanteesta tulevaisuudessa on todella stressaavaa, sillä ilman töitä ei vaan voi olla. 
Kolmas suurin asia lapsen tulon myötä oman vapauden kadottaminen. Silloin joskus pystyi pitämään vapaa päivän koulusta ja makoilemaan vaikka koko päivän sohvalla. Kavereita pystyi näkemään päivittäin tai juhlimaan vaikka koko viikonlopun. Seuraavana päivänä sai aina olla päivän rauhassa, eikä kukaan tullut ikinä kiljumaan korvaan tai repimään sinua ylös sängystä. Nyt et pysty käymään edes vessassa yksin puhumattakaan siitä että lähtisit extempore risteilylle viikonloppuna. Kaikki pitää suunnitella monen kuukauden varoitusajalla ja luultavimmin just suunnitellulle viikonlopulle lapsi sairastuu tai osa porukasta peruu. En halua kuvitella mitä yhteisten menojen suunnittelu on sitten, kun kaikilla on lapsia, sillä tähän asti minä olen ollut lähes ainoa. 
Kuulostaa aika stressittömältä ja huolettomalta elämältä tuo ajanjakso, joka minun laskujen mukaan oli vasta hetki sitten. Välillä tuntuu todella haikealta, ettei tuota samaa tunnetta enää tule koskaan. Välillä olisi ihana vaan unohtaa tämä aikuinen elämä ja ottaa irtiotto arkeen ja lähteä kavereiden kanssa pitälle reissulle. (Harmi vaan etten minä sellaista pystyisi ikinä tekemään, sillä mun pientä vauvaa tulisi liian kova ikävä.) Vaikka elämä lapsen kanssa kaikkine muine vastuineen on kaikkea muutakuin huoletonta, on elämä paljon rikkaampaa kuin tuolloin huolettomina nuoruus vuosina (vaikka olenhan minä vielä nuori, eikö?).

Haikailetteko ikinä huolettoman elämän perään? 

7 kommenttia

  1. Pirita | Pandamama kirjoitti:

    On se kyllä niin eri asia saada lapsi jo noin nuorena! Ihan HULLU ajatus, että itse olisin 23-vuotiaana tullut raskaaksi 😀 Silloin valmistuin juuri yliopistosta ja asuin vähän aikaa Lahdessa. Dumppasin väliaikaisen poikaystävän, muutin Helsinkiin, aloitin oikeat työt ja muutamat todella vauhdikkaat vuodet!! Tuosta kesti vielä viisi vuotta, ennen kuin onnistuin tapaamaan elämäni miehen ja sittenpä olinkin jo 31, kun itse tein plussatestin 🙂 No, nyt kun miettii, niin totta mooses olisin mielummin halunnut saada lapsen/lapset jo parikymppisenä, mutta minkäs teet – elämä menee omaa polkuaan. Tosi kiitollinen oon, että sain kokea niin paljon (reissata, sählätä ihmissuhteissa, asua eri paikkakunnilla) ennen lasta – ja sitten sain kunnian tulla äidiksi. Ei kai voi paljon valittaa <3

  2. Minna kirjoitti:

    En vaihtaisi tätä elämäntilannetta kyllä mihinkään, mutta kieltämättä joskus kaipaan päiviä, jolloin sai vain löhötä ja syödä telkkaria katsellen jotain pikaista ja epäterveellistä. 😀 Ja että iltaysiltä oli vielä hyvä aika lähteä miehen kanssa iltalenkille.

  3. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Hahah niin se mustakin oli ihan hullu ajatus ja ei kukaan voinut uskoa, että MINÄ se kovin yöeläin saisin ekana vauvan, mutta niin siinä vaan kävi ja minustakin kuoriutui tunnollinen ja huolehtiva äiti, joka ei enää haikaile yöelämään. Se mua on näinä vuosina kovasti itseänikin mietityttänyt, että miten sitä ei enää tee mieli sinne, mutta ehkä lapsen saaminen kasvattaa oikeasti vauhdilla joka suhteessa 😀

  4. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Mut toi on kans ihanaa, kun oot pystynyt viettää oikeasti pitkän nuoruuden kaikkine erilaisine murheineen. Nyt niitä kokemuksia osaa arvostaa ja osaa nauttia tästä vaiheesta erilailla. En tiedä pystyiskö siihen samanlailla, jos saisi lapsen oikeesti tosi nuorena. Voi olla, että tulis jossain vaiheessa pieni kateus sitä muiden kavereiden vapautta kohtaan.

  5. Maria // Love Beyond Words kirjoitti:

    Varmasti sitä jokainen salaa ainakin välillä kaipaa. Me myös käytiin aina iltaisin lenkillä miehen kanssa. Lilianin syntymän jälkeen ei olla päästy kertaakaan. Ehkä sitten taas, kun lapset on sen verran vanhoja että uskaltaa jättää yksin, eli 18 vuotiaita 😀

  6. Taru kirjoitti:

    Pari päivää sitten ajelin autolla ja kuuntelin radiosta Teflon Brothersin Maradonaa. Tuli hetkeksi sellainen fiilsi, että ollapa taas teini. Sitten muistin lapset ja perheen. Hyvä on tässä ja nyt <3

  7. Anonyymi kirjoitti:

    Niin onhan se sulle varmaan vähä rankkaa, ku et pääse vetää ympäripäissään pitkin kaupunkia. Ja kun on tuo mieskin, ei voi enää jokasen miespuolisen otuksen kainalossa huorata. Ehkä olet oppinut olemaan sanojesi mittainen? Sitä et ole ainakaan ollut tähän mennessä. Kiitos kaikesta paskasta, mitä olet antanut. Toivottavasti olet jossain välissä saanut sitä myös takaisin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *