Hae
Love Beyond Words

Minkälainen ihminen äiti on?

Tällä viikolla kuulin työkaverin suusta sanat ” no sinä oot just tuollainen äiti ihminen ” hössöttäessäni imetyskoruista. Okei myönnettäköön aihepiiri ei välttämättä kolahda henkilöihin joille asia ei ole lähellekään ajankohtainen, mutta jäin pohtimaan minkälainen tämä äiti ihminen sitten on. Itse en ole tähän päivään asti pitänyt itseä perinteisenä äitinä jonkalainen mielikuva minulla on tälläisistä överi hössöttävistä äideistä. Ne ovat niitä äitejä, jotka tukkivat käytävät merkki vaunuillaan, joilla on pikaisesti kasattu nutturakampaus, lapsia on vähintään kaksi roikkumassa molemmissa kädissä ja äänenvoimakkuus äitien kesken on katossa, sillä joukossa käydään kovaa keskustelua aamulla julkaistusta uuden lastenvaatemalliston ”pakko ostaa” -tuotteista.
Nyt kun alan tarkemmin miettimään niin aika moneen kohtaan voin laittaa ruksin listaan.
x En enää ole niin kiinnostunut omasta ulkonäöstä, vaan voin jopa lähteä niissä kotihousuissa kauppaan
x Mitä vaunuihin tulee, ne pitää olla luotettavaa merkkiä (ts. kalliit!). Tähän on syynä pitkälti käytännöllisyys, pitkä-ikäisyys ja helppous. Arki sujuu paljon mutkattavammin mikäli vaunut toimii joka tilanteessa.
x Mitä vauvanhoitoon tulee niin myös kaikki vaan mitkä helpottaa arkea pitää olla kunnossa. Näitä ovat mm. sitteri, koliikkikeinu, vaipanvaihto piste, pinnasänky (jossa on toinen reuna pois otettava) ja ehkä myös se imetyskoru (mikäli siitä on edes pikkuisen hyötyä:D) jne.
x Seuraan aktiivisesti eri lastenvaate merkkien kevät-kesä-syksy-talvi uutuuksia
x Puheenaiheet liittyvät yleensä ainakin äiti seurassa pikku mussukoiden kehitykseen ja lapsi arkeen
x Vapaa-ajan vietän mieluitun pikku neidin seurassa
x Tuhlaan rahani mieluiten Lilianin vaatteisiin ja leluihin sekä perheen yhteiseen tekemiseen
x Kunnolla juhlimaan jaksaa ehkä lähteä kaksi kertaa vuodessa
x Olen tietoinen tämän hetken tietoinen tämän hetken ”must have” -jutuista lasten maailmassa. Tämän ikäisellä se on kaikki frozen tilpehöörit.
Meitä äitejä on erilaisia yhtä paljon kun on lapsiakin. Ennen raskautta ”äiti”-sana kauhistutti, koska se silloin tarkoitti mielessä myös omasta ajasta luopumista ja aikuismaista elämää ilman mitään hauskuutta. Piilottelin myös kauan kasvavaa raskausmahaa, sillä minusta tuntui oudolta koko ajatus olla äiti. Lapsen syntymän myötä kuitenkin kaikki ajatukset muuttuivat ja nykyään voin olla ylpeä äiti. Keneltäkään uudelta tuttavuudelta ei varmaan jää epäselväksi se fakta, että olen myös äiti, vaikka kaikissa paikoissa sitä ei ole järkevää ensimmäisenä ottaa puheeksi vaikka kuinka mieli tekisi. Näitä tilanteita on muun muassa työelämässä, sillä äidit pistävät tärkeysjärjestyksessä aina lapsensa edelle mikä ei tietenkään näytä hyvältä työnantajan silmissä. On kuitenkin myös tärkeää muistaa, että vaikka äideillä on nykyään uusi merkitys elämässä, niin silti he tahtovat tehdä myös niitä samoja asioita kuin ennen äitiyttä ainakin jossain määrin. Kukaan äiti tuskin on eri mieltä siitä asiasta, että elämä on nykyään miljoona kertaa rikkaampaa kuin ennen. 

Vanhempien selviytymisopas: Uhmaikä

Tulee aika jolloin kaikki ei enää sujukaan vanhempien määräämään tahtiin, vaan lapsi alkaa osoittaa omaa tahtoa. Itsenäistyminen on niin vahvaa, että rajoja kokeillaan yleensä joka tilanteessa. Historiaan jäävät rauhalliset kauppareissut, kun lapsi istuu tyytyväisenä kärryjen kyydissä sekä hyvin sujuneet kyläilyreissut, joissa lapsi näyttää ne kaikista parhaimmat puolensa. Olen koonnut tähän postaukseen 5 kohdan listan miten olen koittanut pärjätä uhmaikäisen taaperon vauhdissa.
1. Neuvottele
Kello lähenee paha enteisesti lounas aikaa, eikä taapero tee elettäkään lähteä pois puistosta. Pahin virhe tässä vaiheessa on sanoa pelkästään ” nyt lähdetään kotiin ”.  Tämän jälkeen voit olla varma, että hän heittäytyy makarooniksi hiekkalaatikolla, etkä saa häntä kotiin muutakuin kantamalla sätkivän ja kiljuvan lapsen kainalossa. Olen oppinut alustamaan kotiin lähtöä jo hyvissä ajoin. Lapselle sanotaan, että kotiin lähdetään, kun hän on saanut tehtyä hiekkakakun valmiiksi ja sen jälkeen hän voi vielä käydä keinumassa. Tärkeää on mainita riittävän usein, että keinumisen jälkeen mennään kotiin. Toimiva kikka on myös  luvata jotain kivaa tekemistä sisällä. Tämä toimii myös erittäin hyvin päiväunille mentäessä, kun lupaa että päiväunien jälkeen lähdetään heti uudestaan ulos.
2. Pidä lupaukset
Jos jotain lupaa lapselle, niin se kannattaa myös pitää. Tämän ikäisellä muisti on jo tajuttoman hyvä. Hän saattaa muistaa puolen vuoden takaisia pieniä asioita, joista sinulla ei ole enää mitään muistikuvaa. Jos olet luvannut hänelle kauppareissulla herkun, niin voit olla varma, ettei hän ole kovin tyytyväinen, jos rikot lupauksesi. Uskon, että molemmin puolinen lupauksien pitäminen on avain jo tässä vaiheessa keskinäiseen luottamukseen. Myös lapsi voi luvata olla kiltisti koko kauppareissun.
3. Palkitse ja kehu
Mikäli lapsi osaa pitää lupauksen on se juhlan paikka. Kehujen avulla lapsi oppii sen, että hyvästä käytöksestä seuraa hyvä mieli.  Lasta pitää muutenkin kehua aina, kun hän onnistuu jossain, sillä itseluottamus kasvaa jatkuvasti. Esimerkiksi uusien asioiden oppiminen vaatii paljon itseluottamusta ja rohkeutta lapselta. Tällä hetkellä kuivaksi opettelu on yksi sellainen asia. Aina, kun hän edistyy projektin suhteen on syytä kehua paljon. Sen sijaan vahinkojen sattuessa ei kannata hermostua, sillä se voi ahdistaa myös lapsen mieltä ja vaikeuttaa asian opettelua.
4. Anna tilaa oppia
Muista, että taaperot ovat myös osaltaan hirveän omatoimisia. Anna tilaa heille opetelle pukemaan ja ruokailemaan. Vaikka itsellä olisi kuinka kiire, on tärkeää antaa lapsen ainakin yrittää tehdä asiat itse. Jos asia ei onnistu, niin vanhempi voi auttaa alkuun, jonka jälkeen lapsi osaa tehdä asian loppuun. Näin lapsi voi olla ylpeä omasta saavutuksestaan.
5. Muista myös rajat
Vaikka helpommin aina pääsisi, jos aina antaisi periksi lapsen tahdolle, niin loppujen lopuksi tämä ei olisi kovin fiksua. On myös tärkeää opettaa se, että kaikkia ei saa tehdä. Tässäkin on hyvä keino opetella asioita niin, ettei vanhempi ole diktaattori, joka päättää kaikesta kaiken, vaan antaa vaihtoehtoja. Esimerkiksi välipalalla voidaan valita kahdesta eri vaihtoehdosta. Parhaiten rajatkin oppii vaan puhumalla. Voi esimerkiksi kertoa ”ettei toista saa satuttaa, koska toiselle tulee paha mieli.” Kaikilla säännöillä tuleekin olla aina sellainen peruste, jonka lapsi myös ymmärtää. Pelkkä ”ei saa tehdä jotain” ei varmastikaan jää kenenkään päähän.
Uhmaraivareita  voi saada mistä tahansa, eikä välttämättä syytä tarvitse edes olla. Raivarin iskiessä on parempi antaa lapsen on paras vaan raivota enemmät höyryt pois. Rajojen oppiminen vaatii myös paljon vastalauseita. Kun pahin huuto on laantunut, niin on hyvä ottaa lapsi syliin ja selittää hänelle miksei esimerkiksi ulos voi lähteä ilman hanskoja talvella tai miksi aina iltaisin on mentävä nukkumaan. Joskus jo asetettujen rajojen rikkominen ajaa vanhemmatkin raivon partaalle, mutta kova äänen käyttö ei myöskään ole se ratkaisu. Se saattaa pelottaa lasta tai pahentaa uhmaaraivaria entisestään.

Nämä vinkit eivät pohjaudu mistään kasvatus kirjoista, vaan oman käytännön kokemuksen kautta. On myös tärkeää muistaa, että jokainen lapsi on täysin oma yksilönsä ja kaikkiin tehoaa eri keinot erilailla. Ajan myötä vanhempi oppii tuntemaan oman lapsensa parheiten ja tietää mistä naruista vedellä. Tärkeää on myös hyväksyä se tosiasia ettei kannata edes yrittää olla kasvutus oppaiden täydellinen malli äiti. Joskus on ihan ok antaa lapsen katsoa tv:tä yli suositusrajojen tai käydä hakemassa jotain todella epäterveellistä pikaruokaa.

Miten teillä selvitään läpi uhma kausien?